43. Valjakkotäytteinen viikonloppu Urjalassa

Viime viikonloppuna meillä oli ponien kanssa ns. tulikoe. Ensimmäinen kerta valmennettavana, tavoitteet korkealla... No ei ollut. Kirjoittelin blogiin viime viikolla tulevasta koitoksesta näin:

"Tehdään sen verran mitä pystytään ja mitä ponit kestävät. Tavoitteet pidetään hyvin matalana. Oikeastaan jo se, että ponit saadaan sekä la että su ajoon kentälle tai maneesiin ja mitään ei satu, on aika jees, haha!"

Aika vähin odotuksin siis lähdettiin lauantaina ajamaan kohti Urjalaa. Lähdimme jo aikoinaan, jotta ehdimme Urjalassa viedä sekä ponien että omat tavaramme ja sitten vielä kävelyttämään kaksikkoa siellä muiden valjakoiden seassa. Nehän eivät ole vielä juurikaan nähneet muita hevosia vaunut perässä, joten pieni jännitysmomentti oli olemassa, kun nyt niitä valjakoita oli sitten joka paikassa. Eivät onneksi tuntuneet juuri välittävän, ihmettelivät kyllä mutta kumpikin poni oli onneksi lähinnä utelias ja menossa kohti, ei pakenemassa kauhuissaan paikalta...

Tuli aika valjastaa ja onneksi, ONNEKSI saimme Heidin auttamaan ponien laittamisessa vaunujen eteen ja niiden saamisessa kentälle asti. Huojensi mieltä aika paljon, kun oli joku meille kaikille osapuolille tuttu ammattilainen saattamassa meidät ensimmäiseen valmennukseen, täysin vieraan ihmisen ohjaukseen. Noh, eihän Tonnie minulle täysin vieras ole, hänen valmennuksiaan olen ollut seuraamassa, mutta meille valjakkona hän oli aivan uusi tuttavuus.

Nyt yritän toimia muistini varassa ja kieltämättä se alkaa jo pätkimään, olisi pitänyt ehtiä kirjoittaa nämä vaikka jo heti lauantai-iltana. Tämä muistiin itselleni, kone mukaan seuraavalla kerralla!
Kerroin hieman poneista ja mitä niiden kanssa on tähän asti tehty, mitkä ovat niiden ongelmat ja taisin osata sivuta myös hieman niiden vahvuuksia. Tonnie vaikutti alusta asti todella rennolta. Ellin kiirehtimisestä ei kannattanut ottaa paineita, Tonnien mielestä se selittyy myös näiden kahden kokoerolla. Ellillä on alkuun hieman vaikeuksia pysyä Piipan pitkän käynnin mukana ja siksi sille tulee tunne, että sen pitäisi hieman laittaa vauhtia lisää. Juttelimme kokoerosta, joka ei Tonnien mielestä ole mitenkään paha, pienillä poneilla se vaan vaikuttaa paljon herkemmin kuin isommilla hevosilla. Tosin hän sanoi myös, että Elli luultavasti tuosta vielä kasvaa ja kehittyy joten ei ole ollenkaan huolissaan asiasta. Ponit ovat myös saman pituisia, joka vaikuttaa itse asiassa paljon enemmän kuin korkeus, joten se oli oikein hyvä asia.

Lähdimme ravaamaan kenttää ympäri ja Tonnie pyysi välillä tekemään päätyyn ympyrää ja vaihtamaan suuntaa. Samalla hän kyseli, miltä ponit tuntuvat ja tuntuvatko ne samanlaisilta kuin yleensä vai onko jotain eroa huomattavissa. Totesin, että en osaa sanoa, kun tämä on oikeastaan eka kerta kun ajan niitä oikeasti. Aikaisemminhan olen ajanut niillä aina hetken Heidin jälkeen, mutta nyt ajoin alusta asti. Kerroin kyllä, että Piipa kääntyy heikosti oikealle ja on ylipäätään vaikea saada tuntumalle. Pysähdyttiin ja Tonnie teki säätöä ohjiin. En osaa nyt tarkalleen kertoa mitä muutoksia tehtiin, vaikka tiedänkin mitkä ne ovat, mutta siis ohjia lyhennettiin toiselta puolelta ja pidennettiin toiselta puolelta (kun ohjien pituutta säädetään, täytyy aina säätää kumpaakin puolta). Näin saatiin Piipan sisäkuolainrenkaaseen menevä ristiohja lyhyemmäksi, koska se oli kovin löysä. Ohja myös laitettiin isosta renkaasta ensimmäiseen "pieneen reikään", jolloin ohjasote on hieman nopeampi ja vakaampi. Muutos lisäsi myös hieman vipua kuolaimeen.

Jatkettiin heti ravissa, koska muutoksen tuntee kuulemma paljon paremmin kun jatkaa heti siitä mihin oltiin jääty. Ja tuntuihan se. Kaikki ongelmat Piipan kääntämisestä poistui ja poni alkoi hakeutumaan paljon paremmin tuntumalle. Toki se on vielä epätasainen, mutta sillä on edelleen hakemista oman tasapainon kanssa joten täydellistä tasaisuutta ei voi vaatiakaan. Oma kätenikään ei varmasti ole vielä harjaantunut parin ajamiseen niin, että osaisin tarjota niin tasaista tuntumaa. Pikku hiljaa!

Ympyrällä piti huolehtia siitä, että sisäponi malttoi hieman odottaa ja ulkoponi otti hieman isompaa askelta. Pyydän helposti äänellä eteenpäin, mutta Tonnie huomautti että kumpikin poni kuuntelee. Ja ihan tottahan se on! Ei voi pyytää äänellä, jos ei halua kummankin vastaavan siihen. Tässä kohtaa piti yrittää olla itse hiljaa ja piiskalla pyytää ulkoponia hieman reippaammaksi, samalla kun pyysi puolipidätteillä sisäponia hieman lyhyemmäksi.

Piipan alkoi saada paremmin tuntumalle muistamalla puolipidätteen ja sen jälkeen myötäyksen joka oli jopa tärkeämmässä osassa kuin itse pidäte. Samalla toki piti huolehtia, että poni liikkuu energisesti eteenpäin. Hiljalleen se alkoi lähteä myötäyksen mukana kohti kuolaintuntumaa.

Piiska oli mukana taivutuksessa ja sisäponi oli haastavampi saada taipumaan kaarteen suuntaisesti - ulkoponi taipui hieman helpommin puomin ja toisen ponin "ympärille". Mutta puolipidätteen ja piiskan avulla alkoi kumpikin taipua myös sisäponina.

Lauantaina ei tehty juuri muuta, kuin ympyröitä ja siirtymisiä - mutta silti tehtiin niin paljon enemmän kuin aikaisemmin! Tehtiin ohjiin säätöjä, taivuteltiin poneja, tehtiin siirtymisiä askellajin sisällä... Tehtiin kaikki tähän mennessä opittu sellaisella tarkkuudella ja tarmokkuudella, että haluaisin koko ajan takaisin vaunuille tekemään kaiken uudestaan ja kokeilemaan, jäikö oppi muistiini. AJOIN poneilla, en vain kärrytellyt vaan ajoin ihan tosissani. Tonnie vaati juuri sopivasti, ei liikaa mutta ei myöskään tyytynyt vaatimaan vain vähän.

Melkoisen hyvillä mielin kävelytimme ponit ilman vaunuja ja jatkoimme lauantaita seuraamalla muiden valmennuksia. Ensiaputaidotkin tuli illan aikana kertailtua mielessään, vaikka itse ei niitä nyt joutunutkaan käyttämään, joten ihan kommelluksitta ei tästä viikonlopusta selvitty. Mutta hevosten kanssa voi aina sattua, koskaan ei voi tuudittautua siihen että edessä on kiltti ja nöyrä hevonen... Kaikki on joka tapauksessa hengissä ja kunnossa, joten onneksi päällimmäiseksi tunteeksi viikonlopusta jäi kuitenkin se tekemisen ilo ponien kanssa ja hyvä fiilis omanlaisestaan seurasta. Seuraavassa osassa sunnuntain tarinointia... :)

Video lauantailta: