24. Ponien juoksutus, osa 2: Elli

Piipan jälkeen juoksutusvuoroon tuli Elli. Elli on muuten aina, riippumatta onko edellisenä päivänä ollut rankka treeni vai vapaapäivä, täynnä energiaa ja tulta ja tappuraa! Jo tarhasta haettaessa se nakkelee niskojaan ja yrittää ravata taluttajan vierellä. Yleensä sen kanssa juoksuttaessakin ensimmäiset ympyrät kuluvat siihen, että Elli purkaa kaiken sen karvaisen nahkansa alla menevän virran kiitolaukkaan ja pukitteluun. Tällä kertaa Elli oli varmaan katsellut siskoansa tarhastaan ja päättänyt ettei häviä kiltteydessä nyt siskolleen.

Ellinkin kuvat siis Anniinan (http://friisilainen.blogspot.com) käsialaa <3

Kiitolaukkoja ei näkynyt eikä pukkeja vaan aika kiltisti Ellikin vaihtoi askellajia aina pyynnöstä. Olen pyrkinyt opettamaan poneille ihan alusta asti mitä tarkoittaa "käynti", "ravi" tai "laukka". Helpottaa suuresti sitten vaunuilla jos ponit ymmärtävät jo äänikomennosta mitä tarkoitetaan. Tähän ei ole mitään oikotietä onneen vaan yksinkertaisesti toistoilla ja oikea-aikaisilla kehuilla ponit ovat hiljalleen oppineet, mitä niiltä milloinkin pyydetään.

Jos Piipan kanssa on vaikeaa se, että vaativuustasoa ei nosta liian aikaisin ja pitää tekemisen sille mielekkäänä ja homman hyväntuulisena, Ellin kanssa tilanne on hieman toinen. Sille vaativuustasoa täytyy nostaa koko ajan tasaisesti - mutta muistaen kuitenkin sen nuoren iän ja tason, eikä nostoa saa tehdä liian suurin harppauksin. Sen kanssa teen aina paljon siirtymisiä, sellaista ajatustoimintaa vaativaa hommaa. Muutama askel käyntiä, puoli ympyrää ravia, taas muutama askel käyntiä jne. Piipalle annan aina siirtymisten jälkeen enemmän aikaa löytää tasapaino (niin mielelle kuin kropalle) mutta Ellin ollessa paljon tasapainoisempi jo kaikin puolin, sille tehtävän voi tehdä haastavammaksi.

Tasapainosta puheen ollen, Elli on etenkin fyysisesti ollut alusta alkaen aika paljon paremmassa tasapainossa siskoonsa verrattuna. Se näkyy erityisen hyvin juoksuttaessa, mutta myös silloin kun ponit laitetaan vierekkäin vaunujen eteen. Tasapainon muutokset, esimerkiksi kaarteissa, ovat Ellille ihan helppo juttu mutta Piipalla tulee joskus sellaisissa tilanteissa pieni "paniikki" ja se alkaa hermoilla. Se menee Piipallakin nopeasti ohi, mutta tulevat raviin siirtymiset voivat olla myös Piipalle haasteellisempia vaunujen edessä. Tämäkään ei ole harmi kyllä sellainen asia, jolle voisi nopeasti yhtään mitään, vaan tasapaino kehittyy Piipallekin ajan kanssa.

Piipan postauksessa muuten kyseltiin, kuinka lyhyeksi ponit ajeltiin kun niillä on jo nyt ihan kunnollinen karva. No ihan kaljuiksihan ne klipattiin, jalkoja ja päätä lukuuottamatta siis. Samoin ne ovat ulkoilleet kyllä ihan huolellisesti topattuina. Mutta niin vain se karva kasvaa takaisin nopeasti... Nyt nämä kovat pakkaset mennään näin ja sitten mahdollisesti poneilla on edessä uusi klippaus, koska väistämättäkin lauhojen kelien tullessa ne hikoilevat tuon karvansa takia.

Ellin parempi tasapaino näkyy kyllä ehdottomasti myös sen liikeessä. Toki tässä osansa tekee tuo vähän epätasainen, heinikkoinen pohja, joka saa jalat nousemaan vähän tarmokkaammin maasta mutta katsokaa nyt! Aika hienoa liikettä löytyy pieneltä ponilta.

Kohta me lähdemme ponien kanssa taas Urjalaa kohti ja vuorossa KOLMAS paritreeni! Aika jännittävää, koko ajan on tehty jotain uutta edelliseen kertaan nähden joten mitähän tänään tapahtuu... Ainakin kumpikin poni on nyt hokkikengässä ja edellisiin kertoihin nähden hyvin liikutettu, eilen ne olivat jopa aika laiskoja joten odotettavissa olisi kyllä, että tänään ne ovat aika säyseitä. Yritetään saada taas todistusaineistoa blogiin, se onneksi onnistuu nyt varmasti paremmin kun groomimme Sanni on tulossa meitä avustamaan. :)