38. Treenailua kevätauringossa

Eilen meitä hellittiin aivan ihanalla auringonpaisteella. Kevään todellakin huomaa olevan tulossa, kun aurinko alkaa jo selvästi lämmittää kasvoja. Talvessa ei olisi mielestäni mitään vikaa, jos se olisi aina vain auringonpaistetta ja pikkupakkasia. Oikeastaan suuremmatkaan pakkaset ei niin haittaisi. Mutta ne jääkelit! Löytyykö jääkelien faneja? En usko.

Mutta eilen pääsimme taas pitkästä aikaa ulkokentälle. Kentällä oli oikein hyvä lumipeite ja lumen alta pilkisteli hiekkaa. Ei jäästä tietoakaan, aivan huippua! Poneilla oli nyt isommat mäkivyöt, koska viime kerran jälkeen Elli on tuntunut olevan hieman jumissa takareisistä ja lautasiltaan joten mieleen tuli, että onko hieman ahdas mäkivyö kiristänyt ja aiheuttanut Ellissä sen paniikkireaktion joka purkautui hyppäämällä ylös. Spekulointia, mutta sitähän se on, turhaan se ei niin reagoinut joten joko kyseessä oli vain se, että ponilla oli liikaa virtaa (tuskin, nämä eivät mitään huippukuntoisia kilpureita vielä ole) tai sitten se, että jokin ahdisti sitä (henkisesti tai fyysisesti).

Viime kerran jälkeen tuntui paremmalta nyt suorittaa ajo taas niin, että Heidi aloittaa ja minä ajan sitten jo hieman läpiajetuilla poneilla, jotka ovat saaneet jo kulutettua turhat energiat pois. Elli sipsutteli taas ensimmäiset viitisen minuuttia pientä ravia Piipan vierellä ja kävi kyllä kierroksilla. Piipa löntysteli päätään roikottaen sählääjäsiskon vierellä.

Sannin kanssa talutimme poneja ensimmäiset kierrokset ja otimme myös ensimmäiset ravit niin, että ponit olivat liinojen päässä. Piipa oli rauhallinen ja Ellikin alkoi rauhoittua. Minä jättäydyin vaunujen perään groomiksi ja Sanni sai vielä taluttaa hetken Elliä. Näin otimme vielä vähän ravia ja lopulta Sannikin jäi edelleen hieman liinalla varmistamaan, että kaikki sujuu, mutta tuli vierelleni seisomaan vaunujen perään. Tässä kohtaa pienten ponivaunujen jouset alkoivat ääntää, koska painoa oli liikaa ja Piipa jännittyi heti kun oli ylimääräistä ääntä ja kolinaa.

Itseasiassa tässä kohtaa aloin miettimään, kuinka fiksuja nämä kaksi ovat. Alusta asti näiden kahden reaktiot ovat menneet ns. "ristiin". Piipan panikoidessa Elli jopa ihan ylirentoutuu ja jolkottelee pää roikkuen, todella rauhallisena ja vailla mitään kiirettä. Ellin kiirehtiessä ja hermoillessa ja jopa viimeksi panikoidessa Piipa on todella rauhallinen ja rento, mitkään kolinat ja tilanteet eivät haittaa. Tekevätköhän ne sen tarkoituksellisesti? Toisen panikoidessa toinen yrittää olemuksellaan rauhoittaa toista?

Niin tai näin, jätettiin sitten Sanni kokonaan pois kyydistä, koska Elli oli jo todella rauhallinen ja vaunut eivät ole tarkoitettu kahden aikuisen ihmisen kuskaamiseen groomin paikalla.

Heidi ravaili kumpaankin suuntaan poneilla ja totesi, että aika rauhallisia ovat ja kääntyvät hyvin. Elli oli suustaan jähmeämpi kuin aikaisemmin. Lihaskireyttä, totesin heti mielessäni. Onneksi poneille on tulossa tänään keskiviikkona hieroja. Hampaathan niillä on raspattu aivan vasta, mutta maanantaina niiden suu tarkistetaan vielä varmuuden vuoksi, kun eläinlääkäri tulee joka tapauksessa raspaamaan ponien tallille muita hevosia.

Pääsin ottamaan loppuun vielä vähän ravia ja huomasin erään hankaluuden tässä kohtaa ponien kanssa. Koska niillä ei ole vielä hyvää peruskuntoa, ne väsähtävät nopeasti. Eli ensimmäiset viisi minuuttia menee sählätessä, koska energiaa on liikaa ja loppuaika menee sitten niin, että täytyy olla tarkkana ettei väsytä niitä liikaa. Etenkin kaarteissa ulkopuolella olevan ponin kanssa pitää olla huolellinen siitä, ettei se jää kovasti jälkeen.

Hyvin nopeasti pitkin sitten lopettaa ja kävelyttää ponit vaunujenpurkupaikalle, koska niitä oli ihan turha kävelyttää siinä vaunujen kanssa lumihangessa. Parempi huolehtia loppujäähdyttelyistä ilman vaunuja tasaisella tiellä.

Ihan hyvillä fiiliksillä siis kohti viikonlopun valmennuksia. Tehdään sen verran mitä pystytään ja mitä ponit kestävät. Tavoitteet pidetään hyvin matalana. Oikeastaan jo se, että ponit saadaan sekä la että su ajoon kentälle tai maneesiin ja mitään ei satu, on aika jees, haha!