22. Vuodenvaihteen mietteitä

Vietimme aivan mahtavan uudenvuodenaaton meillä ystävien ja perheen kanssa, syöden, pelaillen, kuohuvalla kilistellen ja rentoutuen. Parhaan ystäväni kanssa aloimme heti aamusta tehdä ruokaa ja panostus kyllä palkittiin, ruoka oli aivan loistavan hyvää ja sai kehuja kaikilta. Kannatti nähdä vaivaa.

Ruuanlaitto alkoi näin hyvin! Minä ja veitset, ei niin hyvä yhdistelmä...

Muutama rakettikin ammuttiin taivaalle, kun porukassa oli alkuun myös lapsia useampi ja lapsillehan tuo on tärkeää, jokainen odotti innoissaan juuri sitä rakettien ampumista... Tokihan me aikuiset kävimme vielä loput ampumassa silloin keskiyöllä, kuuluu asiaan. Ymmärrän kyllä myös heitä, jotka ovat valinneet tämän perinteen hylkäämisen, onhan tuo vähän järjetön kohde rahan käytölle. Mutta jokainen tyylillään, meillä on muutama kymppi laitettu tähän tarkoitukseen joka vuosi.

Aamulla rentouduimme vielä elokuvaa katsellen ja rääppiäisiä viettäen! Onneksi ruokaa jäi vielä yli, oli himppusen hyvät aamupalat meillä!

Vuosi 2016 vaihtui siis mukavissa merkeissä, mutta vähintään yhtä hyvin se myös alkoi. Ensin Valjakkoajon viemää -blogi julkistettiin Jalustin.netin kuukauden blogiksi ja sitten sain erittäin odotetun yhteydenoton Playsson.netiltä ja eilen 2.1.2016 minusta tuli Playsson.netin tiimibloggaaja. Olen todella otettu ja innoissani tästä tilaisuudesta. Ehdottomasti bloggaajahistoriani merkittävin tapahtuma. Playsson.net on yhdistänyt bloggaajia menestyksekkäästi ja lunastanut paikkansa mielestäni parhaana, aikaansaavimpana blogiportaalina Suomessa. Toivotaan, että blogimaailma alkaisi hiljalleen elpyä ja nousta samalle tasolle kuin se on esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa. Siellä blogeja ja bloggaajia arvostetaan ehkä hieman erilailla kuin Suomessa.

Aina on mukava palata hieman menneeseen ja katsoa myös tulevaan, kun pääosin on pakko elää vain tässä hetkessä. Mitä siis vuosi 2015 piti sisällään? Käsittelin tätä aihetta jo joulukalenterissa, mutta laitan ne pohdinnat nyt myös tälle puolelle.

Alkuvuodesta kävin opastamassa vuonohevosruuna "Popia" kerran viikossa ratsuponin saloihin. Popin kanssa tekeminen loppui minusta riippumattomista syistä ja jatkamme mahdollisesti myöhemmin sen kanssa lisää.

Huhtikuussa aloitin työt Nohkuan Ratsutilalla. Siellä tulikin sitten ratsastettua jonkin verran ja sain myös uudelleen valjakkokärpäsen pureman, kun opetin ajolle yhden c-ponitamman ja aloin haaveilla takaisin valjakkoradoille palaamisesta.

Kesällä tapahtui tietenkin todella iso asia omassa henkilökohtaisessa elämässäni, kun menimme mieheni kanssa naimisiin. Yhteistä eloa on takana yli 5 vuotta ja olemme ehtineet siinä ajassa saamaan myös yhteisen lapsen. Hääpäivä oli yksi elämäni hienoimmista päivistä ja palaan jatkuvasti kuvien kautta muistelemaan tuota päivää...

Kiersin Lillin kanssa näyttelyitä ja Lilli sai myös ensimmäisen SERTinsä! Hieman epätoivoakin meinasi tulla näissä näyttelyasioissa, kun valkeni jälleen kuinka paljon menestyminen niissä on kiinni tuomarista ja tuomarin henkilökohtaisesta mielipiteestä. Yksi sanoo, että koiralla on esim. sopivasti stoppia päässä (ostapenger) ja toinen haluaisikin sitä enemmän. Noh, nämä on näitä asioita, miksi tykkään itse sellaisista lajeista joissa ei tuomarin mielipide vaikuta, esim. valjakkoajossa maratonilla ja tarkkuudessa sijoituksen määrää aika ja virhepisteet...

Jätin Nohkuan Ratsutilan taakseni henkilökohtaisista syistä syksyllä. Paluuta hevosalalle ei enää ole, en halua sitä enää missään muodossa. Hevoset jäävät nyt lopullisesti harrastukseksi ja tavoite on päästä töihin, joka mahdollistaa myös täysipainoisen harrastamisen. Se tulee vaatimaan lisäopiskelua ja siitä lisää vähän myöhemmin.

Samoihin aikoihin laitoin myös nettiin ilmoitusta, että etsin ajettavaa hevosta kaudelle 2016 ja sainkin aika monta tarjousta! Kaikki ennestään ajamattomia, mutta kävin tarjotuista katsomassa niitä jotka blogissakin ovat jo esiintyneet: Elliä ja Piipaa sekä Damia. Näiden kanssa on sitten loppuvuosi touhuttu ja myös edistytty.

Vaikka vuosi on ollut aika... rikkonainen ja sisältänyt paljon epätoivon hetkiä (lähinnä tulevaisuuden suhteen), on ollut paljon hienojakin asioita. Naimisiin meno näistä se suurin, seuraavaksi näiden kolmen uuden toverin ja niiden hienojen ihmisten löytäminen.

Mutta entä vuosi 2016? Mitä muuta vuosi tuo tullessaan? Mitä toiveita ja tavoitteita on?

Opintojen aloittaminen. Alan tammikuussa opiskelemaan sähkö- ja automaatiotekniikkaa ja valmis sähköasentaja minun pitäisi olla joulukuussa 2017. Tavoite opiskelujen osalta on, että vuoden loppuun mennessä asiat olisivat jo suhteellisen selkeät, en esimerkiksi takeltelisi enää yhtään teknisen sanaston kanssa ja kaikki työkalut olisivat tuttuja ja pystyisin panostamaan täysillä opiskeluun ja tehtävien tekoon ilman, että se tuntuisi edelleen vaikealta. Aloitan ihan nollasta. Osaan käyttää porakonetta, ruuvimeisseliä ja vasaraa. Tosi hyödyllisiä työkaluja sähkärille! Mutta aion tehdä kaikkeni ja opiskella ahkerasti. Kotona on onneksi tukiopettajana sähköasentaja-mieheni.

Valmentautuminen ja kilpaileminen ponien kanssa. Ensimmäinen valmennus onkin jo sovittu ja se on tulossa helmikuussa, ei siis ole kaukana! Valmentautumista jatketaan ahkerasti koko vuosi. Ensimmäiset kilpailut ovat varmastikin 1-tason kouluosuus ja/tai tarkkuuskoe, ei siis maratonia heti. Ponien kuntoakin pitää kasvattaa ennen kokonaiseen kolmeosaiseen kilpailuun osallistumista. Realistista voisi olla loppukesästä tai alkusyksystä osallistua kokonaiseen kilpailuun. Mutta maratonesteitä tullaan toki harjoittelemaan niin itsenäisesti kuin valmennuksissakin.

Damin kanssa treenien jatkaminen. Sen tarkempia suunnitelmia ja tavoitteita ei sen kanssa ole, koska se on pääasiassa kuitenkin ratsun hommissa ja valjakkoajo tulee olemaan ainakin toistaiseksi se "kakkoslaji".

Suuria muutoksia perheemme elämässä, positiivisia sellaisia, mutta tästä en voi puhua vielä ollenkaan blogin puolella. Sitten varmasti kerron ainakin jotain, kun kaikki on varmaa.

Lillille kaksi SERTiä. Tämä on tavoite tälle vuodelle. Sen saisi silloin Suomen muotovalioksi.

Blogin aktivoiminen. Tällä tarkoitan sitä, että haluan kasvattaa blogia siihen suuntaan mihin sitä alunperinkin ajattelin: valjakkoajon puolesta puhujaksi, lajin esille tuojaksi. Toiveena on pystyä raportoimaan myös kilpailutuloksia ulkomailta, etenkin suomalaisten osalta, saada tänne mukavia ja hyödyllisiä infopaketteja yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa. Usempi juttu on jo vireillä, toivotaan että jo alkuvuodesta saisin blogiin hieman esimakua.

Tavoitteet tarkentuvat aina väkisinkin ajan kuluessa, mutta se on ihan ok. En halua laittaa mitään ehdottomia, "nämä on pakko saavuttaa tai vuosi on ollut surkea" -ajatuksia päähäni joten tavoitteenikin ovat aina vähän ympäripyöreät. Loppujen lopuksi kaikista tärkeintä on aina ollut se, että perhe voi hyvin ja kaikki ovat edes suhteellisen terveitä. Kaikki muu on pelkkää plussaa. :)