27. Nyt voisi pakkanen jo riittääkin

Tähän asti olen selvinnyt mielestäni tästä pakkasajasta hienosti. Auto on toiminut, olen osannut pukeutua enkä ole näin ollen joutunut palelemaan, olen saanut hieman myös levättyä koska koiriakaan ei voi ulkoiluttaa pitkiä aikoja kerrallaan. Sisällä talossa voisi olla lämpimämpi, mutta kyllä tuon +19 asteen kanssa on pärjännyt. Jos käyttää uunia päivän aikana edes kerran, kohoaa lämpötilakin sisällä ja saatetaan päästä +20 asteeseen. Joten tämä on ollut ihan ok, mutta nyt alkaa jo riittää.

Nyt kun auto ei toimikaan. Kun ulkona ei pysy lämpimänä, koska autosta pitäisi yrittää sulattaa jäähdytinnesteet ja erilaisten lämpöpuhaltamien asettaminen konepellin alle on vaikeaa valtavat hanskat kädessä. Sisällä saa vetää päälle vilttiä, koska ajoittain lämpötila putoaa +18 asteeseen ja se pienikin pudotus tuntuu. Nyt alkaa riittää siis.

Oli tarkoitus tänään mennä ponien luokse ja irtojuoksuttaa sekä ohjasajaa ne parissa, mutta suunnitelmat muuttuivat kun totesin auton jäähdytinnesteiden jäätyneen yhdeksi kalikaksi säiliöön. Eihän sillä minnekään ajeta, ennen kuin nesteet alkavat olla takaisin nestemäisessä muodossa... Joten tästä tuli kotipäivä. Ei sillä, olen nauttinut siitä ihan täysillä. Olen ottanut viltin, Pepsi Maxia ja katsellut elokuvia. Kun kotona ei ole ketään, koirat ovat aivan väsyneitä viikonlopusta ja itse en pääse minnekään kotoa, en todellakaan käytä tätä aikaa siivoamiseen ja pyykkäämiseen...

Meillä oli kyläilemässä Lillin sisko Maikki omistajansa kanssa. Tein eilen aivan ihanaa, mahtavaa kiivimarinoitua possupataa taikinakuorella, paistettua nuudelia ja olutleipää. Ruoka oli niin hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi! Rakastan ruuanlaittoa nykyään. En ole siinä myöskään mikään kamalan huono... Opeteltavaa on, esimerkiksi maustaminen tuntuu vielä haastavalta kun en oikein tiedä mitä mausteita voi yhdistää niin, että ne täydentävät ruuan makua täydellisesti.

Istuimme iltaa, kävimme laulamassa karaokea ja leikitimme koiria ulkona. Siskoksilla meinasi tulla välillä hieman kinaa, milloin jostain herkkupalasta ja milloin kepistä, jolla kumpikin halusi leikkiä samaan aikaan, mutta pääsääntöisesti kaikki meni hienosti ja rauha pysyi maassa. Ainakin, kun ihmisväki pysyi sen verran hereillä, että yritti ennalta arvella mistä tilanteista voisi riita syntyä.

Mukavia viikonloppuja, mutta nyt on pakko sanoa, että yksi rauhallinen viikonloppu ilman minkäänlaista ohjelmaa olisi ihan paikallaan. Aika kiireiseltä näyttää ja koulukin alkaa huomenna, joten jossain kohtaa on pakko vain ottaa aikaa omalle perheelleen ja rauhoittaa elämä edes viikonlopun ajaksi.

Tälläistä ajatusten virtaa täältä rauhan tyyssijasta! Huomenna pääsen toivottavasti (sula, auto, sula) poneilemaankin joten ehkä pääsen pian palaamaan poniaiheisin jutuin.