8. Dami, valjakkohevonen

Viime postauksessa esittelin teille puoliveri-ruuna Damin. Postauksen kuvat olivat, kuten kirjoitin, kuukauden takaa. Mitä viimeisen kuukauden aikana on Damin kanssa saatu aikaan?

- Dami on vetänyt irtoaisoja, välittämättä niistä tuon taivaallista.

- Damin omistaja on ohjasajanut poitsua kentällä, pyörössä ja maastossa.

- Ohjasajossa on ollut mukana useampia kertoja myös kärryt, joita on joku ihminen vetänyt Damin edessä, takana, sivulla. Tämä siksi, että Dami tottuu siihen, että kärryt tulevat mukana ja pitävät myös ääntä.

Eilen kävin pitkästä aikaa Damin luona ja lyhyen irtojuoksutuksen jälkeen suuntasimme kentälle ensimmäistä kertaa ajovaljaiden kera.

Kentällä ohjasajoin Damia sekä ympyrällä, että takaa, nyt ohjat selustimen ohjasrenkaista joista ne menisivät sittenkin, kun kärryt ovat perässä. Eipä tuo ollut Damille ollenkaan sen ihmeellisempi asia, ainoastaan puolta vaihtaessa tuli ongelmaksi oma lyhyyteni ja Dami hieman närkästyi siitä, kun ohjat jäivät jumiin mäkivyöhön (reaktio tästä oli pysähtyminen ja sellainen katse jonka olisin ehkä voinut kuvitella kertovan: "Voisitko nyt kerätä itses.").

Ohjasajon jälkeen suuntasimme valjastuskatokselle ja ei muuta kuin kärryt perään. Valjaat eivät ole täydelliset etenkään liikkeelle lähtöä ajatellen, koska aisat tulevat vähän liian ylös, mutta tähän alkutreeniin ne ovat ihan välttävät. Dami lepuutti takajalkaansa koko sen ajan, kun se sai seistä paikallaan.

Kolistelin hieman kärryjä Damin takana, nostin ja laskin niitä jotta se tottuu siihen tunteeseen mikä tulee selustimen kautta sen selkään ja kylkin kärryjen liikkuessa. Damin mielestä tämä oli ihan ok. Sen jälkeen otin hyvän otteen kärryistä ja lähdin siirtämään niitä sivusuunnassa niin, että aisa otti toiselta puolelta Damia kylkeen kiinni. Tässä tuli ensimmäinen lievä jännittymisen vaihe, mutta varsinaista pelkoa aisaa kohtaa se ei ollut koska Dami ei lähtenyt pois päin vaan ennemminkin painoi vastaan. Kun Dami siirsi aisan paineesta takaosaansa pois aisalta, se sai kehuja ja pidettiin pieni hengähdystauko. Tätä toistettiin niin monta kertaa, että aisan tarvitsi vain koskettaa Damin takapäätä ja Dami siirtyi heti "pois tieltä". On tarpeellista opettaa kaikille tulevaisuuden ajohevosille, että aisaan ei voi nojata.

Tätä vaihetta toistetaan sen verran aikaa kuin tarpeelliseksi koetaan, mutta ei nyt muutamaa kertaa enempää ja omistaja pystyy tekemään näitä toistoja Damin kanssa ilman minuakin. Harkitsen vielä, pitäisikö irtoaisojen kanssa ohjasajaa muutamia kertoja ennen kuin lähdetään kärryjen kanssa liikkeelle, mutta mahdollista on myös se, että Damikin lähtee tässä vaiheessa jatkamaan harjoituksia muualle. Olisi niin hyvä pitää tämä alun treeni niin intensiivisenä kuin mahdollista, jotta eteneminen olisi tasaista ja vähän nopeampaakin. Tätä jäämme vielä pohdiskelemaan omistajan kanssa ja katsotaan mihin lopulta päädytään!