75. Hyvin menneet ensimmäiset kisat

Minun ja Spartan ensimmäiset yhteiset kilpailut olivat viime sunnuntaina Riihimäellä. Kisa käytiin 1-tasolla ja yksipäiväinen kilpailu sisälsi koulu- ja tarkkuusosuudet.

Pohdiskelin kovasti ennen kisoja luokkavalintaa. Mennäkkö tuttu ja turvallinen helppo C, jossa tehtävät itsessään ovat helppoja ja ennen kaikkea ne tulisivat aika hyvillä väleillä (ei liian nopeasti peräkkäin) ja pystyisin näin ollen keskittymään ponin rentouteen ja hyvään fiilikseen vai valitako hieman vieraampi ohjelma helppo B, jossa tehtävää on paljon enemmän. Valitsin lopulta C:n ja suurin syy valintaan oli se, että aika B:n opetteluun tuntui liian lyheltä. Lisäksi emme ole vielä treenanneet esimerkiksi peruuttamista vaunujen kanssa. Heidi sitä on kertaalleen Spartan kanssa jo koittanut ja kyllähän poni peruuttaa, mutta todella vinosti ja selättömänä joten 3m peruuttaminen on tällä hetkellä aika kohtuuton pyyntö ponille. Tokihan liikkeet voi esittää tietoisesti "huonosti/vajaina" mutta kivahan niitä olisi vähän ensin treenatakin.

Viimeiset treenit Urjalassa oli samalla ainoa kerta, kun pääsin ajamaan ohjelmaa "kisakokoisella" kentällä ja fiilis oli valmennuksen jälkeen todella hyvä. Poni kulkee tasaisesti hyvässä tempossa ja ainoastaan siirtymisissä on vielä paljon korjattavaa - niin askellajista toiseen kuin askellajin sisällä. Sparta jännittyy vielä kovasti etenkin ravista käyntiin siirtyessä ja temponlisäystä pyytäessä. Sillä ei myöskään ole voimaa kantaa itsensä läpi siirtymisen. Mutta tiesin jo etukäteen tuon treenin perusteella, että voimme saada hyvät pisteet pääty-ympyröistä ja nelikaarisesta sekä käyntilävistäjästä ja niillä pisteillä voin paikkailla siirtymisistä mahdollisesti saatavat huonommat pisteet.

Heidin kanssa myös keskustelimme verryttelyajasta ja olimme samaa mieltä siitä, että Sparta tarvitsee kunnon verkan ennen suoritusta. 45min verkka-aikaa sisältäen alku- ja välikäynnit ei ole ollenkaan liikaa sille, koska se rentoutuu kunnolla vasta noin puolen tunnin ajon jälkeen.

Sunnuntaina lähdimme siis matkaan. Kaikki oli pakattu ja puunattu jo edellisenä iltana joten kisa-aamuna saimme laittaa vain ponin kyytiin ja lähteä tien päälle. Sparta on kyllä hyvä matkustaja, se söi noin puolet matkasta ja torkkui loppuajan. Kisapaikalla lähdin itse ilmoittautumaan ja kävelemään tarkkuusrataa (tarkkuuteen tuli mennä heti kouluradan suorituksen jälkeen) ja ihana groomimme Sanni ja ponin omistaja jäivät purkamaan ponia ja vaunuja kopista.

Ilma oli kyllä aika trooppinen jo aamusta. Kuuman kostea. Lämpö on ihan ok, mutta kun siihen lisätään kosteus niin alkaa olla jo hieman sellainen fiilis, että voisi mielummin hypätä bikineissä järveen kuin laittaa pitkähihaista takkia päälle ja kypärää päähän... Joka tapauksessa fiilis oli hyvä, etenkin tarkkuusrataa kävellessä varmuus kasvoi - rata oli todella kiva. Etenkin näin ensimmäiseksi tarkkuusradaksi oli mukavaa, että tiet olivat laajoja vaikka pari kaarretta olikin haastavia 20m leveällä alueella, pari porttia tuli aika nopeasti kulman jälkeen. Tiesin kuitenkin, että siihen saisi sujuvan radan aikaiseksi.

Olimme kisapaikalla vähän ajoissa, mutta ennalta laaditun aikataulumme mukaisesti valjastimme ponin ja lähdimme kohti verkkakenttää. Harmiksi kyllä alkukäynnit jäivät vähän lyhyiksi, koska paarmat hyökkäsivät todella nopeasti poniparan kimppuun ja oli pakko alkaa ravailla niitä karkuun. Sparta kyttäili vähän verryttelykentän vieressä, aidan takana olevaa tarkkuusrataa ja jännittyi hieman sen kohdalla - kai se luuli, että kohta baanaillaan! Noh, hyvin sen sai siihen "koulumoodiin" lopulta ensin ja sitten radalle lähtiessä alkoi jo vähän tuntua siltä, että Spartasta oli trooppisen kelin vuoksi se pieni terävyys kadossa ja tilalla vähän löysähkö poni. Mutta mielummin tässä kohtaa vaikka vähän löysä ja rento kuin jännittynyt ja sinkoileva.

Rata lähti hyvin käyntiin suoralla ponilla ja suoralla linjalla, mutta pysähdys tuli vinoon. Ensimmäinen ympyrä oli sujuva, samoin puolirataleikkaa. Toinen ympyrä samoin vallan hyvä. Temponlisäys jännittynyt ja kiireinen. Pysähdys jännittyneesti. Käynti oli hyvää ja rentoa. Nelikaarinen oli alun temporikkoa (jonkin kummallisen säikähdyksen vuoksi) lukuunottamatta hyvä ja tasainen. Temponlisäys jälleen jännittynyt. Kaarre lopputervehdykseen hyvä, mutta pysähdys vinoon. Sparta myös sai tuomarin naurahtamaan, kun se tervehti tomerasti kumartamalla sekä alku- että lopputervehdyksessä :D Katsokaa vaikka videolta, voiko olla sattumaa?!

Nyt en tarkalleen muista mitä pisteitä kaikista kohdista saimme, koska jätin pöytäkirjan tallille, mutta seiskat tulivat ainakin toisesta ympyrästä, "puolirataleikkaasta" ja käynnistä. Nelikaarisesta saimme 6,5 ja muuten rivi oli aika tasaista kutosta. Mainintana hieno poni, rentoutta lisää. Tuloksena 59vp (joka on noin 63%).

Suojitimme ponin heti kouluradan jälkeen ja lähdimme ravaillen kohti tarkkuuskenttää. Vaunumittaus suoritettiin siinä tulessamme verryttelyyn ja ajelin rennosti muutaman portin läpi, mutta juurikaan en kokenut tarpeelliseksi verrytellä ponia enää paljonkaan ennen itse suoritusta. Ei muuta kuin tuomaria tervehtimään ja matkaan. Ja Spartahan kulki kuin juna. Maiskautin sille pari kertaa ja se kiihdytti tempoa, pidätin ennen tiukempia kaarteita ja se tuli takaisin, taas maiskautin ja poni lisäsi vauhtia... Sitten vain välissä kääntelin porteille. Jos jotain haluaisin parantaa jatkon kannalta niin poni ei oikein ollut minkäänlaisella tuntumalla vaan kulki radan täysin selättömänä ja pois tuntumalta joka hankaloitti toki esimerkiksi suoristamista kaarteen jälkeen. Mutta näillä helpoilla radoilla se ei tuonut vielä liikaa ongelmia ja suoritimme radan aikaan 1,56,92 ja ilman virhepisteitä.

Tarkkuuden jälkeen menimme koulukentän lähelle odottelemaan palkintojenjakoa. Oletin tässä kohtaa, että kyllä me tarkkuudessa ainakin sijoille pääsimme. Enpä olisi osannut arvata, että paitsi että voitimme tarkkuuden, voitimme myös kouluosuuden!

Pääsimme siis palkintojenjakoon tuplavoittajana. Kyllä lämmitti mieltä ravata kenttää ympäri jonon ensimmäisenä :) Toki takanamme tuli toinen tuplavoittaja, Anne Friis hienolla Friisin Kultapiskulla. UrHulaiset siis menestyivät, kun Annekin voitti omat luokkansa.

Koulupöytäkirjaa lukiessa on kyllä ihan selvää, että parannettavaa on vielä ja paljonkin. Mutta halu edetä on kova, joten muutaman viikon päästä Loimaalla starttaamme ensimmäisen kokonaiskilpailumme helppo B -luokassa. Kääk! Ihan ei tuo kyseinen ohjelma joka kisassa ajetaan lukeudu lempiohjelmiini, siinä on temponlisäysten sijasta lisätty ravi jota me ei kyllä vielä olla oikein esitetty, lisäksi se peruutus, mutta... Ei auta muuta kuin treenata ja lähteä yrittämään! Niin tai näin, odotamme innolla muutaman päivän telttailua ja ajan viettämistä muiden lajin harrastajien kanssa.