95. Hollantilaisvalmennukset - 1. ajo

Viime viikonloppuna ihanat ystävämme ja valmentajamme tulivat jälleen Hollannista valmentamaan meitä, yli kahtakymmentä suomalaista valjakkokuskia! Hollantilaisvalkkien suosio on huimaa ja tänä vuonna saamme ystävämme tänne jopa neljä kertaa! Ensimmäinen kerta toki meni jo, joten jäljellä on kolme hienoa valmennusviikonloppua. Mikäli mielii itse näiden kuskien oppiin, kannattaa olla aika ajoissa ilmoittautumassa - toukokuun valmennusta aletaan täyttää jo nyt...

Olimme valmennuksissa kaikki neljä päivää ja jaoimme ponin omistajan kanssa ajot niin, että hän ajoi kaksi ensimmäistä päivää ja minä kaksi seuraavaa. On tärkeää, että kumpikin saamme oppeja samoilta valmentajilta, jotta ajamme ponia edes lähes samalla tavalla kotitreenissä, niin se ei joudu olemaan ihan sekaisin kuskien vaihtuessa välillä.

Oli todella opettavaista vain kuunnella ja katsoa kaksi ensimmäistä päivää. Kolmantena päivänä, ekalla omalla ajollani tiesin jo vaunuille noustessa mitä alan tekemään. Tuntui kuin olisin jo ajanut kaksi edellistäkin päivää! Kuunteluoppilaana oleminen on oikeasti hyödyllistä.

Kotiajot nyt synnytyksen jälkeen ovat olleet osaltani hakemista. Kroppa ei tottele, aivot ei toimi, tuntuu ettei mikään osa minusta ole keskusteluyhteydessä muiden osien kanssa ja keskivartalon yläpuolella on jonkun toisen ylävartalo, alapuolella jonkun toisen alavartalo... Se on tätä korpan hakemista nyt, kun vatsalihakset eivät ole vielä koettelemuksesta palautuneet.

Tässä ajossa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että aivot pystyivät keskustelemaan vartalon eri osien kanssa. Kädet lähtevät vielä helposti seikkailemaan sivulta toiselle ja kallistelen ylävartaloani liikaa. Polvetkin sojottavat välillä kaarteissa ulospäin. Mutta enimmäkseen kaikki palikat alkoivat olla jo taas niin kohdallaan kuin ne nyt voivat tilanteeseen nähdeen tässä kohtaa olla.

Spartalla oli jo ollut kaksi hyvää treeniä takana, joten pääsimme aloittamaan oikeastaaan heti ilman mitään alkukeskusteluita siitä, onko nurkissa mörköjä ja keskitytäänkö tekemiseen vai katsomossa seisoville flirttailemiseen. Siis poni flirttailee, en minä.

Haettiin pyöreää ja rentoa ponia. Tärkeää oli, että Sparta odotti. Heti jos se lähti kipittelemään hieman kättä vasten, tahti kiihtyen, piti pyytää ponia odottamaan; tehdä pidäte molemmilla ohjilla ja vielä tärkeämpää oli pidätteen jälkeen tehtävä myötäys jonka tavoite oli saada Sparta seuraamaan tuntumaa sen jälkeen, kun se oli pidätteen hyväksynyt ja alkanut taas odottaa paremmin. Ponin piti mennä siinä tahdissa minkä minä sille määrittelin.

Välillä Sparta oli enemmän toisella ohjalla ja silloin puolipidäte tehtiin sillä ohjalla, toisen ohjan ollessa tukiohja. Olemme jo ponin omistajan kanssa todenneet, että Sparta on juuri sellainen millaiseksi sen ajaa. Itselläni vasen puoli on heikompi puoli ja se korostuu etenkin nyt, kun jostain kumman syystä kannan ja kannattelen vauvaa aina sillä puolella. Hartiaseutu on siis vasemmalta aivan jökissä ja se johtaa siihen, että rutistan ohjaa sillä kädellä välillä ihan liian lujasti. Tällöin ponikin tulee siltä puolelta jäykemmäksi. Itse siis jouduin etenkin alkuun pitämään paljon oikeanpuolimmaista ohjaa tukiohjana ja tekemään puolipidätteet vasemmalla ohjalla.

Tonniekin kävi ponin vaunuilla havainnollistamassa tätä ja se helpotti taas itseäni hahmottamaan mitä haetaan.

Kaikki lähtee siitä, että itse pitää pystyä sinne vaunuille tuntemaan mitä tapahtuu. Onko Sparta kummallekin ohjalle samanlainen vai onko se enemmän kiinni toisessa ohjassa. Milloin se lähtee kiihdyttämään tahtia. Kaikki pitäisi pystyä korjaamaan jo ennen kuin se tapahtuu, joten pienetkin muutokset ponin liikkumisessa piti rekisteröidä mahdollisimman nopeasti jotta siihen ehti reagoida jo ennen kuin se oikeastaan edes tapahtui. Tärkeää oli myös aktivoida pidätteen aikana, jotta poljenta säilyy!

Lopulta kaikki se yhden asian jankkaaminen (puolipidäte, myötäys, aktivointi) johti siihen lopputulokseen, että valmennuksen viimeiset 10-15 minuuttia sain vain hymyillä ja fiilistellä ponia, joka oli täysin samanlainen molemmilta puolilta, rento ylälinjasta, selästä ja mutusteli myös kuolainta tyytyväisenä.

Tonnie kehui Spartan kanssa tehtyä työtä ja sitä, minkälainen muutos siinä näkyy jo nyt. Vielä sen kropassa on heikkoja kohtia jotka vaikuttavat sen selän läpi työskentelyyn, mutta jos saamme ajettua sitä tällä tavalla kotona, jatkuu kehitys varmaan yhtä hurjana tästä eteenpäinkin. Ollaan nyt kuitenkin realistisia, poni on ollut täällä vasta 8kk! Lihaksiston rakentaminen on hidasta ja ponin olemuksessa ja liikkumisessa on jo nyt tapahtunut isoja muutoksia.

Jatketaan 2. päivän ajosta sitten myöhemmin, tästä ajosta onkin kuvien sijasta sitten videomateriaalia luvassa :)!