79. Vastauspostaus

Tässä kohtaa onkin varmaan paikallaan kysymyksiin vastailu. Kisaraporttia on tulossa, kunhan saan kuvaajilta kuvia! Kisat menivät todella hyvin ja tavoitteiden mukaisesti - ja jopa tavoitteet ylittyen. :)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Missä ja milloin aloitit ratsastuksen?
Siikajoella Kastellin Ratsutilalla 6-vuotiaana. Eli vuonna 1996 :)

Milloin olet viimeksi ratsastanut? Valjakkohommat taitaa olla ollut nyt päälaji?
Kävin Spartan selässä noin 3min ajan muutama viikko sitten! :D Sitä ennen taas... Syksyllä 2015, kun olin vielä tallilla töissä. Valjakkoajo on ehdottomasti ollut nyt jo hetken päälajini ja näin olen halunnut asian olevan jo paljon pidempään kuin se on ollut mahdollista.

Kaipaatko hyppäämään tms ylipäätään hevosen selkään?
Aina välillä, mutta samalla taas en... En tiedä onko se varsinaista kaipuuta edes. Ajaminen on nyt niin mukavaa taas, että kyllä tallille mennessä paljon mielummin hyppää vaunuille kuin ratsaille. Sitten kun joku ratsastaa kentällä niin saattaa tulla sellainen fiilis, että olihan tuokin mukavaa aina silloin tällöin... En osaa siis oikein sanoa. En varmaan varsinaisesti kaipaa, mutta olisihan se ihan hauskaa välillä.

Mikä olet koulutukseltasi/koulutuksiltasi? Oletko niitä vastaavissa töissä/tehnyt niitä vastaavia töitä?
Mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntautunut lähihoitaja, tähän valmistuin v. 2013 ja olen tehnyt alan töitä jonkin verran, mutta vain eri pituisia sijaisuuksia. Nyt opiskelen sähkö- ja automaatiotekniikkaa, valmistumisvuosi olisi tarkoitus olla v. 2017 mutta vauva sanelee aika pitkälle sen, venyykö valmistuminen vai pystynkö opiskelemaan vauvan kanssa kunnolla. Voi olla, että valmistuminen venyy vuodelle 2018.

Mistä olet kaikki hevosesi ja ponisi löytänyt ja mitä kiinnität huomiota koeratsastuksessa/katselukerroilla? 
Omat vai nämä yhteistyödiilit? Oletan, että puhutaan näistä yhteistyödiileistä :) Piipan ja Ellin löysin niin, että laitoin paikalliseen hevosryhmään ilmoitusta, että etsin ajettavaa hevosta tai ponia tavoitteena palata takaisin valjakkokisakentille. Ponien omistaja otti minuun yhteyttä ja kertoi, että hänellä on kaksi nuorta shetlanninponia jotka pitäisi hommaan kyllä ensin kouluttaa. Ponit asuvat niin lähellä, että kiinnostuin etenkin sen puolesta niistä vaikka tarkoitus oli kyllä löytää "valmis" ajoponi (valmiilla tarkoitan siis, että olisi jo valmiiksi ajettu, vaikka sitten maastossa koppakärryillä). Ensimmäisellä kerralla juttelimme vain omistajan kanssa ja mietimme kohtaavatko kummankin tarpeet ja tavoitteet ja kun totesimme, että ainakin puheen tasolla kaikki klikkaa hyvin, alamme työskennellä ponien kanssa kohti valjakkokenttiä.

Nyt olen niin kiitollinen, että löysin Piipan ja Ellin, koska niiden lisäksi minulla on nyt se valmis ponikin ajettavana ja pääsen ihan eri tavalla kehittymään nyt myös itse.

Montako hevosta/ponia olet omistanut? 
En yhtäkään, kumpikin ovat olleet äitini nimissä ;) Mutta niitä on siis ollut kaksi. Manu oli ensimmäinen hevosemme, lv-ruuna joka opetti hevosen omistamisesta kyllä paljon. Manun jälkeen tuli angloarabi-tamma Sissi, joka kylläkin ostettiin pikkusiskolleni mutta muutamien sattumien summana se siirtyi lopulta minun käyttööni.

Oletko tykännyt hevosista pienestä pitäen?
Kyllä vain, Siikajoella ei harrastusmahdollisuuksia ihan kamalasti ollut ja oikeastaan melkein kaikki ikäiseni tytöt silloin ratsastivat.

Jos et harrastaisi hevosia, mitä harrastaisit?
En osaa sanoa! Koirien kans varmaan enemmän jotain. Mutta toisaalta yritin sitä jo ollessani "tauolla" hevosista eikä se ottanut oikein tuulta alleen... En siis todellakaan osaa vastata, yritin kerran olla pois hevosharrastuksesta ja tehdä välillä jotain muuta, eikä se onnistunut.

Mikä sinua eniten viehättää valjakkoajossa?
Etenemismahdollisuus ihan erilainen kuin ratsastuksessa, parin kauden aikana on ihan mahdollista nousta KV-tasolle - me tosin olemme tätä miettineet jo ensi kaudellekin, mutta taas, vauva ehkä rajoittaa hieman. Mutta v. 2018 joka tapauksessa olisi tavoite startata kansainvälisellä tasolla. Ratsain tähän menisi ainakin minulla valovuosia. Miksi? Esteille, kouluun tai kenttään jos haluat hevosen joka vie sinut kv-tasolle, saa pulittaa aina isoja summia. Valjakkoajossa hevosen ei tarvitse pystyä hypätä taloja eikä sen tarvitse olla GP-tason liitokavio vaan muut asiat merkkaavat enemmän joten kyllä se näkyy myös helposti hintalapussa.

Lisäksi valjakkoajossa viehättää sen monipuolisuus (periaatteessa sama kuin kenttäratsastuksessa), se että valjakkohevosta usein treenataan myös ratsain sekä se, että minä olen vielä lajissa niin aloittelija että joka valmennuksessa oppii lisää! Ratsain olen vähän pidemmällä vaikka opittavaa olisi edelleenkin PALJON (painotan sanaa PALJON!!) mutta ajaessa todella tuntuu, että joka kerralla tajuan jotain uutta.

Miksi juuri shettikset valjakkona? 
Koska sellaisia minulle tarjottiin ;) En siis etsinyt nimenomaan shettiksiä. Mutta shettikset ehdottomasti parivaljakkona. Yksikkönä ajelisin kilpaa shetlanninponilla vain ponin treenitarkoituksessa, mutta shettisyksiköllä ei voi edetä esimerkiksi kv-tasolle (säännöt sanovat, että yksikköponin on oltava yli 120cm KV-tasolla). Shettisparivaljakolla taas pystyy kansainvälisiin taistoihin ja voi jopa pärjätäkin - mutta pitäisi olla sitten jo ylikorkuiset ponit, koska nykyään sääntö on että poniparivaljakon ponien on oltava yli 108cm korkeita.

Onko valjakko pujottelurata vaikeampi muistaa, kun esim normaali koulurata?
Pujottelurata eli tarkkuusrata on rinnastettavissa ennemminkin esterataan kuin koulurataan. Toki esteradalla harvoin on hypättävänä  kolmeakymmentä estettä... Esimerkiksi Loimaalla meillä oli yhteensä 26 porttia ajettavana (tuo luku sisältää kaksi sarjaa, joista kummassakin oli 4 porttia). Kyllähän sitä kävellä sai monta kertaa jotta alkoi hahmottaa missä jokainen portti sijaitsi, mutta en nyt tiedä onko se niinkään vaikeampi... Kaiken muistaa kun tarpeeksi kertaa ;)

Missä ja miten päädyit aloittamaan juuri valjakkoajon?
Työskentelin Hessi-tallilla v. 2008 ja siellä tutustuin lajiin - ja jäin koukkuun.

Onko valjakkoajo harrastuksena kallis? Jos verrataan esimerkiksi vaikkapa ratsastukseen.
On kyllä. Hankinnat ovat isoja ja kalliita. Toisaalta taas kun tekee järkeviä hankintoja ja pitää niistä huolta, niitä ei tarvitse uusia välttämättä ikinä (niin kauan kuin hevonen/poni pysyy samana) ja jos tarvitseekin niin valjakkopuolella käytetyt varusteet liikkuvat aika hyvin. Kilpailuihin jos haluaa niin aika pitkälti kisamaksut ovat rinnastettavissa esimerkiksi kolmepäiväisten kenttäkisojen maksuihin. Majoitukset, kisamaksut, syömiset jne. maksavat tietenkin. Valjakkokisoja ei tosin Suomen rajojen sisäpuolella vuodessa ole kuin ihan jokunen, ehkä neljästä kuuteen riippuen vuodesta joten ihan joka viikonloppu ei tarvitse näitä maksella. Valmennukset maksavat tietenkin myös, mutta maksavathan ne aina, on kyse ratsastuksesta tai ajamisesta.

Mitkä olivat tunnelmat, kun ensimmäistä kertaa pääsit kokeilemaan valjakkoajoa? Tiesitkö heti että "tämä on se juttu"?
En tiennyt heti, tiesin vasta kun Nöpillä pääsin ajamaan nelipyöräisillä vaunuilla (maratonvaunuilla silloin). Nöpi oli vähän haluton liikkumaan ratsain aina silloin tällöin ja sen kanssa pitkin pitää välillä ihan kunnon taukoja ratsastuksesta. Kuukauden-parin ajan vain ajoimme ja pidimme satulan säilössä... Aika nopeasti opin tykkäämään ajamisesta enemmänkin kuin ratsastuksesta ja suurimmaksi osaksi varmaan siitä syystä, että myös Nöpi piti ajohommista enemmän.

Onko silmälaput pakolliset koulukokeessa? Entä maastossa ja tarkkuudessa? Säännöissä sanotaan, etteivät saa häiritä jne, mutta täytyykö niitä siis käyttää? 
Ei ole pakolliset! Ne ns. kuuluvat etikettiin, mutta eivät ole missään säännössä pakolliset käyttää.

Katselin noita kouluohjelmia ja onko tosiaan niin, että kouluohjelmissa on laukkaa vasta vaikeissa ohjelmissa? Helpoissa luokissa oli maastossa laukkakieltokin, vai?
Kyllä vain, kouluohjelmissa laukka tulee vasta vaikeissa ohjelmissa. Helppo C ja B -luokissa on laukkakielto maastossa ja tarkkuudessa, helppo A -luokasta eteenpäin saa laukatakin.

Vaunojen painoista: kv-luokissa II-poniparin pitäisi vetää 225 kg vaunua? Kansallisissa ilmeisesti 120 kg? Minkäpainoinen teidän shettisparin vaunu on? Onko kv-luokissa yleensä ylipäätään shettiksiä? 
Juu, tuo sääntö on aivan... sanonko mistä. Siihen on EHKÄ tulossa muutosta, jännityksellä odotamme. Ei ole mitään järkeä eikä myöskään reilua, että esimerkiksi vuonohevospari (ponikokoiset siis) vetää saman painoista vaunua kuin shettispari. Meidän vaunu ei ole tuota 225kg:tä. Vaunuun saa kyllä painoa lisää siihen hommaan tarkoitetuilla painoilla, mutta koska kv-luokissa on shettisparivaljakon ponien täytyisi olla vähintään 108cm korkuisia on vielä auki pääsemmekö edes tämän säännön vuoksi koskaan kv-radoille meidän parin kanssa. Siksi emme siis ole murehtineet painoasiaa ollenkaan, katsotaan sitten kun kisataan edes 2-tasolla.

Yksiköt eivät siis joka tapauksessa niihin skaboihin pääse, ponin on oltava kv-tasolla yli 120cm.

Kansallisia sääntöjä ei ole erikseen, on vain kv-säännöt ja liitteissä mainitaan sitten erikseen esim. 1- ja 2-tason kisoja varten tehtyjä lisäyksiä/korjauksia. Eri asia sitten on se, kuinka paljon kansallisissa kisoissa vaunuja punnitaan... Itse henkilökohtaisesti en ole törmännyt punnitukseen vielä kertaakaan. Kuulemani mukaan ulkomaita myöten kiertäviltäkin on punnittu vain "silloin tällöin" lähinnä oikeasti isoissa arvokisoissa kun MM- tai PM-kilpailuissa.

Miten ihmiset yleensä vetävät vaunut ja ponit kisapaikoille? Kaksi autoa, joista toinen vetää vaunuja peräkärryssä ja toinen auto hevosten traileria varten? Vai onko ne trailerit, jossa on se tila vaunulle, yleisiäkin?
Kaksi autoa ja peräkärry + traileri, lava-auto + traileri, auto + traileri vaunu"jatkeella", kuorma-auto, auto + iso traileri johon mahtuu vaunut ja poni... Onhan näitä vaihtoehtoja. Toisaalta mikäli ei asu ihan pohjoisessa vaan täällä etelämmässä, on matkat kisapaikoille loppujen lopuksi aika lyhyitä... Kovin monia paikkoja kolmepäiväisten kisojen järjestämiseen ei ole ja ne sijaitsevat kaikki kuitenkin muutamien tuntien välimatkojen päässä. Kisoihin mennään usein jo torstaina, kun perjantaina pitää olla mahdollisesti jo aamulla valmis koulustarttiin (tai kuten Loimaan kisoissa, eläinlääkärintarkastus oli jo torstai-iltana joten sen puolesta täytyy olla paikalla jo edellisenä päivänä) joten onko mahdollista ajaa kahteen otteeseen torstaina ja toisen kerran sunnuntaina, tai hakea vaunut vaikka maanantaina... Eri asia toki jos pohjoisemmassa asuu ja matka on helposti lähemmäs kymmentä tuntia kuin kolmea tuntia niin ehkä ei sitten ole mieltä ajella edes-takaisin montaa kertaa. Kimppakyytejä ponille/hevoselle kannattaa myös kysellä! Silloin säästyisi sillä, että vetää itse vaunut paikalle jos saa ponin jonkun kyytiin.

Voisitko kuvitella elämäsi ilman valjakkoajoa? Tai voisitko kuvitella olevasi vain esmes. Ratsastaja!
Voisin kuvitella, mutta en myöskään kyllä ratsastaisi. Se on tällä hetkellä valjakkoajo tai ei mitään. Jossain kohtaa voi olla tilanne, että vähintäänkin taukoa on edessä, mutta ei nyt ainakaan ihan hetkeen ole tälläistä näkyvissä. Mennään hetki kerrallaan, nyt on alustavia suunnitelmia kuitenkin jo v. 2018 kaudelle asti...

Miten aloitit valjakkoajon?
Tähän vastasinkin jo ylempänä :)

Mitä vinkkejä antaisit valjakkoajoa aloittelevalle?
Tähän olen vastannut laajasti tässä postauksessa.

Onko parivaljakolla ajaminen vaikeaa? 
On se erilaista, pitää pystyä hallitsemaan kaksi hevosta ja ohjia kädessä on kuitenkin saman verran kuin yksiköllä... Lähinnä tässä kohtaa tulee parivaljakon koulutus ensisijaisen tärkeäksi, niiden pitää toimia todella hyvin yhteen ja kuunnella kuskin ohjeita tarkasti.

Miten valjakkoajon pystyy aloittamaan omalla ponilla? Ravivaljaat ja koppakärryt löytyy.
Jo ennestään kirjoitetussa postauksessani on vinkkejä aloittamiseen :)

Mitä Ellille ja Piipalle kuuluu? 
Hyvää! Ne ovat nyt lomailleet oikeastaan koko kesän ja tässä kohtaa hyvä näin. Ellillä on kasvu kesken ja Piipakin näyttää taas hieman takakorkealta, joten antaa niiden nyt kasvaa rauhassa hetken aikaa. Suunnitelmia kyllä on ja toteutuskin on jo alkanut, mutta en kirjoita tästä vielä sen enempää ennen kuin olemme päässeet aloittamaan. Rauhassa otamme niiden kanssa, nuoria poneja ja "keskenkasvuisia", niillä on vielä vuosia edessä.

Mitkä ovat parhaat ja huonoimmat puolet kaksikossa?
Niiden herkkyys ja "räjähtävyys" on sekä Piipan ja Ellin paras, että huonoin puoli. Koulutusvaiheessa sitä herkkyyttä ei tarvitsisi niin paljon olla, koska niiden kanssa tekeminen on aikamoista nuorallakävelyä välillä, mutta toisaalta sitten kun sen herkkyyden ja reaktiivisuuden saa kanavoitua oikeanlaiseen tekemiseen niin ne a. liikkuvat näyttävämmin kouluradalla ja b. ovat nopeampia maratonilla ja tarkkuudessa. Niiden parhaita puolia ovat myös esimerkiksi uteliaisuus, ystävällisyys ja ahkeruus, kun ne keskittyvät tekemään töitä, ne tekevät sitten 110% ja antavat kaikkensa.

Mitkä ovat parhaat ja huonoimmat puolet Spartassa?
Meillä on vielä aika vähän yhteistä aikaa Spartan kanssa takana, mutta se mitä ponia tunnen nyt niin siinä on kyllä hyviä puolia todella paljon... Sillä on valtava työmotivaatio, se ei koskaan kyseenalaista ihmisen pyyntöjä, siltä löytyy räjähtävää energiaa ja herkkyyttä, se on ketterä ja nopea ja se on todella selväpäinen. Lisäksi se on ihan mielettömän kiltti ja tykkää ihmisen seurasta, kantaa myös lapsen varovaisesti selässään... Oikea kultakimpale siis! Huonoja puolia on vaikeampi sen kohdalla listata, mutta sanoisin että kunhan sen kunto kasvaa niin myöskin Spartan kohdalla sen reaktiivisuuden "valjastaminen" oikeanlaiseen tekemiseen tulee olemaan ensisijaisen tärkeää, se reagoi jo nyt välillä aika isosti tiettyihin asioihin. Mutta ne eivät ole mitään isoja ongelmia Spartan kohdalla vaan ovat pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella tekemisellä selätettävissä. Jos jotain voisin sen kohdalla toivoa niin 10cm lisää korkeutta, heh! Nyt meidän täytyy esimerkiksi tarkkuusradalla painella sitten ihan miljoonaa jos mielitään isompien kilpakumppaneiden vauhteihin - toisaalta pienestä koosta on etua siinä, että mahdumme todella pienistä väleistä ja pystymme siis tekemään pienet tiet...

Mikä sai sinut innostumaan valjakkoajosta?
Vastasin tässäkin jo yllä :)

Mitä valjakkoajo vaatii hevoselta/ponilta?
Rohkeutta, reaktiivisuutta, herkkyyttä, selväpäisyyttä, nöyryyttä ja suurta motivaatiota tehdä vaikeita/raskaitakin asioita välillä (vaihtelevat maastot maratonilla, hevosella ei saa mennä ns. "herne nenään" jos jossain kohtaa mennäänkin ylämäkeä ja on vähän raskaampaa ja tulee töyssyjä ja pitää mennä veteen jne). Sanoisin, että valjakkoajossa on ensisijaisen tärkeää se, että hevonen/poni tykkää tästä hommasta. Jos se on lähes koko ajan "keskisormi pystyssä" niin homma menee helposti mönkään.

Mitä harrastaisit jos et olisi törmännyt hevosiin?
Tähänkin on jo vastaus yllä.

Paljonko olet ratsastanut, entä hypännyt elämässäsi?
6-vuotiaasta asti ja tässä ajassa on ollut pari pidempää (noin ½v) taukoa. Rataesteitä kisoissa olen hypännyt 110cm asti.

Kipuatko nykyään paljonkaan hevosen selkään vai pysytteletkö kärryillä?
En ole juurikaan hevosen selkään halunnut enää syksyn jälkeen, Spartalla tekisi mieli välillä ratsastaakin koska joitain asioita olisi helpompi tehdä selästä käsin, mutta en ole enää raskauskilojeni kanssa sille ollenkaan sopivan kokoinen (ja pituudeltanikin sopisin vain satunnaiseen läpiratsastukseen) joten pysyttelen nyt kyllä ihan mielelläni vaunuilla.

Unelmien hevosesi (ratsu, valjakko- tai vaikka pullaponi)? Jos voittaisit lotossa miljoonan, mihin se tuhlaantuisi?
Yhdistin nämä kysymykset, koska näihin on aika helppo vastata samassa vastauksessa. Jos nyt miljoona pätkähtäisi tilille niin ostaisin jonkun hienon, kivan D-ponin (137-148cm, ehkä mielummin ylärajalla kuin alarajalla) ja sille varusteet viimeisen päälle. Koska en halua hevosta omaan pihaani mutta meillä on kivan kokoinen metsäpalsta lähellä Spartan, Piipan ja Ellin tallia niin rakentaisin meidän tontille pitkän radan kokoisen valjakkokentän, vaikka katetun niin pärjätään talvikin ja tietenkin valaistu reitti kentälle jotta pääsemme tallilta mukavasti alkukäynnit kävellen kentälle treenaamaan. Maneesi olisi aina tietty kiva, mutta miljoona ei lopulta riitä ihan kaikkeen mitä haluaisi joten tästä pihistelisin, haluaisin nimittäin loput miljoonastani laittaa talon rakentamiseen ja pihan laittamiseen, metsäpalstan raivaukseen (palkattaisiin siis ehdottomasti joku se tekemään). Lisäksi tietenkin maksettaisiin tonttilaina pois. Jatkettaisiin yhteistyötä ponien omistajan kanssa, koska veisin tietenkin hienon valjakkoponini samalle tallille niiden kanssa. Riittäisiköhän miljoonasta tämän jälkeen vielä kunnollisen hevosauton ostoon? Livingillä varustettu ja niin, että mahdutaan sinne kaikkien ponien ja vaunujen kanssa.
Pitääkin laittaa taas lotto vetämään...

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ja koska arvontavoittaja kiinnostaa varmasti, voisin tässä kohtaa kertoa että voittaja on...

*rumpujen pärinää*

Jenny K.! Otan sinuun yhteyttä sähköpostitse, saat ihanan karvariimunnarun käyttöön :)

78. Kysy, minä vastaan (pienen arvontapalkinnon kera)

Tässä blogissa ei olekaan vielä ikinä ollut kysymyspostausta joten tässä kohtaa olisi mielestäni hyvä väli sellaiselle. Kysymykset voivat koskea lähes mitä vain, mutta varoitan jo etukäteen että tietyn aihepiirin kysymykset ovat sellaisia joihin en tule vastaamaan: raha-asiat ovat aina tälläisiä, lisäksi en kovin yksityiskohtaisesti kerro tässä blogissa tallista jossa ponit asuvat tai mitään niiden omistajaan tai ylipäätään keneenkään kolmanteen osapuoleen liittyviä asioita.

Jotta kuitenkin innostutte kysymyksiä esittelemään, arvon jokaisen kysyjän kesken pienen palkinnon!

Iiiiihana musta, pörröinen ja kimalteleva Horse Comfortin riimunnaru valmiina löytämään käyttäjänsä! Kannattaa siis jättää kysymyksen oheen sähköpostiosoite jotta pystyn ottamaan yhteyttä onnekkaaseen voittajaan :)

Kysymyksiä voi jättää sunnuntaihin 28.8 asti.

77. Irtohypytystä

Blogi vähän laahaa jäljessä, tuli ihan huomaamatta pidettyä taas pientä taukoa! Paljon olisi kyllä kirjoiteltavaa, pitää palata tässä viikonlopun aikana vielä menneiden viikkojen kulkuun ja miettiä mitä kaikkea ollaan tehtykään... Kisoihin valmistauduttu, sitä nyt lähinnä tietenkin näin viikkoa *glunks* ennen kisoja! Tuli pieniä muutoksiakin sopivasti vain päiviä ennen lähtöä, täytyy opetella kokonaan uusi kouluohjelma ja asennoitua ihan erilaiseen kisaan... Noh, palataan tähän myöhemmin tarkemmin.

Kuun alussa järjestettiin tallilla irtohypytyspäivä ja kaikki tallin hevoset pääsivät hyppäämään. Kyllä oli innokkaita hevosia! Jokainen tajusi hyvin mitä kujassa piti tehdä ja osa kyllä kieltämättä korvasi tyylin vauhdilla, mutta hauskaa tuntui olevan... Sparta ja shettistammatkin pääsivät tietenkin pitämään hauskaa! Tammoista ei nyt kuvia ole, koska piti olla vähän avittamassa niitä alkuun kujassa ja sitten lopulta jäi ne kokonaan kuvaamatta.

Spartan tiedettiin olevan kärryillä siitä mitä kujassa tehdään, se on irtohypännyt kuvien perusteella, jopa ihan "pieniä taloja". Nyt pidettiin korkeudet maltillisina ja haluttiin vaan ponille mielekästä, vaihtelevaa tekemistä ja hyvää selkäjumppaa.

Kuvat voivatkin sitten puhua puolestaan. :)

76. Maratontreeniä kotikentällä

Sparta sai ensimmäisten kisojen jälkeen huilia viikon - tai siis ottaa vähän kevyemmin. Ajettiin pari kertaa, mutta ei väännetty vakavamielisesti koulua tai harjoiteltu mitään uutta vaan tehtiin kaikkea helppoa ja kivaa. Kuten laukkaa! Whii! Poni alkaa olla laukassakin koko ajan paremmassa tasapainossa vaikka se toki onkin vielä laajaa ja pitkää, kokoamista ei voi kuvitellakaan tällä hetkellä. Lisäksi sillä ratsastettiin ja se sai toki myös viettää pari ihan kokonaan vapaatakin päivää.

Tämän viikon teema on maraton. Emme ole päässeet oikein kokeilemaan ponin rajoja maratonesteillä ja seuraavissa kisoissa kyseinen osakoe kuitenkin on, joten pyhitetään nyt yksi viikko sille. Joka päivä ei tietenkään voi ajella maratonvauhteja eikä tiukkoja kurveja, mutta tälle viikolle maratontreenejä on kaksi. Sunnuntaina suuntaamme Loimaalle Leena ja Hannu Kalalahden ohjaukseen, mutta keskiviikkona rakensimme esteen ihan kotikentälle. Onneksi on tullut videoitua kaikkea matkan varrella, oli todella helppo rakentaa olemassa olevista tarvikkeista samanlainen este kuin mitä ajoimme talvella shettisten kanssa leirillä. Tulostin vielä oikein kirjaimet, niin ei tarvinnut esteellä arpoa "matkan varrella" minne mennään seuraavaksi ;)

Otimme treenin alkuun vähän ravia ja laukkaakin kumpaankin suuntaan ja hain vain vähän ponia tuntumalle ja rennoksi. Aloitimme esteen ajamisen hyvin hitaassa tempossa vain reittiä hakien ja ponin kääntyvyyttä kokeillen. Tempoa lisäsimme asteittain hiljalleen ja vaativuustasoa samaten - samalla kuskin nopeutta tuli testattua ja työtä on edessä. Kun vauhti kasvaa, poni kääntyy ihan eri tavalla ja minun pitäisi olla nopeammin suoristamassa ja pyytämässä eteenpäin. Pari kertaa tuli tilanne, että käänsin joko liian aikaisin jolloin seuraava väli jäikin ahtaaksi tai sitten niin, että jäin kääntämään liikaa ja tuli ylimääräisiä kurveja jotka tietenkin kaikki vie aikaa. Spartan kanssa selvästi on parempi tehdä vähän laajat kaarteet mutta reippassa tempossa, koska se kyllä pystyy etenemään hyvää vauhtia ja on toki ketterä, mutta tiukat tiet syö vauhtia vielä liikaa.

Ponilta ei pyydetty esteellä laukkaa ollenkaan, koska laukkaaminen on helppo C ja -B luokissa kielletty. Katsotaan siis vasta ensi kaudella sitä laukkaamista esteellä. Ponia pitää saada ensin vähän paremmin takajaloille, jotta se olisi mahdollista sujuvasti ja mukavasti. Eikä se nyt ravissakaan kovin paljon aikaa tuhlaa estealueella... ;)

Tämän viikon ohjelmassa on ponilla ollut (tai on) myös pari ratsastuspäivää sekä irtohypytyspäivä! Irtohypytyksestä on tulossa kuvia myöhemmin.

Videolta näkyy tarkemmin mitä teimme ja virheetkin ihan selvästi, mutta virheistä oppii! Laittakaa äänet pois jos ette kestä kuunnella kuskin "japatusta" ;D En halunnut piiskalla pyytää liikaa, koska poni reagoi siihen jännittymällä ja tilanne oli joka tapauksessa jo valmiiksi vähän jännä.

75. Hyvin menneet ensimmäiset kisat

Minun ja Spartan ensimmäiset yhteiset kilpailut olivat viime sunnuntaina Riihimäellä. Kisa käytiin 1-tasolla ja yksipäiväinen kilpailu sisälsi koulu- ja tarkkuusosuudet.

Pohdiskelin kovasti ennen kisoja luokkavalintaa. Mennäkkö tuttu ja turvallinen helppo C, jossa tehtävät itsessään ovat helppoja ja ennen kaikkea ne tulisivat aika hyvillä väleillä (ei liian nopeasti peräkkäin) ja pystyisin näin ollen keskittymään ponin rentouteen ja hyvään fiilikseen vai valitako hieman vieraampi ohjelma helppo B, jossa tehtävää on paljon enemmän. Valitsin lopulta C:n ja suurin syy valintaan oli se, että aika B:n opetteluun tuntui liian lyheltä. Lisäksi emme ole vielä treenanneet esimerkiksi peruuttamista vaunujen kanssa. Heidi sitä on kertaalleen Spartan kanssa jo koittanut ja kyllähän poni peruuttaa, mutta todella vinosti ja selättömänä joten 3m peruuttaminen on tällä hetkellä aika kohtuuton pyyntö ponille. Tokihan liikkeet voi esittää tietoisesti "huonosti/vajaina" mutta kivahan niitä olisi vähän ensin treenatakin.

Viimeiset treenit Urjalassa oli samalla ainoa kerta, kun pääsin ajamaan ohjelmaa "kisakokoisella" kentällä ja fiilis oli valmennuksen jälkeen todella hyvä. Poni kulkee tasaisesti hyvässä tempossa ja ainoastaan siirtymisissä on vielä paljon korjattavaa - niin askellajista toiseen kuin askellajin sisällä. Sparta jännittyy vielä kovasti etenkin ravista käyntiin siirtyessä ja temponlisäystä pyytäessä. Sillä ei myöskään ole voimaa kantaa itsensä läpi siirtymisen. Mutta tiesin jo etukäteen tuon treenin perusteella, että voimme saada hyvät pisteet pääty-ympyröistä ja nelikaarisesta sekä käyntilävistäjästä ja niillä pisteillä voin paikkailla siirtymisistä mahdollisesti saatavat huonommat pisteet.

Heidin kanssa myös keskustelimme verryttelyajasta ja olimme samaa mieltä siitä, että Sparta tarvitsee kunnon verkan ennen suoritusta. 45min verkka-aikaa sisältäen alku- ja välikäynnit ei ole ollenkaan liikaa sille, koska se rentoutuu kunnolla vasta noin puolen tunnin ajon jälkeen.

Sunnuntaina lähdimme siis matkaan. Kaikki oli pakattu ja puunattu jo edellisenä iltana joten kisa-aamuna saimme laittaa vain ponin kyytiin ja lähteä tien päälle. Sparta on kyllä hyvä matkustaja, se söi noin puolet matkasta ja torkkui loppuajan. Kisapaikalla lähdin itse ilmoittautumaan ja kävelemään tarkkuusrataa (tarkkuuteen tuli mennä heti kouluradan suorituksen jälkeen) ja ihana groomimme Sanni ja ponin omistaja jäivät purkamaan ponia ja vaunuja kopista.

Ilma oli kyllä aika trooppinen jo aamusta. Kuuman kostea. Lämpö on ihan ok, mutta kun siihen lisätään kosteus niin alkaa olla jo hieman sellainen fiilis, että voisi mielummin hypätä bikineissä järveen kuin laittaa pitkähihaista takkia päälle ja kypärää päähän... Joka tapauksessa fiilis oli hyvä, etenkin tarkkuusrataa kävellessä varmuus kasvoi - rata oli todella kiva. Etenkin näin ensimmäiseksi tarkkuusradaksi oli mukavaa, että tiet olivat laajoja vaikka pari kaarretta olikin haastavia 20m leveällä alueella, pari porttia tuli aika nopeasti kulman jälkeen. Tiesin kuitenkin, että siihen saisi sujuvan radan aikaiseksi.

Olimme kisapaikalla vähän ajoissa, mutta ennalta laaditun aikataulumme mukaisesti valjastimme ponin ja lähdimme kohti verkkakenttää. Harmiksi kyllä alkukäynnit jäivät vähän lyhyiksi, koska paarmat hyökkäsivät todella nopeasti poniparan kimppuun ja oli pakko alkaa ravailla niitä karkuun. Sparta kyttäili vähän verryttelykentän vieressä, aidan takana olevaa tarkkuusrataa ja jännittyi hieman sen kohdalla - kai se luuli, että kohta baanaillaan! Noh, hyvin sen sai siihen "koulumoodiin" lopulta ensin ja sitten radalle lähtiessä alkoi jo vähän tuntua siltä, että Spartasta oli trooppisen kelin vuoksi se pieni terävyys kadossa ja tilalla vähän löysähkö poni. Mutta mielummin tässä kohtaa vaikka vähän löysä ja rento kuin jännittynyt ja sinkoileva.

Rata lähti hyvin käyntiin suoralla ponilla ja suoralla linjalla, mutta pysähdys tuli vinoon. Ensimmäinen ympyrä oli sujuva, samoin puolirataleikkaa. Toinen ympyrä samoin vallan hyvä. Temponlisäys jännittynyt ja kiireinen. Pysähdys jännittyneesti. Käynti oli hyvää ja rentoa. Nelikaarinen oli alun temporikkoa (jonkin kummallisen säikähdyksen vuoksi) lukuunottamatta hyvä ja tasainen. Temponlisäys jälleen jännittynyt. Kaarre lopputervehdykseen hyvä, mutta pysähdys vinoon. Sparta myös sai tuomarin naurahtamaan, kun se tervehti tomerasti kumartamalla sekä alku- että lopputervehdyksessä :D Katsokaa vaikka videolta, voiko olla sattumaa?!

Nyt en tarkalleen muista mitä pisteitä kaikista kohdista saimme, koska jätin pöytäkirjan tallille, mutta seiskat tulivat ainakin toisesta ympyrästä, "puolirataleikkaasta" ja käynnistä. Nelikaarisesta saimme 6,5 ja muuten rivi oli aika tasaista kutosta. Mainintana hieno poni, rentoutta lisää. Tuloksena 59vp (joka on noin 63%).

Suojitimme ponin heti kouluradan jälkeen ja lähdimme ravaillen kohti tarkkuuskenttää. Vaunumittaus suoritettiin siinä tulessamme verryttelyyn ja ajelin rennosti muutaman portin läpi, mutta juurikaan en kokenut tarpeelliseksi verrytellä ponia enää paljonkaan ennen itse suoritusta. Ei muuta kuin tuomaria tervehtimään ja matkaan. Ja Spartahan kulki kuin juna. Maiskautin sille pari kertaa ja se kiihdytti tempoa, pidätin ennen tiukempia kaarteita ja se tuli takaisin, taas maiskautin ja poni lisäsi vauhtia... Sitten vain välissä kääntelin porteille. Jos jotain haluaisin parantaa jatkon kannalta niin poni ei oikein ollut minkäänlaisella tuntumalla vaan kulki radan täysin selättömänä ja pois tuntumalta joka hankaloitti toki esimerkiksi suoristamista kaarteen jälkeen. Mutta näillä helpoilla radoilla se ei tuonut vielä liikaa ongelmia ja suoritimme radan aikaan 1,56,92 ja ilman virhepisteitä.

Tarkkuuden jälkeen menimme koulukentän lähelle odottelemaan palkintojenjakoa. Oletin tässä kohtaa, että kyllä me tarkkuudessa ainakin sijoille pääsimme. Enpä olisi osannut arvata, että paitsi että voitimme tarkkuuden, voitimme myös kouluosuuden!

Pääsimme siis palkintojenjakoon tuplavoittajana. Kyllä lämmitti mieltä ravata kenttää ympäri jonon ensimmäisenä :) Toki takanamme tuli toinen tuplavoittaja, Anne Friis hienolla Friisin Kultapiskulla. UrHulaiset siis menestyivät, kun Annekin voitti omat luokkansa.

Koulupöytäkirjaa lukiessa on kyllä ihan selvää, että parannettavaa on vielä ja paljonkin. Mutta halu edetä on kova, joten muutaman viikon päästä Loimaalla starttaamme ensimmäisen kokonaiskilpailumme helppo B -luokassa. Kääk! Ihan ei tuo kyseinen ohjelma joka kisassa ajetaan lukeudu lempiohjelmiini, siinä on temponlisäysten sijasta lisätty ravi jota me ei kyllä vielä olla oikein esitetty, lisäksi se peruutus, mutta... Ei auta muuta kuin treenata ja lähteä yrittämään! Niin tai näin, odotamme innolla muutaman päivän telttailua ja ajan viettämistä muiden lajin harrastajien kanssa.

74. Ratsuponi Sparta

Jo Spartan tullessa minulla ja sen omistajalla oli tiedossa, että sillä on ratsastettu. Tasosta toki ei voitu olla varmoja, kuulemma se oli tehnyt lasten tunteja ja myös hypännyt jonkin verran ihan kisoissa asti, mutta esimerkiksi mitään ratsastusvideota siitä ei ollut näytillä. Kyse kuitenkin oli valjakkoponista, joten sen ratsastuksellisella tasolla ei niinkään ollut merkitystä. Lähinnä ajatus oli, että kiva jos pystyy lapsille voi antaa vähän talutusratsastusta sen kanssa. Tai että mukavaa, jos pystyy tarjoamaan ponille vaihtelevaa liikutusta.

Viime viikonloppuna ystäväni Saila tuli sitten käymään ja kokeilemaan ponia. Itse en sattuneesta syystä nyt selkään mene ollenkaan enkä enää ole sen kokoinenkaan, että viitsisin Spartan toistaiseksi lihaksettomaan selkään itseäni kammeta. Vähän alkaa olla "babybellyä" ja se näkyy jo vaa'assakin... Saila oli onneksi innokas hyppäämään kyytiin ja hieman ratsastamaan ponia läpi.

Varusteet hieman vaativat fiksaamista, kun koko tallista ei löytynyt ponikokoista huopaa ja suitsetkin on lainasuitset, mutta nyt kun ponin ratsastuksellisesta tasosta ja käytöksestä on saatu varmistus niin voi hiljalleen alkaa hankkimaan myös tähän lajiin varustusta...

Sailan sanoin poni vaikutti todella kiltilta ja nöyrältä ja siltä se näyttikin. Se puksutteli menemään hyvää ravia, parempaa kuin vaunujen edessä ja sekin on yksi syy siihen miksi olisi mukavaa, että sen saisi nyt liikkeelle ratsainkin pari kertaa viikossa. Yksinkertaisesti kun voimaa ei ole, niin paljon helpompi sen on liikkua ilman yli 100 kiloisia vaunuja (+ kuski ja groomi) perässään.

Poni nosti laukat kumpaankin suuntaan, hieman voimatonta se oli ratsainkin mutta selvästi nähtävissä myös ilman vaunuja, että laukka vasempaan oli vahvempi verrattuna oikeaan.

Kaunishan se on kuin karamelli! Melkein alkoi harmittaa, etten ole nyt itse ponimitoissa, mutta onneksi tuon ponin kanssa on vaunuillakin niin mukavaa.

Saila lupasi käydä jonkin aikaa kerran viikossa ratsastamassa ponia läpi, mikä on todella hieno asia, koska ratsain saa tällä hetkellä paremmin korjattua esimerkiksi sen suoruutta. Tietyt asiat ovat vain helpompi tehdä, kun on olemassa muitakin apuja kuin pelkät ohjat... Mehän vielä siis treenaamme sitä, että piiskalla voi pyytää muutakin kuin eteenpäin joten ajoittain on vielä haasteellista pyytää piiskan avulla esimerkiksi siirtymiset suoraan, poni kun heittää niissä helposti oikealle.

Toivomme myös Spartan omistajan kanssa, että Spartalle löytyisi joku sopivankokoinen ratsastaja käymään pari kertaa viikossa. Valmentautua ja kisatakin saisi, valjakkokisoja kun on vuodessa kuitenkin vain alle 10 (mukaan lukien 1-tason yhden päivän kilpailut) niin vuoden aikana ehtii hyvin käydä jokuset koulu- tai estekilpailutkin...

Tällä viikolla treenataan kuitenkin enimmäkseen ajaen, aika rennosti kouluohjelmaa läpi ajellen ja siirtymisiä treenaten, pidetään ajokerrat aika lyhyinä eikä ajeta ponia joka päivä ihan hikeen. Yksi valmennuspäivä toivottavasti mahtuu tähän viikkoon, heinätyöt hieman sotkevat aikatauluja mutta hienoa että kelit sallivat niidenkin teon nyt. Sunnuntaina on sitten kisat joten niitä kohti mennään innokkaasti ja päämäärätietoisesti.

Meidän Facebook-sivustolla on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa Horse Comfort Premium fleeceviltin! Käy katsomassa :)

73. Miten aloittaa valjakkoajo?

Minulta kysytään usein mikä on paras keino aloittaa valjakkoajo. Osalla kysyjistä on oma hevonen tai poni jonka kanssa haluaisi aloittaa uuden lajin, osalla taas ei omaa hevosta ole mutta laji kiinnostaa kovasti. Ajattelinkin kirjoitella muutamia vinkkejä joita olen kysyjillekin jakanut.

Minulla on oma hevonen jota ei ole ajo-opetettu, mutta jolla haluaisin valjakkoajon aloittaa.

Suosittelen kaikille ammattilaisen käyttämistä. Olen itse työskennellyt ammattilaisten kanssa ja nuorten hevosten opetuksessa on monta eri vaihetta ja todella monta kohtaa, jossa voidaan mennä todella pahasti pieleen. Asioiden tekeminen alusta asti huolellisesti palkitsee lopussa, huonojen kokemusten tuomien traumojen korjaaminen on monesti todella vaikeaa - joskus jopa mahdotonta.

Kiertäviä opettajia ei juurikaan ole. Lähiseudun ammattilaisia voi toki kysyä, mutta harvalla on aikaa kiertää tallilta toiselle. On siis varauduttava siihen, että hevonen on vietävä ajo-opetukseen muualle.

Elli ammattilaisen opissa uransa alkutaipaleella

Ajo-opetuksen aikana omistajakin saa opastusta ja aina ennen hevosen kotiin lähettämistä on kaikkien osapuolten oltava varma siitä, että omistaja pärjää. Kannattaa kuunnella ajo-opettajaa tarkasti, jos hän on sitä mieltä ettei hevonen ole vielä valmis lähtemään kotiin, kyse tuskin on rahastamisesta vaan yksinkertaisesti siitä, että vielä siinä kohtaa on olemassa takapakkien mahdollisuuksia. Jos ottaa hevosen kesken opetuksen kotiin ja tekee sitten virheen, ei välttämättä tilannetta saa enää kukaan ammattilainen korjattua. Kun vaunujen kanssa tapahtuu jotain, on tilanteessa paljon enemmän vaaroja kuin esimerkiksi siinä, että ratsastaja putoaa hevosen selästä. Siksi kannattaa antaa ajo-opetukselle tarpeeksi aikaa. Se palkitsee lopussa.

Listaan tässä Suomessa toimivia ajo-opettajia joihin voi ottaa yhteyttä. Linkit vievät valjakko.netin sivuille. Valjakko.nettiä kannattaa muutenkin lueskella ja tutustua lajiin ylipäätään etukäteen kunnolla.

Etelä-Suomi
Sanna Tirkkonen

Uusimaa
Ben Simonsén
Fredrik von Schantz ja Charlotta Turku

Johanna Sirkiä

Pirkanmaa
Heidi Sinda
Vilesar (myös muualla kysynnän mukaan)

Hurjalan talli

Pohjois-Savo
Laukanmäki ay

Keski-Pohjanmaa

Stall Ax / Leena Jokinen (shetlanninponit ja muut pienet ponit)

Varsinais-Suomi

Suomenhevoskeskus Loimihaka

Epäselvää on tarjoavatko seuraavat paikat/henkilöt enää hevosille ajo-opetusta (valjakkopuolella):

Ypäjän Hevosopisto
Tove-Maria Holmasto
Tanja Lundsten

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minulla on ajokoulutettu hevonen, mutta valjakkoajo on meille vierasta.

Hakeudu ehdottomasti jonnekin valmennukseen! Aloittaa voi esimerkiksi valjakkoleiriltä jota tarjoavat ainakin Heidi Sinda Urjalassa (Facebookissa Hessi-talli voi seurata tulevia leirejä ja muita tapahtumia) ja Valmennuskeskus Loimihaka Loimaalla. Lisäksi ylläolevasta ajo-opetusta tarjoavien ihmisten listasta saatat löytää myös itsellesi valmentajan. Osa käy kotona, osan luokse täytyy olla valmis matkustamaan. 

Hyvä valmentaja on kultaakin kalliimpi! Kuvassa shettistammat valmentajamme Tonnie Cazemierin tarkkaavaisen katseen alla.

Käy katsomassa kisoja, keskustele valjakkoväen kanssa. Valjakkoihmiset ovat kokemukseni mukaan lämmintä ja vastaanottavaista porukkaa jonka sisään on helppo päästä. Uudet ihmiset vastaanotetaan ilolla pienen lajimme pariin.

Tarjoudu toimihenkilöksi kilpailuihin! Kilpailut ovat paras keino verkostoitua ja toimihenkilönä pääset näkemään kisoja suoraan sieltä keskeltä tapahtumia. Lisäksi sinulle opetetaan kilpailusääntöjä. Vaikka et olisikaan innostunut kilpailemisesta, saat kisoissa hyvän käsityksen lajista ja ihmisistä. Verkostoituminen, se verkostoituminen...!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minulla ei ole omaa hevosta, mutta haluaisin kovasti päästä valjakkoajon pariin.

Rohkeasti ajotunneille ja leireille! Ilman omaakin hevosta tämä on mahdollista ainakin Hessi-tallilla ja Loimihaassa. Ja edelleen, verkostoidu! Osallistu tapahtumiin, kilpailuihin, tarjoudu toimihenkilöksi... Voit vaikka ilmoittaa Facebookissa Valjakkoajo-palstalla tarjoutuvasi groomiksi kilpailuihin! Groomeista on aina pulaa ja groomina pääset näkemään mitä laji todellisuudessa on sitten, kun sitä tehdään "täysillä". Jännitys, ilot, pettymykset, mukavat illanvietot... Lisäksi tulet huomaamaan miten tiivis koko lajia harrastava porukka on. Jokainen auttaa toisiaan. Jokainen keskittyy omaan kilpailusuoritukseensa ja suorituksen jälkeen kannustaa muita kilpailijoita.

Itse hain kokemusta kilpailuista ensin groomin paikalta. Kuvassa Hessin Nöpi ja Marko Särmäharju.

Loppujen lopuksi se kuuluisa verkostoituminen on varmasti se joka auttaa ketä tahansa valjakkoajoon tutustumisessa ja lajin sisälle pääsemisessä. Voit löytää itsellesi valmentajan, ajettavan ja/tai groomattavan hevosen, hevosellesi ajokouluttajan... Olet vain aktiivinen ja avaat suusi oikealla hetkellä :) Aktiivisuutta arvostetaan ja esimerkiksi toimihenkilöitä pidetään lajissamme suuressa arvossa, koska ilman toimihenkilöitä ei kukaan meistä kilpailevista kuskeista pääsisi kilpailemisesta nauttimaan. Samoin kuin groomeja pidetään mielellään kuin kukkaa kämmenellä, koska groomi tekee kilpailuissa ison työn paitsi hevosen hoitamisessa, myös kuskin tsemppaamisessa. Savijärven kilpailuissakin suurimmat suosionosoitukset sai groomi joka esti vaunujen kaatumisen yhdellä esteellä. Moni muisti myös kommentoida asiaa jälkikäteen, myös kuski kiitteli groomiaan tilanteesta moneen kertaan ja monessa eri yhteydessä. Joten neuvoni on, että osoita innokkuutesi ja ota yhteyttä seuroihin tai talleihin jotka ovat lajissa aktiivisia ja kerro, että olet valmis opettelemaan ja auttamaan. Pian saatat löytää itsesi vaunuilta kuskin paikalta jännittämässä omaa suoritustasi... Kokemusta on ;)

Ensimmäiset kilpailut kuskin paikalla, Hessin Nöpi sekä ihana groomimme Sanni Karonen :)