"Kanerva puhdistaa hevosen maksaa, munuaisia ja virtsateitä sekä vahvistaa yleiskuntoa. Kanerva toimii hyvin myös ripulin sekä iho-ongelmien hoidossa sekä reuma- ja kihtityyppisten nivelvaivojen sekä kipujen tukihoidossa. Kanervalla on rauhoittava ominaisuus, joten se soveltuu liian virkeille ja levottomille hevosille mielialan tasaamiseen. Voidaan käyttää myös ripulin hoitoon. Kanerva lisää virtsaamistarvetta, joten riittävä veden saanti on tärkeää.
Kanerva ei sovi tiineille tammoille. Kilpailtaessa suositellaan 4 vrk varoaikaa.
Ei lisä- tai säilöntäaineita."
Etenkin tuo rauhoittava ominaisuus oli se, joka herätti kiinnostuksen. Ponit olivat syöneet jo kuurin magnesiumia samaan "vaivaan" eli hieman rauhattomaan olemukseen, joten kanerva aloitettiin aika lailla magnesiumkuurin perään. Tässä kohtaa olisi ollut ehkä syytä pitää tauko näiden välissä, jotta vaikutuksesta olisi voinut olla hieman varmempi.
Ponit söivät kanervaa kuukauden ajan. Annostukseksi Chia de Gracia kertoo 500kg hevoselle 2 rkl / 0,5dl / päivä joten ponit saivat tästä puolikkaan annoksen eli 1 rkl päivässä.
Huomioita kuukauden ajalta:
- Kanerva maistui hyvin kummallekin.
- Virtsaamistarve ei lisääntynyt tai ainakaan vettä ei poneilla kulunut yhtään enempää. Koska ne ovat ämpärijuotolla myös karsinassa, tätä pystyi hyvin tarkkailemaan.
- Vatsantoiminta ei muuttunut mitenkään eli lanta oli ihan normaalia, hyvä asia siis tämä.
- Piipa rauhoittui kuukauden aikana huomattavasti, Elli jonkin verran. Kanervan syötön loputtua Piipan käytös jatkui yhtä rauhallisena edelleen, Elli kävi hieman rauhattomaksi.
Tässä kohtaa on tietenkin hankala määritellä mikä lopulta johtuu mistä. Ponien kanssa alettiin ylipäätään kiinnittää huomiota rauhalliseen mielialaan kaikissa tilanteissa. Viikottainen irtojuoksutus jätettiin pois, koska ponit kävivät aina sen jälkeen hieman kierroksilla. Itse asiassa juoksutus ylipäätään jäi pois ja kaikki sellainen eteenpäin vaatiminen, kun tarve oli saada ponit hitaammiksi. Reaktiivisuutta kun niiltä löytyy, ei sitä ole vaikeaa kaivaa sitten esille sitten, kun sitä tarvitaan.
Lisäksi taustalla oli myös kuuri magnesiumia. Toisaalta Elli alkoi taas hieman rauhattomammaksi juuri kanervan lopettamisen jälkeen. Onko kyse hankalasta kasvuvaiheesta tai vaikka 4-vuotiskauden "murkkuiästä" joka ei kokemukseni mukaan ole mitään urbaania legendaa vaan täyttä totta?
Lopputulos mielestämme on se, että Piipaan kanerva tuskin vaikutti, sen tämän hetkinen rauhallisuus luultavimmin juontaa juurensa aikuistumisesta, erilaisesta "työskentelymoodista". Se ei reagoinut kanervan lopetukseen mitenkään vaan jatkoi työskentelyä yhtä rauhallisin mielin. Se on kuin löytänyt uudenlaisen henkisen tasapainon ja seesteisen asenteen elämän. Sitähän ei voi tietää, auttoiko kanerva tuon asenteen löytymiseen, nopeuttiko muutosta tms. Ellin kanssa taas ei voi olla ihan varma siitä mikä lopulta on ollut sen vaste kanervaan, koska kanervan syönnin aikana se oli kyllä rauhallisempi ja syötön loputtua taas hieman rauhattomampi, joten sen kanssa tehdään vielä niin, että kanervaa jatketaan muutaman viikon ajan ja katsotaan tapahtuuko sen olemuksessa ja käytöksessä mitään. Siitä voi olla kuitenkin varma, että ainakaan kanerva ei poneille hallaa tehnyt millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti