52. Ensimmäinen startti suoritettu kunnialla

Seuraavat pari postausta tulee hieman hassussa järjestyksessä, koska nyt on pakottava tarve päästä kertomaan kuinka meidän kisat meni! Seuraavassa postauksessa kerron sitten hieman leiritunnelmista. :)

Postauksen kuvista kiitos Emilia Kärki (kuvat radalta) ja Maiju Karonen (palkintojenjakokuva + tiimin yhteiskuva)!

Sunnuntaina lähdimme vähintäänkin jännittyneissä tunnelmissa taas kohti Urjalaa. Tulimme lauantaina keräilemään voimia kaikki omiin koteihimme, oma sänky olikin tarpeen muutaman muualla vietetyn yön jälkeen... Itse asiassa emme lauantaina olleet lähtiessämme ihan varmoja, tulemmeko takaisin sunnuntaina. Ponien valjastaminen vaunujen eteen on vielä vähän villiä - välillä. Vaihtelee lähes päivittäin, mutta nyt ehkä jo pienestä "turnausväsymyksestä" johtuen ne olivat lauantaina aikamoisia villiponeja. Kaikki sujuu hyvin heti, kun päästään vaunujen kanssa liikkeelle.

Mutta muutaman ihmisen kannustamana lähdimme - ja onneksi.

Ponien saaminen vaunujen eteen oli myös kisa-aamuna ihan samanlaista kuin lauantainakin, mutta liikkeelle päästiin ja saimme myös heti olla ylpeitä kaksikosta, kun ne eivät pelänneet verkkakentällä ollenkaan muita valjakoita! Tämä oli todella ensimmäinen kerta niille, kun ne olivat tilanteessa missä samassa tilassa on monta muutakin vaunut perässä menevää hevosta tai ponia. Pari säpsyä tuli alussa, kun toinen valjakko ohitti meidät takaa, mutta todella nopeasti ponit turtuivat kaikelle ympärillä tapahtuvalle ja keskittyivät hyvin työntekoon.

Olin jo radan kävelyssä miettinyt parille portille vaihtoehtoisia reittejä ja tehnyt suunnitelman, että teen lopullisen päätöksen teistä vasta radalla, kun näen millä fiiliksellä ponit ovat. Ne olivat tehneet sujuvia tarkkuusharjoituksia ennen kisoja parina päivänä, joten tiesin kyllä meidän pystyvän aika tiukkoihinkin käännöksiin ilman, että vauhti kuolee ihan kokonaan. Mutta koskaan ei voi näin nuorten ja vasta ajouransa alussa olevien ponien kanssa tietää, minkälainen päivä on. Etenkin nyt, kun kyse oli ensimmäisistä kisoista ja kaikki poneille ihan uutta.

Mutta sain kuin sainkin aloitettua radan juuri kuten olin suunnitellut, tehtyä kaikki ne pienimmät tiet mitä olin valmiiksi ajatellut tekeväni ja vielä lopetettuakin radan kuten olin suunnitellut. Joten kokonaisuudessaan kaikki radalla meni juuri kuten olin rataa kävellessä miettinyt. Taisi ollakin ensimmäinen kerta, kun näin on tapahtunut... Joten pakko sanoa, että olen tässä kohtaa ylpeä itsestäni siinä, että sain pidettyä pään mukana koko suorituksen ajan. Toivotaan, että se olisi asia jonka olisin tässä matkan varrella nyt vihdoin ja viimein oppinut.

Radan jälkeen fiilis oli aivan uskomaton, niin onnellinen että teki mieli tirauttaa pari kyyneltä. Eikä tunnelmaa laskenut se, että ponit menivät 3. sijalle.

Tiukasti kohti viimeistä porttia!

Sinne vaan, eteen eteen kohti porttia ja maalilinjaa!

Iloinen valjakko maalilinjan ylityksen jälkeen :) Ilmeet taitavat kertoa kaiken.

Ja niinhän siinä sitten lopulta tapahtui, että ponit pitivät sijoituksensa loppuun asti ja palkittiin myös luokan parhaana shetlanninponina - tai siis tässä tapauksessa parhaina shetlanninponeina! Palkintojenjakoon mennessä olin kyllä haljeta ylpeydestä pienten "täykkärishettisten" taitavuudesta ja järkevyydestä. Varmuuden vuoksi menimme noutamaan palkintomme ilman vaunuja. Ponien maltti seistä paikallaan vaunujen kanssa ei ole vielä parhaimmillaan joten ei haluttu laittaa niitä tilanteeseen, joka on niille haastava. Niin hienon radan ne tekivät ja olivat käyttäytyneet (vaunujen laittoa lukuunottamatta) todella hienosti.

Nyt voidaan siis todellakin alkaa suunnitella kisakalenteria! Kunhan kutsut tulisivat Kipaan niin päästäisiin näkemään missä on meille sopivia luokkia. Oman D-lupani olen maksanut, joten varmaan tässä aloitellaan kevyesti 2-tasolta kilpaileminen... Heh! Valjakkokisoja ei liiaksi asti näy kalenterissa olevan, joten pitää mennä vain kaikkialle mistä löytyy noviisiluokkia.

Lopuksi vielä video meidän radasta ja pätkä myös palkintojen jaosta! :)