54. Leiritunnelmia

Vihdoinkin, tässä se nyt on! En ajatellut suurempia jaaritella, koska jokaiselta päivältä on kivasti videomateriaalia. Mutta vähän nyt kuitenkin.

Ensimmäisenä päivänä ponit ajettiin jo ennen varsinaista leirin aloitusta, mikä oli todella hyvä asia, koska ensimmäinen ajo saatiin suorittaa omassa rauhassa ja tutulla tyylillä, eli valjastus kopin luona ja siitä vain suoraan vaunujen eteen ja kentälle. Vuorossa oli tarkkuuskeiloihin tutustumista - tai kyllähän ponit ovat niihin jo vähän tutustuneet, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun piti suoriutua useammasta portista peräkkäin. Ponit olivat tässä ajossa todella kiinni toisissaan, siis ne ihan tosissaan nojasivat toisiinsa koko ajan. Nuorten ponien kanssa voi tulla kaikenlaista, kun ne hakevat tasapainoa. Voi olla, että paikoitellen hieman liukas pohjakin sai ne nojautumaan toisiinsa (ikään kuin se olisi auttanut, päinvastoin ne liukastelivat sitä enemmän mitä enemmän ne toisiinsa nojasivat). Radan ne suorittivat todella hyvässä tempossa ja olivat selvästi innoissaan siitä, että niille oli annettu joku oikea tehtävä! Huomasi kyllä, että ne tarvitsevat nyt tälläistä aivojumppaa jotta mielenkiinto pysyy yllä. Kumpaakaan ei juurikaan joutunut pyytämään eteenpäin.

Toisena päivänä päästiin maratonesteelle! SUPERIA! Ponit eivät pelänneet estettä ollenkaan. Itse ajoin pari kertaa väärän radan ja tämä onkin se isoin vikani valjakkoajossa, pää ei aina pysy mukana ja ajatus katkeaa kesken radan. Pitäisi osata itsekin rentoutua ja miettiä aina mitä teen. Samoin kuin kisoissa lopulta onnistuin tekemään, sen fiiliksen kun nyt saa maratonillekin... Ponit toimivat "kuin junan vessa", kääntyivät ja pysyivät tasaisessa tempossa pääosin koko ajan. Tosin ne nojasivat edelleen toisiinsa niin, että puomi laskeutui sen johdosta alemmas mitä se on yleensä ollut ja Piipa hakkasi polveaan puomihihnan pikalukkoon... Ongelma joka oli meille uusi, mutta siihen reagoitiin ottamalla seuraavaan ajoon pikalukot pois.

Pikalukkojen poistaminen helpotti itse ajosuoritusta, mutta hidasti toki valjastamista ja näillä poneilla ei valjastaessa malttia vielä löydy. Sitä aletaan nyt kovasti harjoittelemaan niiden kanssa, koska valjastustilanteesta olisi pakko saada rauhallisempi... Nyt se on aika villiä. Noh, joka tapauksessa liikkeelle taas päästiin ja liikkeellä ollessaan ponit ovat rauhallisia. Pääsimme ajamaan taas tarkkuusrataa ja en voi kuin todeta, että kyllä on fiksuja ja helppoja ajettavia nämä ponit tarkkuusradalla... Mahtaako tästä osakokeesta tulla meidän bravuuri?