Salin lisäksi tämä kuukausi on ollut täynnä juhlia ja viimeisimmät viime viikonloppuna ja niiden järjestelemiseen meni pari päivää, koska juhlat järjestettiin täällä meillä. Tuli ainakin siivottua koko talo aika hyvin.
Mutta joka tapauksessa, ponienkin kanssa on tullut touhuttua. Sunnuntaina kävimme ns. ylimääräisissä treeneissä Urjalassa, koska totesimme että pakkohan minun on pystyä niillä ajamaan ennen valmennukseen menoa. Tarkoitus oli tosiaan, että olisin ajanut itse vähän enemmän tällä kerralla, mutta toisin kävi. Maneesissa oli tapahtumaa yllin kyllin, kun meidän kanssamme seuraan liittyi nuori oripoika jota oli kaiketi tarkoitus juoksuttaa. Ori otti vähän kierroksia meidän poniparistamme, mutta ponit taas ottivat aika lunkisti asian. Tulipahan siedätystä - kummallekin osapuolelle! Ihan hyödyllistä treeniä tuokin.
Heidi ajoikin siis ponit suurimmaksi osaksi ja itse astuin puikkoihin ihan lopussa ottamaan hieman ravia ja loppukäynneille. Videota treenistä alhaalla, minun osuuteni alkaa kohdassa 03:26. Kannattaa katsoa vähintäänkin siitä kohdasta hetken matkaa, Piipa tekee hieman mielenkiintoisen itse keksimänsä koululiikkeen heti minun ajon alkuun... Hauska tyyppi!
Tällä kertaa päätimme valjastaa ponit maneesissa sisällä, koska ulkona tuli vettä ja kastuminen ei houkutellut ketään, kun tarjolla oli myös katto pään päälle... Sanni tuli muuten tällä kerralla mukaan - ja onneksi juuri tällä kerralla, nyt kun jälkeenpäin ajattelee asiaa. Ponit talutettiin valjaat päällä ns. vaunukatokselle ja siellä niiden perään laitettiin lainavaunut, ihan kuten tähänkin asti. Nyt kuitenkin istahdin heti vaunukatoksella kuskin paikalle. Ensimmäistä kertaa siis alusta asti ponien ohjissa. Elli oli ensimmäisistä askeleista lähtien todella kovilla kierroksilla ja piti jatkuvasti jopa pyytää Sannia ottamaan siitä hieman parempaa otetta, etten joutunut jatkuvasti tekemään pidätteitä jotka vaikuttivat tietenkin toisen ohjan kautta myös Piipaan.
Maneesissa käveleskelimme kahden taluttajan kera ja Heidi seisoi groomin paikalla kyydissä antaen sieltä käsin ohjeita. Hetkittäin Ellikin malttoi kävellä, mutta enimmäkseen se teputti pientä ravia Piipan rinnalla. Ravasimme myös kahden taluttajan kanssa ja sitten Heidi loikkasi kyydistä pois laittamaan maneesiin muutaman keilan, jotta pääsimme harjoittelemaan vähän tarkkuusajoa keilojen välistä. Kaikki sujui hienosti ja ponitkaan eivät keiloja onneksi pelänneet vaan kävelivät niiden välistä hyvin luottavaisin mielin.
Jotain kuitenkin tapahtui ihan normaalissa tilanteessa missä kävelimme pitkää sivua pitkin, Ellillä kävi päässä selvä "naps" (tai sitten se kävi sieraimessa, kun herne loikkasi sinne ja meni myös syvälle...) ja se alkoi loikkia rajusti pystyyn. Sanni sai pidellä todella lujasti pystyyn hyppivää ponia ja itse en voinut muuta kuin toivoa, että se ei a. kaadu tai b. saa mitään remmejä jalkoihinsa, koska se lisäisi vain paniikkia. Jos tilanne olisi tullut niin, ettei taluttajia olisi ollut, olisi ollut pakko yrittää ajaa poneja eteenpäin ja vaikka raviin, mutta nyt turvallisempaa oli yrittää taluttajien saada ponit hallintaansa. Heidi tuli myös nopeasti apuun ja tarrasi Elliä kaulasta kiinni, jotta se ei pääsisi enää ylöspäin.
Tilanteesta päästiin kuitenkin kävellen pois, Heidi edelleen Ellin kaulassa kiinni. Hyvin nopeasti, ehkä puolen kierroksen jälkeen Heidikin tuli kuitenkin kyytiin ja jatkettiin treeniä siitä mihin oli jääty. Keilojen välistä päästiin myös ravaamaan ja ravissa kaikki sujui ihan yhtälailla hyvin.
Maneesista pois kävellessämme ponit selvästi hieman huokaisivat helpotuksesta ja rentoutuivat viimein.
Jälkeenpäin analysoimme tilannetta ponien omistajien kanssa kotimatkalla. Oli miljoona eri asiaa jotka olisivat voineet johtaa tuohon, että Ellillä kaatui kuppi nurin aivan täysin. Olivatko muut hevoset olleet aamulla ehkä hieman rauhattomampia? Oliko tallin pihassa käynyt joku eläin? Ponit olivat jo kopissa levottomampia kuin aikaisemmin ja sitten rekka vielä heilautti koppia. Oliko Piipa kopissa osunut Elliin ja kolauttanut sitä esimerkiksi johonkin jalkaan? Entä olisikohan kyse ollut siitä, että poneilla ei ole aikaisemmin ajettu näin tiiviisti, että ajojen välissä olisi vain yksi päivä. Jos ne olivat vieläkin hapoilla parin päivän takaisesta ajosta ja näin ollen Elli koki tilanteen liian raskaaksi? Kuulostaa järkevimmältä selitykseltä.
Tallilla laitettiin ponit solariumin alle kuivattelemaan ja lämmittelemään. Tässä huomasimme Ellin aristavan takareisiään jonkin verran. Siinäkö se syy sitten olikin? Lihaskireys olisi aivan luonnollista, kun kyseessä on kaksi nuorta ponia jotka ovat aivan vasta alkaneet tehdä "oikeita töitä" ja käyttää lihaksiaan. Ei muuta kuin hierojaa paikalle siis ja onneksi saamme sellaisen vielä ennen valmennusviikonloppua. Tajusimme myös siinä ponien seistessä vierekkäin, että Piipa on alkanut hoikistumaan ja vaikka ne eivät laihoja olekaan, niin selvästi saisi ruokaa alkaa lisäämään. Siispä Piipa saa tästä lähtien hieman reilummat yöheinät, päivisin Elli tuntuu syövän enemmän joten sen yöheinämäärä pysyy edelleen samana. Jossain kohtaa täytyy miettiä, pitäisikö poneille aloittaa jokin täysrehu, mutta tässä kohtaa ne pärjäävät vielä pelkällä heinällä ja kivennäisellä.
Nyt siis katseet vain kohti ensi viikkoa, ehdimme ainakin yhden kerran ajaa ennen valmennuksia ja valmennuksissa toivottavasti meillä on vetreät ja toimivat ponit. Mitään paineita ei oteta, tehdään sen verran mitä poneilla pystyy tehdä ja vaikka valmennukset menisivät edelleen taluttajien kanssa, niin tilanne on poneille silti uusi ja erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti