Ensin parivaljakon vanhempi osapuoli, eli "Piipa", joka on siis nyt 5-vuotias shetlanninponi-tamma.
Piipa on ollut näistä kahdesta haasteellisempi kouluttaa, koska se on saanut olla kaksi vuotta pidemmän aikaa olla tekemättä käytännössä mitään. Sitä ei ole ratsu- eikä ajokoulutettu, se on käynyt näyttelyissä ja siis käsitelty kyllä todella hyvin, mutta mitään varsinaista virkaa sillä ei ole ollut vielä elämänsä aikana. Piipan on ollut hieman haasteellista ymmärtää ja sisäistää asioita.
Mutta siinä Piipa taas on aivan erinomainen, että kun se on jonkun asian hyväksynyt ja oppinut, se ei kyllä sitä kyseenalaista - ainakaan se ei ole sitä tehnyt vielä. Tänään sujui kaikki aivan mainiosti ja Piipa teki kyllä kaiken mitä siltä vain pyysi.
Sanottakoon nyt siis vielä, että tässä on ponit jotka saivat suuhunsa kuolaimet ensimmäistä kertaa vähän reilu 2vk sitten ja treenikertoja on sinäkin aikana ollut 4-6 (Piipalla ollut hieman enemmän, ns. tukiopetusta). Ne laitettiin kiinni kahdelta puolelta käytävälle ensimmäistä kertaa. Ne näkivät valjaat ensimmäistä kertaa. Juoksutettiin ensimmäistä kertaa. Kaikki on niille siis aivan vierasta.
Ja nyt Piipaakin, joka ensimmäisellä kerralla lähinnä vain pomppi ylöspäin, pystyy ns. takaa-ajamaan ilman minkäänlaisia vastalauseita tai paniikkireaktioita. Edelleen se jännittävissä tilanteissa meinaa hakeutua ylöspäin, mutta nyt tässä meidän perus kenttätyöskentelyssä sitä paniikkia ei enää tule. Homma on Piipan mielestä nyt ihan OK! Kärryt taas ovat aika jännittävät, mutta aika näyttää minkälanen ajoponi Piipasta tulee... Omistajan kanssa veikkailemme, että kunhan Piipa pääsee ensijärkytyksestä yli, siitä tulee aivan loistava ajoponi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti