69. Spartan treenejä

Spartan kanssa ollaan päästy hyvin vauhtiin. Muutaman viikon päässä olisi Riihimäen kilpailut ja niitä kohti nyt treenaillaan kovaa kyytiä. Poni alkaa jokaisella ajolla kulkea paremmin ja rennommin ja itse alan löytää hiljalleen "nappulat" joita sen kanssa täytyy käyttää.

Kovasti sen kanssa on vielä työtä. Se tarvitsee paljon lisää voimaa, jotta voisi kantaa itsensä paremmin. Etenkin vauhdin kasvaessa se ei jaksa enää kantaa vaan meno on hyvinkin selätöntä. Askellajin sisällä siirtymiset ovat samoin voiman puutteen vuoksi haasteellisia. Paljon olemmekin tehneet siirtymisiä ravi-käynti-ravi ja ravissa tempon lisäyksiä.

Heidi oli tänään meitä koutsaamassa ja kehui, että käyntiin on tullut jo paljon lisää pituutta näinkin lyhyessä ajassa. Kentälle laitettiin muutama tarkkuusportti ja niihin oli tarkoitus keskittyä tämä treeni. Ensin tulimme keskihalkaisijalla olevia keiloja suoralla linjalla hakien vain suoruutta ja miettien myös miten poni kääntyy mihinkin suuntaan. Vasemmalle se heittää lavan sisään ja se vaikeuttaa kääntämistä vasempaan kierrokseen, oikealle Sparta kääntyy todella nopeasti ja vähän ennakoiden, sisään kaatuen. Oikealle poni on siis helpompi kääntää, mutta itse ei saa olla liian nopea vaan muistaa ulko-ohja. Pitäisi itse myös rohkeammin ajaa kohti aitaa ja tehdä selkeät kulmat eikä kääntää liian aikaisin, jolloin ei lyhyelle sivulle ennen kulmaa saa tehtyä yhtään suoristusta.

Teimme muutamia radan pätkiä ja haimme taas tuntumaa siihen miten poni käyttäytyy minkäkinlaisessa kaarteessa. Oikeasta kierroksesta vasemmalle kaarteet ovat vaikeimpia, pitäisi saada kunnollinen suoristus ja valmistella poni kunnolla vasempaan kaarteeseen, mutta tarkkuusradalla keilat tulevat monesti niin nopeasti, ettei kunnollista valmistelua ehdi tehdä.

Lopulta ajoimme radan kerran läpi ratatempossa. Tuleva Riihimäen kisa mielessä, luokka jota menemme on luokka jossa laukkaa ei radalla sallita joten ravissa pitää olla tarpeeksi etenevyyttä jotta tulee pysyttyä ajassa. Ainoa vaatimus Spartalta oli tässä kohtaa eteen ja suoraan keiloista läpi. Kauneutta ei voinut hakea rataan, koska poni ei jaksa vielä ratatempossa itseään kantaa. Ei voi vaatia heti kaikkea vaan hiljalleen.

Rata oli sujuva vaikka olisin voinut vaatia vieläkin lisää ravia. Olin jäänyt vähän itse siihen moodiin, että rennosti ja eteen-alas vaikka nyt harjoituksena oli nimenomaan mennä hetkeksi pois siltä mukavuusalueelta. Tykkään ajaa tarkkuutta ja maratonia, tykkään vauhdista ja nopeasti peräkkäin tulevista tehtävistä. Uuden ponin kanssa vain hakee vielä niin paljon sitä, että paljonko siltä voi missäkin hetkessä vaatia. Mutta ihan sujuvaa menoa ja Sparta oli helppo saada suoraksi kaarteiden jälkeen, se on niin menossa eteenpäin ettei mutkittelua ole. Helpottaa paljon kun poni ei ala enää keilojen välissä arpomaan, minne seuraavaksi.

Teimme radan pätkän myös hitaammassa tempossa, paremmassa kontrollissa ja rennommalla ponilla. Sen jälkeen vielä lyhyen pätkän pyytäen eteen, mutta edelleen kontrollissa ja hyvällä tuntumalla. Tätä ei pysty Spartalta vaatimaan vielä pitkiä aikoja, koska se on voimattomuuden vuoksi raskasta. Hetkittäin kuitenkin, sieltä se voima lähtee hiljalleen rakentumaan.

Piiskaan se pitäisi totuttaa kunnolla ja saada ymmärtämään, että jokaisesta piiskan kosketuksesta ei tarvitse syöksyä eteenpäin. Helpottaisi kääntämistä ja siirtymisten tekoa, kun voisi rohkeasti käyttää piiskaa apuna. Nyt maiskutan jatkuvasti, kun tilanteissa joissa normaalisti käyttäisin piiskaa, en halua käyttää sitä ettei Sparta jännity ihan liikaa, etenkin kun se oli rataharjoituksessakin jo valmiiksi selätön ja kovasti menossa. Maastakäsin työskentelyä edessä siis ponin kanssa.

Sparta sai kengätkin jalkaansa joten nyt onnistuu maastossa ajaminen. Toivottavasti ensi viikolla olisi paarmoja hieman vähemmän niin voisimme lähteä kokeilemaan sen maastovarmuutta. Videolta tosin näettekin, että ainakaan kaivinkonetta se ei pelkää... Aika hieno ja rohkea poni, tähän on kyllä kaikki aika ihastuneita :)

Spartalla on muuten hassu tapa! Se rakastaa vettä johon on sekoitettu mashia ja nimenomaan se mash on niin hyvää, että se työntää koko turpansa veteen saadakseen pohjalle pudonneet mashit. Sen jälkeen se laittaa kielen hampaidensa välistä alahuulen alle ja imeskelee suussaan olevaa mashia, jotta yksikään jyvänen ei pääsisi putoamaan lattialle... Käykää katsomassa Instagramista #valjakkoajonviemää :)

ps. Ihanaa heinäkuuta kaikille! En ole unohtanut lupaamaani arvontaa, kun blogissa on nyt yli 100 lukijaa, en ole vain millään ennättänyt sitä vielä toteuttaa (= haluan hakea palkinnon ensin, jotta se on valmiina lähetettäväksi)