53. Hevosmessut ja Playsson.net Lounge

Playsson.net Lounge tarjoaa tulevan viikonlopun Hevosmessuilla taukohetken kakkoshallissa, lähellä ohjelmalavaa, osastolla E 70.

Viikonlopun aikana Loungessa mm. bloggaajia jututettavana, hevosalan vieraita, kilpailuja ja muuta mukavaa tekemistä. Voit rentoutua Loungen sohvilla ja rupatella vaikkapa kahvikupin äärellä! Tule hakemaan ideoita bloggaamiseen sekä tapaamaan uusia ihmisiä!

Lisäksi esittelyssä Equestrialin videosarjat, DressageOnSite -palvelu sekä Kisamatkalla Champion 2016 -tapahtuma. Osastoltamme on myös mahdollista ostaa tiimituotteita tarjoushintaan! Ja onhan meillä aidon kokoinen hevosmallinukke avustamassa letitysoppaissa.

Ohjelmaa Playsson.net Loungessa:

LAUANTAINA 2.4.
klo 12.00 Kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan TalliTreenejä maksutta! Kesto noin 30 min.
klo 13.00 Letitysopas #1: Kouluratsastaja ja bloggaaja Terhi Lehtimäki näyttää, kuinka saat tehtyä hevosellesi siistit letit kisoja varten.
klo 16.00 Messuilla kouluratsastusklinikan pitävä Marko Björs vierailee osastollamme.

SUNNUNTAINA 3.4.
klo 12.00 Kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan TalliTreenejä maksutta! Kesto noin 30 min.
klo 13.00 Letitysopas #2: Esteratsastaja ja bloggaaja Erika Hanhisuanto näyttää, kuinka saat tehtyä hevosellesi siistit letit kisoja varten.
klo 16.00 Playsson.netin tiimi- ja yhteistyöbloggaajien meet & greet.

Minut voi löytää myös Playsson.netin Loungelta kumpanakin päivänä sekä varmasti myös kentän laidalta hurraamasta tutuille valjakkoajonäytösten aikana. Tule rohkeasti juttelemaan ja kyselemään vaikka valjakkoajosta :)!

52. Ensimmäinen startti suoritettu kunnialla

Seuraavat pari postausta tulee hieman hassussa järjestyksessä, koska nyt on pakottava tarve päästä kertomaan kuinka meidän kisat meni! Seuraavassa postauksessa kerron sitten hieman leiritunnelmista. :)

Postauksen kuvista kiitos Emilia Kärki (kuvat radalta) ja Maiju Karonen (palkintojenjakokuva + tiimin yhteiskuva)!

Sunnuntaina lähdimme vähintäänkin jännittyneissä tunnelmissa taas kohti Urjalaa. Tulimme lauantaina keräilemään voimia kaikki omiin koteihimme, oma sänky olikin tarpeen muutaman muualla vietetyn yön jälkeen... Itse asiassa emme lauantaina olleet lähtiessämme ihan varmoja, tulemmeko takaisin sunnuntaina. Ponien valjastaminen vaunujen eteen on vielä vähän villiä - välillä. Vaihtelee lähes päivittäin, mutta nyt ehkä jo pienestä "turnausväsymyksestä" johtuen ne olivat lauantaina aikamoisia villiponeja. Kaikki sujuu hyvin heti, kun päästään vaunujen kanssa liikkeelle.

Mutta muutaman ihmisen kannustamana lähdimme - ja onneksi.

Ponien saaminen vaunujen eteen oli myös kisa-aamuna ihan samanlaista kuin lauantainakin, mutta liikkeelle päästiin ja saimme myös heti olla ylpeitä kaksikosta, kun ne eivät pelänneet verkkakentällä ollenkaan muita valjakoita! Tämä oli todella ensimmäinen kerta niille, kun ne olivat tilanteessa missä samassa tilassa on monta muutakin vaunut perässä menevää hevosta tai ponia. Pari säpsyä tuli alussa, kun toinen valjakko ohitti meidät takaa, mutta todella nopeasti ponit turtuivat kaikelle ympärillä tapahtuvalle ja keskittyivät hyvin työntekoon.

Olin jo radan kävelyssä miettinyt parille portille vaihtoehtoisia reittejä ja tehnyt suunnitelman, että teen lopullisen päätöksen teistä vasta radalla, kun näen millä fiiliksellä ponit ovat. Ne olivat tehneet sujuvia tarkkuusharjoituksia ennen kisoja parina päivänä, joten tiesin kyllä meidän pystyvän aika tiukkoihinkin käännöksiin ilman, että vauhti kuolee ihan kokonaan. Mutta koskaan ei voi näin nuorten ja vasta ajouransa alussa olevien ponien kanssa tietää, minkälainen päivä on. Etenkin nyt, kun kyse oli ensimmäisistä kisoista ja kaikki poneille ihan uutta.

Mutta sain kuin sainkin aloitettua radan juuri kuten olin suunnitellut, tehtyä kaikki ne pienimmät tiet mitä olin valmiiksi ajatellut tekeväni ja vielä lopetettuakin radan kuten olin suunnitellut. Joten kokonaisuudessaan kaikki radalla meni juuri kuten olin rataa kävellessä miettinyt. Taisi ollakin ensimmäinen kerta, kun näin on tapahtunut... Joten pakko sanoa, että olen tässä kohtaa ylpeä itsestäni siinä, että sain pidettyä pään mukana koko suorituksen ajan. Toivotaan, että se olisi asia jonka olisin tässä matkan varrella nyt vihdoin ja viimein oppinut.

Radan jälkeen fiilis oli aivan uskomaton, niin onnellinen että teki mieli tirauttaa pari kyyneltä. Eikä tunnelmaa laskenut se, että ponit menivät 3. sijalle.

Tiukasti kohti viimeistä porttia!

Sinne vaan, eteen eteen kohti porttia ja maalilinjaa!

Iloinen valjakko maalilinjan ylityksen jälkeen :) Ilmeet taitavat kertoa kaiken.

Ja niinhän siinä sitten lopulta tapahtui, että ponit pitivät sijoituksensa loppuun asti ja palkittiin myös luokan parhaana shetlanninponina - tai siis tässä tapauksessa parhaina shetlanninponeina! Palkintojenjakoon mennessä olin kyllä haljeta ylpeydestä pienten "täykkärishettisten" taitavuudesta ja järkevyydestä. Varmuuden vuoksi menimme noutamaan palkintomme ilman vaunuja. Ponien maltti seistä paikallaan vaunujen kanssa ei ole vielä parhaimmillaan joten ei haluttu laittaa niitä tilanteeseen, joka on niille haastava. Niin hienon radan ne tekivät ja olivat käyttäytyneet (vaunujen laittoa lukuunottamatta) todella hienosti.

Nyt voidaan siis todellakin alkaa suunnitella kisakalenteria! Kunhan kutsut tulisivat Kipaan niin päästäisiin näkemään missä on meille sopivia luokkia. Oman D-lupani olen maksanut, joten varmaan tässä aloitellaan kevyesti 2-tasolta kilpaileminen... Heh! Valjakkokisoja ei liiaksi asti näy kalenterissa olevan, joten pitää mennä vain kaikkialle mistä löytyy noviisiluokkia.

Lopuksi vielä video meidän radasta ja pätkä myös palkintojen jaosta! :)

51. Leiri ja kisat lähestyvät!

Viime tiistain ajon jälkeen ei ole ollut oikein mitään mainittavaa tai blogin puolella kerrottavaa, joten blogin on jäänyt hieman hiljaiseksi. Toisaalta, on pitänyt kiirettä jo ihan arjen pyörittämisessä ja viime viikonloppukin oli täynnä hulinaa, joten ei tässä ole oikein edes ehtinyt blogia ajatella. Itse asiassa tänään juuri mietin, että miten on taas viikko mennyt niin nopeasti? Huomenna lähdetään jo ponien kanssa leirille, jee!! Ja ekat kisat lähestyy, ääk!

Mitäs ponien kanssa sitten ollaan touhuttu? Tiistain ajelun jälkeen olen niitä muutamat kerrat ohjasajanut ja juoksutellut. Eilen viimeksi tehtiin puomitreeniä niin, että ponit saivat mennä ns. neliöllä kahta puomisarjaa. Aika tehokasta oli ja kumpikin kyllä näytti työskentelyn jälkeen siltä, että töitä oli tehty... Piipa meinaa puskea hieman lapa edellä vasempaan kierrokseen ja oikeaan kierrokseen se oli kovin jäykkä oikeasta suupielestään, puri kiinni kuolaimeen jonkin verran siltä puolelta. Kovasti yritettiin katsella lampun kanssa onko kaikki hampaat tallella, mutta mitään ei ainakaan pikatsekkauksella löytynyt. Pitää vielä kiilan kanssa ihmetellä asiaa. Kumpikin sai nautiskella vielä illalla jälleen hieronnasta joten nyt pitäisi olla lihashuolto tehty tulevaa muutamaa rankempaa päivää varten. Mitään suuria jumeja ei kummallakaan ollut.

Tosiaan huomenna eli torstaina alkaa meidän pääsiäisleiri ja kyllä tätä ollaankin odotettu! Torstaina ei varmaan tehdä mitään ihmeellistä, vähän viritellään poneja tunnelmaan ja tarkastellaan, että ratti, kaasu ja jarru toimii. Perjantaina onkin sitten maratonesteen ajoa! Jännittää! Eihän meillä nyt vauhti vielä voi olla mikään hurja, mutta jännittää silti, heh! Lauantaina varmaankin ajellaan tarkkuutta, koska sunnuntaina on sitten kisat... Aika hurjaa. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset skenaariot päässäni, mitä teen jos käy näin tai mitä jos tapahtuu noin. Rouva murehtija täällä terve! Ehkä nämä fiilikset hälvenee, kun pääsee ponien kyytiin ja saa muutaman päivän ajoa siihen kisojen alle.

Sunnuntaina siis on Keilakunkku-kilpailusarjan 1. osakilpailu ja nimestäkin voi päätellä, että kyse on tarkkuusajosta (tarkkuudessa ajetaan "keilojen" muodostamista porteista). Ponien kanssa ei ole ajeltu kuin kahdesta portista peräkkäin joten nyt kun portteja tuleekin monta ja erilaisten kaarteiden jälkeen, saa nähdä miten selvitään. Ponit ilmoitettiin kahteen luokkaan, mutta mikäli ensimmäinen menee hyvin, jättäydymme pois toisesta. Se toinen on vain oikeastaan sitä varten, että pääsee paikkailemaan virheitä, jos sellaisia tulee ensimmäisessä luokassa.

Meillä on ollut vähän murhetta ponien vaunujen suhteen ja vieläkään meillä ei siis omia ole, joten menemme koko viikonlopun vielä lainavaunuilla. Toivotaan, että tämä asia korjaantuisi mahdollisimman pian...

Sellaisia pikaisia kuulumisia siis täältä, viikonlopun jälkeen tulette varmasti kuulemaan enemmän :)!

50. Puolivuotispäivän ajelut

Tiistaina ajeltiin taas tavalliseen tapaan. Takana oli yksi hieman villi ajokerta joten ehkä hieman jännittyneinä lähdimme nyt liikkeelle. Toisaalta, viime kerralla poneilla (tai lähinnä Ellillä) oli ihan täysin syy protestoida, lunta oli silloin kentällä paljon ja ne kokivat tilanteen varmasti liian raskaaksi. Eipä niiden tarvinnut silloin kuin hieman kävellä ja pari pitkää sivua ravata taluttajien kanssa ja lopetettiin siihen, kun kumpikin käveli kaikilla jaloilla. Joskus työ on raskaampaa, siihen pitää ponienkin hiljalleen tottua - mutta todellakin hiljalleen ja porrastetusti.

Kuitenkin ihan luottavaisin mielin valjastettiin ponit vaunujen eteen ja lähdettiin liikkeelle, tällä kertaa Heidi ensin vaunuilla ja minä ja Sanni ponien liinoissa. Kumpikin oli kuitenkin lähes alusta asti aivan tyynen rauhallinen ja tyytyväinen, joten nopeasti vaihdettiin kuskia ja jätettiin liinat pois. 

Ja nyt sitten pahoittelut lukijoille. Tai oikeastaan pahoittelut erityisesti itselleni ja perheelleni. Vannoin kautta kiven ja kannon käyttäväni jatkossa ajaessa kypärää, mutta miten sitä "uuteen tapaan" oppisi? Kotiinhan se kypärä jäi... Nyt koitan sitä keinoa, että vien kypärän tallille säilytettäväksi samassa paikassa ponien valjaiden kanssa, jotta se varmasti muistuisi siinä kohtaa mieleen kun valjastaa / pakkaa valjaita kyytiin.

Ihan perusjuttuja kuten tähänkin asti, mutta hieman tehtiin (tai pyrittiin tekemään) tarkempia siirtymisiä. Ei niin, että koko pitkä sivu menee siihen että ponit saa takaisin käynnistä raviin vaan niin, että ne siirtyisivät askellajista toiseen napakasti pyynnöstä. Viimeinen siirtyminen olikin jo vähän sinnepäin. Aika hankalaa saada kahden ponin siirtyminen ajoitettua niin, että ne oikeasti ponnistaisivat yhtäaikaa liikkeelle!

Seuraavat ajot onkin pääsiäisen aikaan, kun olemme ponien kanssa leireilemässä torstaista lauantaihin ja sitten on... KÄÄK! Meidän ensimmäiset kisat sunnuntaina! Harjoitellaan vasta kisatilannetta ja tarkkuusradan ajoa, mutta onhan se jännää. Hui. Onneksi saadaan eka kisasuoritus tehdä tutulla kentällä.

49. Ponit puomitreenissä

Olen kovasti yrittänyt kehittää työskentelyä ponien kanssa hieman järkevämmäksi. Tähän asti se on ollut enimmäkseen päämäärätöntä haahuilua kentällä, tavoitteena yleensä vain se, että ponit saavat purettua energioitaan, tekevät hyviä siirtymisiä ja ovat rentoja sekä hyväntuulisia. Tilanne kun on tällä hetkellä edelleen se, että kotona tehtävä työskentely tapahtuu maasta käsin.

Vaatimustasoa on lisättävä, jotta edistystä tapahtuu, johan sen jo toinen valmentajammekin (Tonnie) sanoi valmennusviikonloppuna. Siispä kotitreeniin on otettu hieman lisää tehoja...

Paitsi, että olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, että ponit eivät vain liiku vaan ne liikkuvat myös oikein, olen alkanut tehdä niiden kanssa lihaksistoa ja tasapainoa kehittävää harjoittelua. Väistöjä ollaan harjoiteltu edelleen ja sitä treeniä jatketaan. Omasta vinoudestani johtuen (luultavasti) toinen kierros on kummallakin haastavampi. Olisi hienoa saada joku taitava maastakäsin tekijä meitä hieman ohjeistamaan... Haluaisin, että ponit oppisivat väistöt, avot, sulut, etu- ja takaosakäännökset ja kaikki siis tietenkin maasta käsin. Sitten jos ne joskus vaikka sisäänratsastettaisiin, olisi asiat hanskassa jo ennen sitä. Ei sillä ettäkö ne mitään noilla "tempuilla" tekisivät, mutta kaikki tälläinen kehittää koordinaatiota ja tasapainoa ja on kuitenkin vaihtelevampaa tekemistä kuin pelkkä ympyrän kiertäminen tai suoraan kävely.

Lisäksi olemme ottaneet mukaan puomit. Ensin yhdellä, sitten kahdella, kolmella ja nyt neljällä puomilla. Puomityöskentelyn tarkoituksena on tasapainon, koordinaation ja lihaksiston kehittäminen - lisäksi se on ponien mielestä kivaa!

Tällä kerralla etenkin Piipa oli todella vaikea saada taipumaan, tuntumalle ja ylipäätään reagoimaan mihinkään. Epäilen, että kiima vaivaa. Ponit on hierottu vasta ja mitään suurempaa vaivaa ei kummallakaan ollut. Piipan ilme oli lähes koko ajan sellainen, että "Ole akka hiljaa." eli suoraan sanottuna vähän huonotuulinen. Lopulta se teki kuitenkin todella hyviä puomisarjoja. Olen todennut, että Piipan kanssa lähes tärkeintä on pitää homma mielekkäänä ja poni tyytyväisenä. Jos on huono päivä ja poni ei ole vastaanottavainen, pitää osata höllätä ja helpottaa tehtävää. Ihan turhaa yrittää käskeä ja vaatia, niin kauan että kuppi menee nurin ja sen jälkeen rentous on taas kaukana. Ponit ovat työskennelleet puoli vuotta, koko ajan täytyy muistaa kuinka alussa ne vielä ovat.

Elli on erilainen luonteeltaan. Siltä uskaltaa vaatiakin ja sanoa, että kyllä nyt vain täytyy tehdä näin ja piste. Sen kuppi kestää. Sen kanssa pitääkin muistaa helpottaa välillä ihan vain sen takia, että ei kasaa sinne kuppiin liikaa tavaraa yhtäsoittoisesti. Välillä pitää palata helppoihin juttuihin ja sen jälkeen uudella itsevarmuudella ne vaikeat jutut saattavatkin olla ihan iisejä.

Mutta tässä tämän päivän jorinat näin koulun penkillä puhelimella puhtaaksi kirjoitettuna, nautiskelkaa videosta. :) Huomenna tulossa tiistain ajokertomusta.

48. Tasan ½ vuotta!

Ponien kanssa työskentelyä on takana nyt tasan puoli vuotta! Aika unohtumaton ja vaiherikas puolivuotinen on takana ja toivottavasti paljon hienoja hetkiä myös edessä :)

Kiitos lukijat, kun olette olleet matkassa mukana <3

47. Blogipäivä Ylöjärven Hööksillä

Hööks Ylöjärvi ja Playsson.net järjesti 12.3 lauantaina kaikille avoimen blogipäivän ja pieni joukko rohkeita bloggaajia suuntasikin myymälään kuulemaan kevään trendeistä ja viettämään mukavaa iltapäivää samanhenkisten ihmisten kanssa, bloggaamisesta ja hevosista jutellen. Tarjolla oli pientä naposteltavaa ja päivä aloitettiin kilistelemällä Pommacilla ja kiertelemällä myymälää ensin ihan itsenäisesti.

Myymälässä oli hyvin näkyvillä kevään värit. Vahvasti esille tuli turkoosi, keltainen, koralli, oranssi ja punainen. Tietyt värit pysyvät toki pinnalla kaudesta riippumatta, esimerkiksi navy ja ruskea. Kevät 2015 oli pastellisävyjen aikaa, mutta tänä keväänä vaikuttaisi olevan vahvempien sävyjen vuoro. Itse olen pastellivärien ystävä etenkin keväisin, jonkinlainen hempeä romantikko minussa herää aina auringon alkaessa paistaa lämpimästi. Silti Hööksin tuotteiden värikirjo herätti kyllä sellaisen tunteen ainakin minussa, että myymälästä ulos astuessa päivän päätteeksi tajusin unohtaneeni, että ulkona on vielä lunta.

Hööks on mielestäni myös laajentanut noiden pienempien nelijalkaisten ystäviemme tuotevalikoimaa. Pantoja, valjaita, hihnoja, takkeja, petejä, leluja... Kaikkea löytyi vaikka millä mitalla! Enää ei tarvitse välttämättä ravata Mustin&Mirrin ja Hööksin väliä, vaan lähes kaikki koiranruokia lukuunottamatta voi ostaa Hööksiltä. Ilahduttaisi ainakin minua, jolla ei ole yleensä aikaa juosta monessa paikassa vaan ostokset olisi mukavampi keskittää jonnekin.

Väinö-koira ainakin oli tyytyväinen Hööksin valikoimaan ja rakastui palavasti dalmatialais-pehmoleluun... <3

Ylläolevassa kuvassa aika hyvin esillä kevään hittiväri, koralli. On muuten yksi lempiväreistäni ja aika monena keväänä kaupat täyttyvät korallin sävyistä. Viime keväänä innostus tuohon väriin jo hieman laski, mutta nyt huomaan sen tulevan taas takaisin. Tuo korallin värinen takki on sama kuin myöhemmin kuvissa päälläni näkyvä petroolin värinen takki.

Saapasvalikoima on mielestäni myös kasvanut siitä, kun viimeksi olen Hööksillä vieraillut! En tiedä tunteeni todenperäisyyttä, mutta joka tapauksessa löysin heti monet mieleiset saappaat ja hyvin nopeasti myös itselleni sopivat - usein on ollut hankaluuksia löytää saappaat lyhyellä ja kapealla varrella mutta nyt ne sattuivat käteeni heti ensimmäisellä yrityksellä. Nämä konjakinväriset aiheuttivat kyllä paljon ihastusta ja ovathan ne nyt todella kauniit! Ihana yksityiskohta tuo saappaiden nyöritys, tekee todella elegantin vaikutelman. Näitä saappaita voisi vaikka käyttää kaupungilla kävellessä...

Yksi mielenkiintoa herättänyt uusi tuotemerkki oli Fairfield. Fairfield on Hööksin oma merkki, samoin kuin JH Collection, Claridge House, Gold Medal jne. Merkiltä on tullut tähän mennessä suitsia, otsapantoja, ohjia, huopia, riimuja ja loimia. Tuotteet ovat laadukkaita ja hintahaarukka on hieman suurempi kuin esimerkiksi Claridge Housella. Fairfieldiltä löytyy myös suitset minikoossa, siis minishettisten/Amerikan minien omistajat katseet Hööksille!

Turkoosiraidallinen huopa oli jämäkkä ja paksu, todella hyvän ja laadukkaan oloinen. 

Loimissa näkyi myös jo kevättä, paitsi että blingi tuntuu lisääntyvän kun aurinkoisemmat päivät koittavat (tuon sinisen fleecen säihke ei tule tarpeeksi kuvassa esille, se oli ihan mielettömän hieno) niin kuosit ja värit alkavat näkyä. Miten olisi smiley-loimi?

Loimista fleecevuori on lähes jo kokonaan unohdettu juttu, koska se ei käytössä vain ole kovinkaan kätevä. Se on sähköinen hevosta vasten ja vettyessään paitsi että tuntuu ikävältä, myös kuivuu hitaasti. Fleecevuoren on tullut korvaamaan 50g vanuvuori.

Ihan kohtalaisen päheä tämä viime syksyn monsteri-kuosikin!

Lopulta saimme Aadan kanssa toimia mannekiineina ja kokeilla muutamia uutuustuotteita ratsastajalle.

Itse laitoin ensimmäisenä päälleni CRW:n ratsastuslegginsit, CRW:n softshell-takin ja CRW:n Trento-saappaat. Nämä olivat muuten ne saappaat, jotka vain nappasin hyllystä ja osuin kerralla oikeaan kokoon niin kengänkoon kuin varrenkin suhteen.

Ensimmäinen tunne legginsit jalkaani laittaessani oli, että onpa kotoisa olo. Itsehän oleskelen kotona lähes aina treenitrikoot jalassa, koska ne ovat vain mukavimmat housut mitä olemassa on. Ratsastuslegginsien materiaali oli hyvin samanlainen kuin treenitrikoissa. Sivussa oli leveät raidat jonkinlaista (tiheän) verkkokankaan tyyppistä kangasta. Tuotekuvauksessa sanotaan housujen olevan 82% polyamidia ja 18% elastaania.

Perus treenitrikoissa yleisimmät materiaalit ovat polyesteri ja polyamidi (+ elastaani kummankin kanssa). Tutustuin hieman noihin kahteen materiaalin, koska en todellisuudessa tiedä niiden eroa. Selvisi, että polyamidi on kestävämpi kuin polyesteri. Siinä varmastikin syy, miksi näistä "polyista" juuri tuo "amidi" valikoitui ratsastuslegginsien materiaaliksi. Polyamidi myös hengittää polyesteria paremmin.

Legginseissä oli polvien kohdalla grippi-paikat, jotka tuntuivat ainakin kädellä kokeiltuna todella pitäviltä. Paikat olivat kuitenkin vain polvissa, joten kaikilla heräsi kysymys, mahtaako tämä housujen materiaali olla liukas satulassa? Ei muuta kuin testaamaan!

Naureskelin siinä "testisatulaa" kohti kävellessäni, että tuntuu kuin ei olisi housuja jalassa ollenkaan. Hieman hämmentävä kokemus! Kuvista katsottunahan nuo eivät näytä perus ratsastushousuja ihmeellisimmiltä, joten sen perusteella voisin kuvitella nämä jalassa tallilla käyväni.

Satulaan istuessani tuntui, kuin housu olisi jo siinä kohtaa tarranut hieman satulan nappanahkaan kiinni. Liikuttelin ahteriani edes-takaisin satulassa saadakseni hieman sitä fiilistä, miltä housut voisivat tuntua liikkeessä. Peninakin kysyi nopeasti, että no onko ne liukkaat ja oli pakko todeta, että ei nämä kyllä liukkailta tunnu... Tietenkin nyt oltiin paikallaan olevassa satulassa ja ainoa liike oli itse tekemäni, joten en tiedä miten housut lopulta ratsastaessa käyttäytyy. Ht.netistä lueskelin kokemuksia ja ainakin yksi kommentti siellä näistä housuista tuli, että ei ole liukkaat.

Tämän testin perusteella aika moni paikalla olleista kiinnostui legginseistä ja itsellenikin ne olisivat ihan ykkösenä ostoslistalla tulevaa kesää varten, mikäli ratsastushousuja vielä tarvitsisin. Nykyäänhän niille ei käyttöä ole...

Aada laittoi nuo kaikkien himoitsemat konjakin sävyiset saappaat sekä JH Collectionin softshell-takin, JH Collectionin housut ja JH Collectionin hiuspannan.

Seuraava asu aiheutti vähintäänkin yhtä paljon hämmennystä kuin nuo legginsitkin. Katsoin hieman sadetakilta näyttävää JH Collectionin takkia ja mietin, että tähän asuun sopii kyllä sadehattu ja kumisaappaat... Vähän epäillen puin takin päälleni ja lopulta peilistä katsoessani oli pakko todeta, että niin vain vaatteet voivat näyttää henkarissa ihan toiselta kuin sitten lopulta päällä! Takki oli todella tyylikäs! Hieman pidempi takaa, lievästi kellohelmainen, juuri sellainen malli joka puhuttelee minua. Päälläni myös JH Collectionin housut, JH Collectionin neulepaita, JH Collectionin kauluspaita ja jalassani JH Collectionin jodhpurit sekä minichapsit.

Takkia voisi ehdottomasti käyttää ihan edustustakkina. Kengistä pakko mainita, että niissä oli kantapään alla pehmeä "koroke" joka ainakin minulle, jatkuvasti kantapäiden tulehduksesta kärsivälle ihmiselle oli ihan loistavan tuntuinen. Saman sävyisten chapsien kanssa yhdistelmä oli todella herkullinen, tuntui ihan omaltani... En ole koskaan ollut todellinen saapas-ihminen, vaan tykännyt aina enemmän kenkä+chapsi -yhdistelmästä.

Loppuun vielä pari kevennystä. Shetlanninponeille on vaikea löytää suojia, puhuin siitä viime postauksessani. Hööksille oli tullut nyt sitten aivan pieniä neonpreeni-suojia! Punaisia ja mustia ihan XXS-kokoon saakka sekä sitten tuollaiset ruskeat vielä pienemmät, kokoa mini... Kuinka suloiset!

Meillä oli liikkeeseen tehtynä pieni rastirata ja yhtenä osiona oli unelmien tallihuoneen kasaaminen leikkaa-liimaa -tekniikalla paperille. Lopussa näette oman taideteokseni...

Loppuun haluan vain todeta, että ISO KIITOS HÖÖKS YLÖJÄRVI! Vastaanotto oli lämmin ja intoa täynnä. Kiitos myös Playsson.net ja ihanat kanssabloggaajat jotka olivat tulleet paikalle <3