7. Tässä on Dami

Esittelen teille nyt myös Damin. Kuvat ovat kuukauden takaa, kun oli vielä ihania aurinkoisia syyskelejä...

Etsiskelin "Hevosmarkkinat Pirkanmaa" -facebook-sivulla itselleni kaudelle 2016 ajettavaa hevosta tai ponia. Kerroin mahdollisesti voivani myös opettaa (kiltin, hyvätapaisen) nuoren hevosen ajolle ja tehdä näin ollen itse itselleni kisakumppanin valjakkoradoille, mikäli valmista, ajettua hevosta ei löydy. Silloin Damin omistaja otti minuun yhteyttä.

Hän kertoi olevansa kiinnostunut valjakkoajosta ja että hänellä on hienoliikkeinen iso puoliveriruuna jonka haluaisi ajoon a. ihan treenin kannalta, tukemaan ratsastusta ja/tai b. kilpailuihin asti. Itse vedin tässä kohtaa jo henkisesti vähän liinoja kiinni, etenkin kun kuulin Damin olevan 7v ja 175cm (nyt kun olen sen nähnyt livenä, sanoisin, että AINAKIN 175cm!). Osaisinko opettaa valtavan kokoisen, jo aikuisen ikäisen hevosen ajolle? Ponin kanssa jotenkin tuntee pärjäävänsä paljon helpommin vaikka jotain tapahtuisikin. Mitä jos lähes 180cm hevonen säikähtää kärryt perässään ja ryntää tiehensä?

Nyt kun olen käynyt Damia ohjasajamassa joitakin kertoja, ymmärrän yhden asian. Tai sanotaan, että muistin sen taas, asia sinsänsä on ihan tuttua. Eli. On hevonen pieni tai iso, nuori tai vanha, kaikki tehdään aivan yhtä tarkasti ja perusteellisesti. Vaikka Damin tilalla ajettavana olisi 130cm, 3v poni, tehtäisiin yhtä asiaa aina niin monta kertaa, että se menee ns. pomminvarmasti. Dami on ollut todella vastaanottavainen ja luottavainen kaikkeen. Ehkä ikä jopa tuo varmuutta tekemiseen ja luottamusta ihmiseen? Ehkä ikä on Damin kohdalla jopa hyvästä? Se on jo vähän fiksumpi ja rauhallisempi kuin ehkä nuoremmat kaverinsa ja se tuntuu ottavan kaikki asiat hyvin tarkkaan reaktionsa miettien ja jotenkin niin... viisaasti! Sen ilmekin on tietyllä tapaa niin viisas ja harkitsevainen, mitä tahansa olemme tehneetkin.

Damin omistaja on ohjasajanut Damia minun käyntien välissä, myös maastossa ja aika nopeasti Damille laitettiin myös irtoaisat. Molemmille puolille. Vertaan aika paljon viimeksi opettamaani hevoseen, jonka kanssa aisat opeteltiin yksitellen ja kertoja kului todella monta per aisa ja sitten todella monta kahden aisan kanssa. Dami heilautti vähän korvaansa, kun ulkopuolen aisa osui sitä kaarteessa takajalkaan. Siinä ne reaktiot.

Damin kanssa edetään juuri niin nopeasti kuin se hevosen käytöksestä päätellen on järkevää. Tarvittaessa otetaan vaikka vähän takapakkiakin. Damin omistaja jatkaa Damin ohjasajoa ja kärryihin totuttamista vetämällä kärryjä hevosen perässä, edessä ja sivussa, niin että Dami tottuu siihen että ne tulevat mukana ja ääntävät esimerkiksi töyssyissä. On mielestäni tärkeää, että homma toimii nyt ennen kärryjen laittoa muuallakin kuin kentällä, vaikka alussa ajot siellä tehdäänkin. Täytyy myös miettiä, missä meidän lopullinen treenipaikka tulee olemaan, koska Damin koolla ja sen askeleen pituudella pitäisi kentällä olla jonkin verran kokoa, että se on turvallista, järkevää ja hevoselle mieleistä.

Aika näyttää tuleeko Damista kilpahevosta valjakkokentille vai tullaanko sillä köpöttelemään maastossa omaksi iloksi, mutta vahva tunne on siitä, että talveen mennessä sillä pystyy jo ajamaan... Tänään sillä oli itse asiassa jo kärryt perässä, mutta siitä seuraavassa postauksessa lisää!