Kyllä voikin olla vaikeaa miettiä mitä ohjelmaa haluaa ajaa ja mihin asioihin haluaa panostaa. Ajaako helpompaa ohjelmaa jossa jo siinäkin meillä on kyllä tekemistä, mutta pääsee radalle ja sieltä pois ehkä vähän rennommin mielin ja stressaamatta liikoja. Vai ajaako vaikeampaa ohjelmaa, joka meidän olisi hyvä oppia koska sitä tullaan varmasti tahkomaan, jossa on haastetta ja paljon tehtävää, mutta jonka oppimiseen tarvitsisi ehkä hieman enemmän aikaa?
Ponihan kulkee, siitä ei ole kyse. Sillä on kilpailtu KV-tasolla. Sen kanssa on silti huimasti työtä etenkin koulupuolella. Se on vino ja huonossa tasapainossa sekä lihasköyhä. Se, että se on joskus kilpaillut KV-tasolla, ei automaattisesti siis tarkoita sitä ettäkö se olisi sillä tasolla juuri nyt. Se jännittyessään heittää selän pois ja turvan ilmaan eikä vastaanota kunnolla apuja. Rentoutuessaan se kulkee kivasti ja pyöreällä selällä, mutta hieman ponnettomasti. Temponlisäykset sillä ovat vasta alkaneet löytyä, siirtymiset askellajista toiseen ovat hankalia ja suunnanvaihto helpommasta eli oikeasta kierroksesta vaikeampaan eli vasempaan ovat haasteellisia ja tasapaino heittää helposti.
Ehkä se, että kyseessä on kansainvälisillä areenoilla kilpaillut poni saa ajattelemaan, että nyt pitäisi kurkotella tähtiä. Mutta eihän se niin ole. Poni ei ole sen tasoinen nyt ja ennen kaikkea me emme ole valjakkona sillä tasolla.
Arvon siis helpon C:n ja helpon B:n väliltä. Mielestäni suurin ero näissä ohjelmissa on myös hyvin selkeä ero: B:ssä tulee tehtävät paljon nopeammin toistensa perään ja siinä on tehtävää enemmän. Kummassakin ohjelmassa on nelikaarinen kiemuraura. Kummassakin ohjelmassa on temponlisäys. C:ssä on 40m pääty-ympyrät ja B:ssä 20m voltit. Kummassakin ohjelmassa esitetään pysähdys jonka jälkeen jatketaan käyntiä kuolaintuntumalla. B:ssä on meille vielä haasteellinen peruutus keskihalkaisijalla. Poni toki peruuttaa, mutta täysin ilman tasapainoa ja kun se on jo niin vino muutenkin niin ei se peruutuskaan vain suoraan mene... Ok, se on vain yksi kohta ohjelmasta eikä siis ole este kyseisen ohjelman ajamiselle. Mutta lähinnä mietityttää tuo, että tehtävät tulevat niin nopeasti toistensa jälkeen.
Tässä loppuu aikakin kesken. Ajokerrat ennen kisaa ovat laskettavissa melkein yhden käden sormilla. Pääsemme yhden kerran ajamaan rataa oikeankokoiselle kentälle. Kotikentällä on hankala hahmottaa kuinka isot kaaret nelikaariseen tulee, mistä pisteistä 20m voltit kulkevat, entä 40m ympyrät... Joten pakkokin on päästä kokeilemaan koulurataa isolle kentälle, ettei kisoissa tule asiat itselle yllätyksenä.
En myöskään ole ehkä paras opettelemaan kouluratoja etenkään, jos en pääse ajamaan niitä uudestaan ja uudestaan läpi ja painamaan mieleeni jokaisen kohdan ja pisteen missä asiat tapahtuvat.
Melkein olen kyllä jo päättänyt, että Riihimäellä ajetaan helppo C. Koska ne ovat ensimmäiset kisamme, koska haluan mennä radalle rennolla mielellä ja pyrkiä pitämään poninkin rentona ja koska... Noh, koska sen ohjelman ehtii tässä lyhyessä ajassa opetella paremmin, kun siinä on sen verran vähemmän tehtäviä. Riihimäen kisan jälkeen on sitten paremmin selvillä varmasti se, mitä luokkaa ajamme Loimaan kisassa.
Tarkkuus ei tule olemaan ongelma, mutta valitsen tarkkuusluokalle saman vaatimustason kuin koululuokallekin. Eli mikäli ajetaan helppo C koululuokka, ajetaan sama tarkkuus jne. Helpossa C:ssä tarkkuus on +40cm eli porttien leveys on 40cm leveämpi kuin vaunujemme leveys. Vaunujen leveys on 125cm jolloin portit ovat 165cm. Helpossa B:ssä tarkkuus on sitten +30cm, ei paha sekään. Tarkkuudessa meille haasteita tuottaa eteneminen ravissa, koska näissä helpoissa luokissa laukkaaminen ei ole sallittua. Lisäksi kääntyminen. Sparta kääntyy oikealle todella nopeasti, jopa niin nopeasti että saa olla tarkkana kääntämisen kanssa ettei "keilata" koko rataa siihen suuntaan. Vasemmalle taas kääntyminen on hitaampaa ja hankalampaa.
Niin tai näin, tässä on vielä muutama päivä aikaa pähkäillä ja päättää mitä me starttaamme, mutta joka tapauksessa on niin ihanaa päästä kisoihin!
Tänään olimme Heidi Sindan treeneissä Urjalassa ja Heidi ajoi ponia läpi. Ottivat jopa laukkaa! Pienen harkitsemisen jälkeen Sparta nosti hienosti pyynnöstä laukat kumpaankin suuntaan. Kovin etupainoinen se on laukassa etenkin oikealle, vasemmalle hieman paremmin takajaloillaan, mutta voimaa tarvitsee paljon. Eli vaativat luokat saavat odottaa ainakin sitä, että poni löytää takajalkansa ;) (kuskin ominaisuuksistahan ei puhuta, pöh!)
Vielä pari treeniä saadaan toivottavasti Heidin kanssa aikaiseksi, mutta ensi viikon sunnuntai on täällä nopeammin kuin huomaammekaan...
Sunnuntaina shetlanninponitammat suuntaavat rotunäyttelyyn Ikaalisiin! Niidenkin kanssa tulee siis edes jotain touhuttua tässä ajohommien ollessa vähän jäissä, kun keskitytään treenaamaan Spartaa kisoihin...
Nämä ihanat kuvat otti muuten Siiri Kaskinen samalla, kun kävi kuvailemassa Spartasta rakenne- ja juoksutuskuvat :) En jaksa kuin ihastella näitä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti