98. Valjakkoviikonloppu

Vähän on blogin kirjoittaminen jäissä, kun päivät kuluvat kyllä ihan kiitettävän nopeasti vauvan kanssa touhutessa ja kotihommia tehdessä... :) Ajamassa käyn kyllä pari kertaa viikossa, mutta enempään ei nyt toistaiseksi ole pystynyt, koska meidän pikkuherra ei vieläkään nuku vaunuissa ihan täysin. Lotta kun oli pieni, pystyi olemaan varma, että nukahtaessaan vaunuihin oli itselläni se 2-3 tuntia peliaikaa tehdä milloin mitäkin. Lukan kanssa on kuitenkin vielä epävarmaa, riittääkö unta 15min vai heti suorilta 4 tuntia...

Noh, tässä on tehty vähän mm. kuolainkokeiluja ja laitoimme Spartalle testiksi sen ratsukuolaimen myös ajoon - eli ihan perus kolmipalan oliivirenkailla. Se oli heti suustaan rauhallisempi ja tasaisempi ja selvästi piti kuolaimesta. Lähdimme siis testaamaan kuolainta oikein "tositilanteessa" ja suuntasimme Urjalaan maratonharjoituksiin, groomikurssille ja Keilakunkkuilemaan! Meillä oli siis todellinen tehoviikonloppu 24-26.3.

Perjantain maratonharjoituksissa ajoimme kahta erilaista estettä tehden ensin kontrolliharjoituksia erilaisilla teillä, mm. pujottelulla ja lopulta sitten koko estettä ihan kisavauhdissa. Sparta on saanut laukkaan hurjasti voimaa lisää ja se näkyy esimerkiksi esteeltä ulos laukatessa, se lähtee nyt aivan räjähtäen ulos mikä onkin siis ihan toivottavaa. Ihan täysin ei laukka pyörinyt esteellä ja vasemmalle kääntyminen oli hankalaa, mutta lopussa kun teimme isommilla teillä toista estettä, alkoi laukkakin kantaa paremmin. Ei vain pysty vielä kääntämään pennin päällä ja se on muistettava myös kisoissa.

Groomikurssilla lauantaina käsittelimme sääntöjä ja kilpailutilannetta groomin osalta, mutta hyvin tuli kertausta asioista myös itselleni kilpailijana. Kurssin päätteeksi ajelutimme kurssilaisia samoja esteitä, mitä olimme treenanneet jo perjantaina. Tällä kerralla Sparta laukkasi todella hyvin, vaihtoi laukat lennosta ja oli kaikin puolin paremmin ajettavissa myös esteen sisällä!

Sunnuntaina oli sitten kauden ensimmäisten kilpailuiden vuoro, Keilakunkun 1. osakilpailu eli siis vuorossa oli tarkkuutta! Olimme osallistuneet +25cm ja +20cm luokkaan. Kahden päivän maratonrällääminen näkyi Spartassa kyllä, se oli vino, ehkä hieman jumissakin ja samalla todella intoa piukassa. Oli pakkokin verrytellä sitä aika paljon ennen kisasuoritusta, koska radalla ei saanut laukata ja se oli tarjoamassa laukkaa nyt edellisten päivien jälkeen ihan jatkuvasti. Hieman sain sitä suoristettua verryttelyssä ennen rataa ja ensimmäinen eli +25cm luokka menikin sitten ihan mukavasti yhdellä pallonpudotuksella. Olimme tässä luokassa lopulta 3. sijalla. Toinen luokka eli +20cm ei sujunut aivan yhtä hyvin, neljä pallonpudotusta ja lisäksi otimme yliajasta useamman virhepisteen. Tarkoitus ei ollutkaan ajaa kovin lujaa vaan enemmänkin tarkasti, mutta niin niitä palloja vain ropisi kapeista porteista ajettaessa... Tein parille portille huonon tien ja parilla portilla korjasin ponia ihan syyttä suotta kesken portin läpiajon.

Mutta oikein tyytyväinen sai olla koko viikonlopun kulkuun. Kuolain tuntui muuten hyvältä, mutta hieman kaipasin siihen terävyyttä ja päädyinkin tilaamaan liverpool-kangen kolmipalana. Se oli testissä ensimmäistä kertaa tänään ja hyvältä vaikutti. Vaunuihin on vaihdettu nyt kovakumipyörät ja tällä välineistöllä treenaamme kohti kuun lopussa olevia Ypäjän kisoja... Ei enää montaa viikkoa, jaiks!

97. Lukan nimiäiset

Muutama kuva meidän viime viikonloppuna vietetyistä nimijuhlista, joissa paljastimme tämän kuopuksemme nimen. Hän on siis Luka!

Kuvien © IDA Photography

96. Hollantilaisvalmennukset - 2. ajo

Viimeisen päivän ajossa alkoi Sparta tuntua jo hieman väsyneemmältä. Se tekee töitä urheasti viimeiseen asti ja täytyy todella tarkasti katsoa ja kuunnella, löytää niitä merkkejä mitkä kielivät väsmyksestä. Ei kuitenkaan haluta, että väsymys menee "yli", treeneissä on kuitenkin tarpeen lopettaa siinä kohtaa kun vielä kaikki menee hyvin. Poni oli hienosti työskennellyt nämä päivät ja varmasti alkoi tuntua lihaksissakin.

Edellisenä päivänä tuumattiin, että tällä ajokerralla otettaisiin laukkaa mukaan, mutta sen verran hakemista vielä oli ihan perustyöskentelyssä etenkin kun ponia sai pyytää nyt edelliseen ajoon verrattuna enemmän eteenpäin, niin jatkettiin siirtymisten hiomisella.

Siirtymisten treenaamisessa on tärkeää, että huonon siirtymisen jättää mielummin tekemättä. Tarkoitus on tehdä siirtyminen, ei vain saada ponia askellajista toiseen. Käynti-ravi -siirtymiset saa jo helpommin pyöreällä ja rennolla ponilla vaikka niissäkin se hieman pudottaa edelleen selkänsä, mutta ravi-käynti -siirtymiset ovat vieläkin haasteellisempia. Pitäisi pystyä pyytämään eteenpäin ja silti pidättämään... Juuri oltiin harjoiteltu että kahdesta ohjasta puolipidätteellä ponin pitää odottaa ja silti aktivoinnilla jatkaa polkemista, niin nyt se tarjosi vain tahdin hidastamista vaikka tarkoitus oli siirtää käyntiin. Mutta treeniä treeniä ja varmaan pitäisi selkeät ääniavut yhdistää siirtymiseen vrt. tahdin hidastamiseen tai kokoamiseen.

Videollakin näkyy, pari kertaa, kun alan ottamaan Spartaa käyntiin, mutta se heittääkin selän pois ja lakkaa työskentelemästä takaa jolloin pyydänkin sen jatkamaan ravia. Vaikka siirtyminen ottaisi kolme kierrosta, se on parempi tehdä oikein eli niin, että Sparta jatkaa takaa polkemista myös siirtymisen läpi eikä vain töksähdä käyntiin. Ja ihan sama juttu sitten askellajin sisällä.

Siirtymisessä työskennellään ihan samoin kuin ns. työskentelyravissa tai -käynnissä, eli puolipidäte molemmilla ohjilla mikäli poni on hyvä ja tasainen kummaltakin puolelta, jos se on siinä hetkessä enemmän toisella ohjalla niin puolipidäte enemmän sillä ohjalla. Kun ei ole painoapuja eikä pohkeita, niin ajaminen on aika paljon ohjasotteella (ja tietty äänellä) pelaamista.

Videolta näkyy jotain, lopun parhaimmat siirtymiset nyt jäi videolta pois mutta vähän tästä hahmottaa mitä harjoiteltiin ja mitkä olivat ongelmakohtia :)

95. Hollantilaisvalmennukset - 1. ajo

Viime viikonloppuna ihanat ystävämme ja valmentajamme tulivat jälleen Hollannista valmentamaan meitä, yli kahtakymmentä suomalaista valjakkokuskia! Hollantilaisvalkkien suosio on huimaa ja tänä vuonna saamme ystävämme tänne jopa neljä kertaa! Ensimmäinen kerta toki meni jo, joten jäljellä on kolme hienoa valmennusviikonloppua. Mikäli mielii itse näiden kuskien oppiin, kannattaa olla aika ajoissa ilmoittautumassa - toukokuun valmennusta aletaan täyttää jo nyt...

Olimme valmennuksissa kaikki neljä päivää ja jaoimme ponin omistajan kanssa ajot niin, että hän ajoi kaksi ensimmäistä päivää ja minä kaksi seuraavaa. On tärkeää, että kumpikin saamme oppeja samoilta valmentajilta, jotta ajamme ponia edes lähes samalla tavalla kotitreenissä, niin se ei joudu olemaan ihan sekaisin kuskien vaihtuessa välillä.

Oli todella opettavaista vain kuunnella ja katsoa kaksi ensimmäistä päivää. Kolmantena päivänä, ekalla omalla ajollani tiesin jo vaunuille noustessa mitä alan tekemään. Tuntui kuin olisin jo ajanut kaksi edellistäkin päivää! Kuunteluoppilaana oleminen on oikeasti hyödyllistä.

Kotiajot nyt synnytyksen jälkeen ovat olleet osaltani hakemista. Kroppa ei tottele, aivot ei toimi, tuntuu ettei mikään osa minusta ole keskusteluyhteydessä muiden osien kanssa ja keskivartalon yläpuolella on jonkun toisen ylävartalo, alapuolella jonkun toisen alavartalo... Se on tätä korpan hakemista nyt, kun vatsalihakset eivät ole vielä koettelemuksesta palautuneet.

Tässä ajossa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että aivot pystyivät keskustelemaan vartalon eri osien kanssa. Kädet lähtevät vielä helposti seikkailemaan sivulta toiselle ja kallistelen ylävartaloani liikaa. Polvetkin sojottavat välillä kaarteissa ulospäin. Mutta enimmäkseen kaikki palikat alkoivat olla jo taas niin kohdallaan kuin ne nyt voivat tilanteeseen nähdeen tässä kohtaa olla.

Spartalla oli jo ollut kaksi hyvää treeniä takana, joten pääsimme aloittamaan oikeastaaan heti ilman mitään alkukeskusteluita siitä, onko nurkissa mörköjä ja keskitytäänkö tekemiseen vai katsomossa seisoville flirttailemiseen. Siis poni flirttailee, en minä.

Haettiin pyöreää ja rentoa ponia. Tärkeää oli, että Sparta odotti. Heti jos se lähti kipittelemään hieman kättä vasten, tahti kiihtyen, piti pyytää ponia odottamaan; tehdä pidäte molemmilla ohjilla ja vielä tärkeämpää oli pidätteen jälkeen tehtävä myötäys jonka tavoite oli saada Sparta seuraamaan tuntumaa sen jälkeen, kun se oli pidätteen hyväksynyt ja alkanut taas odottaa paremmin. Ponin piti mennä siinä tahdissa minkä minä sille määrittelin.

Välillä Sparta oli enemmän toisella ohjalla ja silloin puolipidäte tehtiin sillä ohjalla, toisen ohjan ollessa tukiohja. Olemme jo ponin omistajan kanssa todenneet, että Sparta on juuri sellainen millaiseksi sen ajaa. Itselläni vasen puoli on heikompi puoli ja se korostuu etenkin nyt, kun jostain kumman syystä kannan ja kannattelen vauvaa aina sillä puolella. Hartiaseutu on siis vasemmalta aivan jökissä ja se johtaa siihen, että rutistan ohjaa sillä kädellä välillä ihan liian lujasti. Tällöin ponikin tulee siltä puolelta jäykemmäksi. Itse siis jouduin etenkin alkuun pitämään paljon oikeanpuolimmaista ohjaa tukiohjana ja tekemään puolipidätteet vasemmalla ohjalla.

Tonniekin kävi ponin vaunuilla havainnollistamassa tätä ja se helpotti taas itseäni hahmottamaan mitä haetaan.

Kaikki lähtee siitä, että itse pitää pystyä sinne vaunuille tuntemaan mitä tapahtuu. Onko Sparta kummallekin ohjalle samanlainen vai onko se enemmän kiinni toisessa ohjassa. Milloin se lähtee kiihdyttämään tahtia. Kaikki pitäisi pystyä korjaamaan jo ennen kuin se tapahtuu, joten pienetkin muutokset ponin liikkumisessa piti rekisteröidä mahdollisimman nopeasti jotta siihen ehti reagoida jo ennen kuin se oikeastaan edes tapahtui. Tärkeää oli myös aktivoida pidätteen aikana, jotta poljenta säilyy!

Lopulta kaikki se yhden asian jankkaaminen (puolipidäte, myötäys, aktivointi) johti siihen lopputulokseen, että valmennuksen viimeiset 10-15 minuuttia sain vain hymyillä ja fiilistellä ponia, joka oli täysin samanlainen molemmilta puolilta, rento ylälinjasta, selästä ja mutusteli myös kuolainta tyytyväisenä.

Tonnie kehui Spartan kanssa tehtyä työtä ja sitä, minkälainen muutos siinä näkyy jo nyt. Vielä sen kropassa on heikkoja kohtia jotka vaikuttavat sen selän läpi työskentelyyn, mutta jos saamme ajettua sitä tällä tavalla kotona, jatkuu kehitys varmaan yhtä hurjana tästä eteenpäinkin. Ollaan nyt kuitenkin realistisia, poni on ollut täällä vasta 8kk! Lihaksiston rakentaminen on hidasta ja ponin olemuksessa ja liikkumisessa on jo nyt tapahtunut isoja muutoksia.

Jatketaan 2. päivän ajosta sitten myöhemmin, tästä ajosta onkin kuvien sijasta sitten videomateriaalia luvassa :)!

94. Ensimmäinen kuukausi

Meidän pikkujätkä on nyt yhden kuukauden ikäinen! Kasvu on aivan hurjaa, hyvä kun itse perässä pysyy... Meillä on jo aika säännöllinen yörytmi, päivät vielä hieman hakee ja riippuu myös paljon siitä, mitä päivän aikana touhutaan. Paljon ollaan käyty Ideaparkissa kiertelemässä, sinne kun on vauvan kanssa niin helppo mennä ja siellä olla. On vauva päässyt tallillekin jo, kun kävimme katsomassa Spartan ja omistajansa valmennusta Urjalassa. Vielä en ole uskaltanut itse vaunuille niin, että vauva on kentän laidalla omissa vaunuissaan, kun uni ulkona on vielä aika katkonaista. Mutta olen kyllä ajamaan jo päässyt! Kokonaista kaksi kertaa! Kamalasti omassa ajossa on nyt hakemista, kropan hallinta ei ole ihan parasta laatua ja hartiakivut ovat nyt vauvaa kantaessa melkoiset. Toivomus olisikin päästä fysioterapeutille, joka osaisi katsoa millä tavoin raskaus on jättänyt jälkensä kroppaani ja lisäksi hierojalle hierotuttamaan etenkin tuota yläselän aluetta auki.

Parin viikon päästä on hollantilaisvalmennukset, joten ennen sitä pitäisi vähän saada tatsia taas ajoon ja omaa kroppaa jonkinlaiseen hallintaan. Paikallistin jo tämän hetkisen pahimman virheeni vasempaan käteeni, mutta en osannut sitä alkaa vielä korjata. Puristan sillä liikaa huomaamattani ja pidän liikaa sillä vastaan, koska sain ajettua Spartan vinoksi jo ihan kymmenen minuutin ajolla... Noh, tilanteen korjaaminen lähtee siitä, että ensin asian tiedostaa, joten ollaan jo sen suhteen "voiton puolella".

Kesä ja kisat siintävät mielessä vahvasti ja vauva onneksi *iso iso iso kopkop* vaikuttaa aika lungilta tyypiltä, joten eiköhän meillä ihan ehjä kausi tule olemaan, mikäli pysytään kaikki vain kunnossa ja terveinä ym.

Varmaan hollantilaisvalmennusten jälkeen saan taas bloginkin puolelle vähän ponimatskua, mutta nyt joudutte tyytymään tämän nassun katselemiseen!

93. Pieni hurmuri on täällä!

3810g ja 52cm täyttä rakkautta <3

Voimme molemmat todella hyvin :) 

92. Kausi paketissa, äitiysloma alkaa nyt!

Teksti pysyy nyt aika lyhyenä, koska sattuneesta syystä tämä istuminen ei oikein mukavalta tunnu enää. Mutta nyt kuitenkin videot ulos jotta eivät jää roikkumaan!

Viikko sitten kisailtiin vuoden viimeiset Keilakunkut. Keliolosuhteiden vuoksi kisat järjestettiin maneesissa ja rata oli tietenkin jo tästä syystä haasteellinen. Finaali kun oli kyseessä, sai radassa ollakin työtä joten yhtään en tästä valita! Vauhti pysyi tästä syystä aika maltillisena ja yritettiin keskittyä vain tarkkaan ajamiseen. Ihan ilman palloja ei selvitty, mutta viime osakilpailun virhepistesaldoon nähden tämä kisa oli meille oikea työvoitto...

Kentällä pääsi onneksi ihan hyvin verryttelemään kuitenkin ja se olikin tarpeen, Sparta oli nimittäin aika menossa! Parinkymmenen minuutin työskentelyn jälkeen se kuitenkin rentoutui hyvin ja silti saatiin jätettyä paukkuja radoillekin.

Helpompi luokista eli +30cm meni rauhallisesti, paikoitellen kuski oli hieman myöhässä kääntämässä porteille ja parille portille taas turhan hätäisesti, mutta lopputulos oli kolme palloa alas joka oli todellakin varsin hyvä suoritus. Hieman hitaastihan me etenimme, mutta alunperinkin oli tarkoitus keskittyä kaikkeen muuhun paitsi siihen vauhtiin. Vauhtia meillä kyllä ensi kaudelle riittää, siitä ei tarvitse kantaa huolta.

Vaikeampi eli +25cm oli jo sillä tavoin helpompi, että tiet olivat jo tutut. Eka luokka meni hieman sellaisella: "Ääk ei me mahduta tästä, ei me voida kääntyä tästä!" jne. paniikissa, mutta tokassa luokassa tiesin jo, että mahdumme ja pystymme. Tosin sitä kakkosporttia ei saatu puhtaasti edes käynnissä, voihan piru... Muuten rata oli tasaisempi ja parempi ja vain kaksi palloa alas, vaikka portit olivat 5cm kapeampia! Lopulta pääsimme palkintojenjakoonkin pokaamaan 3. sijan ruusukkeen :)

Mutta nyt! Nyt on tämän kauden kisat kisattu ja valmennukset tältä valjakolta ohi (toistaiseksi). Spartan omistaja jatkaa valmennuksissa käyntiä jotta tatsi pysyy yllä ja poni pysyy hyvässä vedossa, mutta minä siirryn LOMALLE! Vauva suorastaan jo "kolkuttelee ovella" (heh, aikamoinen mielikuva...) joten tässä on nyt vielä viimeiset hetket vetää henkeä ja vetäytyä viettämään aikaa tämän pienen, kohta yhdellä ihanalla tyypilä kasvavan perheen kanssa. Joulu on tulossa ja vietämme sitä pääosin kotonamme, rauhoittuen ja rentoutuen.

Tämän myötä myös blogi jää nyt tauolle ennalta määrittämättömäksi ajaksi. Palaan varmasti vauvakuulumisilla, kunhan pystyn ja jaksan, mutta koska ajotreenit ovat nyt jäässä ainakin helmikuun alkuun asti niin blogiinkaan ei mitään materiaalia ole jakaa.

Toivon kaikille lukijoille aivan ihanaa Joulun aikaa ja mahtavaa Uutta Vuotta 2017!! <3