Nyt kun ajattelen taaksepäin, kauhistuttaa itseänikin se kuinka rämäpää sitä olikin. Joku on ehkä ollut tai on vieläkin hurjempi kuin minä. En tehnyt ikinä mitään tyhmää tai sellaista joka ei olisi sallittua, tiesin myös aina riskit - en vain juuri välittänyt niistä.
Sitten sain lapsen. Muutos minussa ei tapahtunut lapsen myötä samantien vaan hiljalleen. Samalla kun minä kasvoin äidiksi ja kasvatin suojeluvaistoa lastani kohtaan, kasvatin sitä myös itseäni kohtaan. Itsevarmuuskin kärsi samalla. Olin vieläkin enemmän tietoinen riskeistä ja tietoinen siitä miten hankalaksi elämä menisi jos joutuisin onnettomuuteen - edes "pieneen" jossa vaikkapa murtuisi käsi tai jalka. Puhumattakaan sitten vakavasta onnettomuudesta jossa voisin vammautua pysyvästi. Kaikki olisi vaikuttanut heti koko meidän perheeseen ja minun lapseeni. En ollut enää vain "minä", olimme täysin pysyvästi ja lopullisesti "me".
Samoihin aikoihin näiden tuntemusten kanssa putosin yhdeltä hevoselta ja toisen kanssa keulimme ympäri. Sitten kun tuli tilanne jossa sain päättää jatkanko hommia vai suuntaanko toisaalle, ei päätöksen teko lopulta ollut kovin vaikea. Jätin ratsastuksen aika pitkäksikin aikaa.
Toisaalta edelleen tuon tauon aikana nousin ratsaille, nuorten, hieman ehkä väärinymmärrettyjen, pukittelevien nuorten hevosten selkään ja sain osan sitä murentunutta itseluottamustani takaisin. Ymmärsin taas, että tiedän mitä selässä pitää milloinkin tehdä. Osaan kyllä. Silti riskit olivat aina mielessäni ja jatkuvasti ennen ratsastamaan menemistä vietin ajomatkan pohtien mitä teen, jos hevonen tekee niin tai näin... Kertasin kaiken mahdollisen ja mahdottoman ajatuksissani ja tein toimintasuunnitelman jokaiselle vaihtoehdolle.
Ehkä voitte siis ymmärtää, että ratsastus ei enää tuottanut mielihyvää?
Toisaalta edelleen tuon tauon aikana nousin ratsaille, nuorten, hieman ehkä väärinymmärrettyjen, pukittelevien nuorten hevosten selkään ja sain osan sitä murentunutta itseluottamustani takaisin. Ymmärsin taas, että tiedän mitä selässä pitää milloinkin tehdä. Osaan kyllä. Silti riskit olivat aina mielessäni ja jatkuvasti ennen ratsastamaan menemistä vietin ajomatkan pohtien mitä teen, jos hevonen tekee niin tai näin... Kertasin kaiken mahdollisen ja mahdottoman ajatuksissani ja tein toimintasuunnitelman jokaiselle vaihtoehdolle.
Ehkä voitte siis ymmärtää, että ratsastus ei enää tuottanut mielihyvää?
Ajamisen kanssa tätä ei ole ollut koskaan. Toki esimerkiksi nyt ponien kanssa ymmärrys riskeistä ja siitä mihin ne voivat johtaa ovat läsnä. Ne eivät kuitenkaan kummittele mielessäni samalla tavalla jatkuvasti. Kun pääsen vaunuille, pystyn nopeasti unohtamaan nuo ajatukset. Ennakoin kyllä, se on ehkä tärkeintä hevosten kanssa toimiessa. Ja edelleen käytän kypärää.
Ajaessa en ole kypärää aina käyttänyt. Miten siellä vaunuilla muka pää saisi osumaa? Sitten tapahtui onnettomuus, ei minulle mutta minun läsnäollessani, onnettomuus jossa kuskin pää sai kovan osuman, siellä korkealla vaunujen kyydissä. Tuon jälkeen kypärä on aina ollut päässäni myös ajaessa.
Turvaliivi on sellainen asia jota pitäisi vielä oppia käyttämään paljon enemmän. Ratsastaessa se oli maastoesteillä päällä, mutta esimerkiksi rataesteillä en käyttänyt turvaliiviä koskaan. Ajaessa se on samoin päällä ainoastaan maratonilla ja yleensä nimenomaan kisasuoritusta tehdessä. Jotta en laita itselleni heti hankalasti toteutettavia tavoitteita, otan tavoitteeksi sen, että jatkossa turvaliivi on päälläni aina maratonesteitä treenattaessakin.
Ajaessa en ole kypärää aina käyttänyt. Miten siellä vaunuilla muka pää saisi osumaa? Sitten tapahtui onnettomuus, ei minulle mutta minun läsnäollessani, onnettomuus jossa kuskin pää sai kovan osuman, siellä korkealla vaunujen kyydissä. Tuon jälkeen kypärä on aina ollut päässäni myös ajaessa.
Turvaliivi on sellainen asia jota pitäisi vielä oppia käyttämään paljon enemmän. Ratsastaessa se oli maastoesteillä päällä, mutta esimerkiksi rataesteillä en käyttänyt turvaliiviä koskaan. Ajaessa se on samoin päällä ainoastaan maratonilla ja yleensä nimenomaan kisasuoritusta tehdessä. Jotta en laita itselleni heti hankalasti toteutettavia tavoitteita, otan tavoitteeksi sen, että jatkossa turvaliivi on päälläni aina maratonesteitä treenattaessakin.
Mihin valjakkoajossa kuski sitten tarvitsee vartalon suojaa? Jokainen huippukuski liputtaa erityisesti selkäpanssarin puolesta. Maratonesteet ovat kiinteitä, isoja rakennelmia joita päin kuski voi hyvinkin vaunuilta lentää. Vaunut voivat kaatua, kuski voi pahimmassa tapauksessa jäädä myös alle.
MW Hevospalvelut teki itseasiassa mielenkiintoisen kyselyn aiheesta. Kokonaisuudessaan sen tulokset voi lukea täältä. Vastauksia tuli 102. Pari otetta kyselyn tuloksista:
MW Hevospalvelut teki itseasiassa mielenkiintoisen kyselyn aiheesta. Kokonaisuudessaan sen tulokset voi lukea täältä. Vastauksia tuli 102. Pari otetta kyselyn tuloksista:
"Yleisimmät onnettomuustilanteet:
66 ryöstäminen
42 kärryjen/reen kaatuminen / kuskin tippuminen kyydistä
11 liikenneonnettomuus (yleisin seuraus: ryöstäminen ja/tai kärryjen kaatuminen)
7 pukittaminen (yleisin seuraus: jalka aisan yli ja/tai ryöstäminen ja/tai kärryjen kaatuminen)
6 varusterikko (valjaiden pettäminen, kärryn pyörän irtoaminen tms)
5 potkiminen
4 perähevosen tai toisen valjakon/ratsukon aiheuttama onnettomuus (törmäys, toisen valjakon ryöstäminen)
4 valjastus- tai purkutilanteessa tapahtunutta ryöstämistä (kahdessa toinen aisa vielä kiinni ja kahdessa heti valjastuksen jälkeen lähdössä)."
"Vakavuus:
Lieviä:
32 ohjastajan lievä loukkaantuminen
Kohtalaisen vakavia:
17 ohjastajan kohtalaisen vakava loukkaantuminen
17 ohjastajan kohtalaisen vakava loukkaantuminen
Vakavia:
10 ohjastajan vakavaa loukkaantumista
10 ohjastajan vakavaa loukkaantumista
Erittäin vakavia:
2 ohjastajan erittäin vakavaa loukkaantumista
Avoimissa vastauksissa yleisimmät: ohjastajan yläraajavammat."
Mahdollisia onnettomuustilanteita on siis paljon. Suurin osa kyselyyn vastanneista ilmoitti onnettomuuden syyksi "ulkopuolisen tekijän". Eli usein asia on sellainen johon ei voi itse vaikuttaa. Sitä ei silloin myöskään pysty ennakoimaan. Yleisimmät vammat olivat vastanneilla ohjastajan yläraajavammoja.
Youtubessa olisi monta havainnollistavaa videota siitä, kuinka kaikki ei aina mene kuten kuski tai groomi on suunnitellut. En kuitenkaan halua liittää niitä tänne, koska osa niistä on sen verran järkyttäviä ja osassa on selvästi kyse a. huonoista varusteista ja b. huonoista taidoista tai siitä, että laitetaan hevonen liian hankalaan paikkaan. Sanoisin, että hevosten kanssa ehkä ensisijaisen tärkeää onkin tietää mitä tekee tai jos ei tiedä, ottaa avuksi joku joka tietää. Mutta kyllä turvavarusteet eli kypärä ja turvaliivi tulee todella, todella hyvänä kakkosena ellei jopa samalla viivalla...
Koetko sinä asian samoin ja haluat laittaa turvallisuuden etusijalle? Ajamiseen lisäturvaa saa Heliten airbag-turvaliivistä, jonka voit hankkia Equestrialin nettikaupasta!
2 ohjastajan erittäin vakavaa loukkaantumista
Avoimissa vastauksissa yleisimmät: ohjastajan yläraajavammat."
Mahdollisia onnettomuustilanteita on siis paljon. Suurin osa kyselyyn vastanneista ilmoitti onnettomuuden syyksi "ulkopuolisen tekijän". Eli usein asia on sellainen johon ei voi itse vaikuttaa. Sitä ei silloin myöskään pysty ennakoimaan. Yleisimmät vammat olivat vastanneilla ohjastajan yläraajavammoja.
Youtubessa olisi monta havainnollistavaa videota siitä, kuinka kaikki ei aina mene kuten kuski tai groomi on suunnitellut. En kuitenkaan halua liittää niitä tänne, koska osa niistä on sen verran järkyttäviä ja osassa on selvästi kyse a. huonoista varusteista ja b. huonoista taidoista tai siitä, että laitetaan hevonen liian hankalaan paikkaan. Sanoisin, että hevosten kanssa ehkä ensisijaisen tärkeää onkin tietää mitä tekee tai jos ei tiedä, ottaa avuksi joku joka tietää. Mutta kyllä turvavarusteet eli kypärä ja turvaliivi tulee todella, todella hyvänä kakkosena ellei jopa samalla viivalla...
Koetko sinä asian samoin ja haluat laittaa turvallisuuden etusijalle? Ajamiseen lisäturvaa saa Heliten airbag-turvaliivistä, jonka voit hankkia Equestrialin nettikaupasta!