13. Maisemat parivaljakon kyydistä

Ei huonot maisemat parivaljakon vaunuilta! Jos viime postauksessa meillä oli parivaljakon alku, nyt meillä on parivaljakko ilman mitään liitettä! Olen yhtä huutomerkkiä nyt tämän tapahtuman jälkeen, joten pahoittelen jos postaus on niitä täynnä!

Taas tuttuun tapaan valjastimme ponit ja nyt suuntasimme pimeälle kentälle - tai ei nyt ihan pimeälle, kentällä oli oikein hyvät valot mutta kieltämättä kentän ympäröivä pimeys toi tälle ensimmäiselle ajokerralle hieman "lisämaustetta". Sen lisäksi kenttä oli myös jäätynyt, joten se tarkoitti sitä, että vaunut tulisivat heti näin ensimmäisellä ajokerralla kolisemaan jonkin verran.

Ensin poneja ohjasajettiin, minä ja ponin omistaja liinoissa ja Heidi Sinda ohjissa. Piipalle oikea kierros on tällä hetkellä haasteellisempi, kun se joutuu olemaan sisäponina. Sen tasapaino on oikealle huonompi ja siihen kierrokseen se saattaa herkästi hermostua tasapainon heittelyistä. Vasemmalle Piipakin jo rentoutui ajoittain. Ihan yhtä rennoksi sitä ei silti saanut ajettua, kuin esimerkiksi viime kerralla, mutta ei muuta kuin kärryjä perään.

Tässä kohtaa saimme apuun myös Mammona tallin Esan, jolla on Piipaan rauhallinen ote ja joka on Piipalle selvästi jonkinlainen auktoriteetti. Minä pääsin vaunujen taakse olemaan tarvittaessa työntöapuna ja lisäjarruna. Ponit kiinnitettiin puomiin, laitettiin vetoliinat kiinni ja sitten vain liikkeelle. Autoin liikkeelle lähdössä työntämällä vaunut hiljaa liikkeelle ponien kanssa ja sen jälkeen jäin kävelemään niiden perään valmiina vetämään vähän vastaan, jos kumpikaan poneista (Piipa...) meinaa tehdä lähtöjä. Noh, noin parinkymmenen metrin jälkeen nousin kyytiin, jotta ponit saivat hieman vastusta (tekemistä, ei ala ajattelemaan kujeita) ja jotta vaunut eivät rämisseet niin paljon jäätyneellä kentällä.

Ja noin hienostihan ne menivät! Piipakin jopa rentoutui lopulta ja ainoastaan ohjaustehostimessa oli hieman puutteita, mutta muutoin ensimmäinen ajokerta parivaljakolla meni aivan loistavasti! Menimme kumpaankin suuntaan, myös siihen Piipalle vaikeampaan oikeaan kierrokseen ja kaikki sujui hienosti.

Jotain havaintojakin teimme. Tulevaisuudessa tulee olemaan haasteellisempaaa motivoida ja aktivoida Elliä, joka on koko ajan niin tyynen rauhallinen että ajoittain Piipa veti yksin koko vaunun kun Elli totesi, että vähän jälkeen jättäytymällä pääsi painosta eroon. Heidi ajoi ekan kerran ilman piiskaa, koska poneilla oli nyt ihan tarpeeksi jännää vain kävellä ympäri kenttää taluttajien rinnalla. Piipa aristi jonkin verran kavionpohjiaan, sen kaviot ovat varmaankin nyt lisääntyneen liikunnan johdosta kuluneet nopeammin joten hyvin luultavasti kumpikin tullaan kengittämään jotta treenit jäisilläkin keleillä ovat mahdollista.

Aika hieno fiilis oli olla tulevan kisavaljakkonsa kyydissä. Toivottavasti pian myös kuskin penkillä, mutta annetaan se tehtävä vielä toistaiseksi Heidille!