67. Kapinoiva gladiaattori

Meitä Facebookissa seuraavat ovatkin jo saaneet uutisen: tiimi on vahvistunut yhden ponin verran!

Welsh B-ruuna "Parta" (voi apua, toivottavasti tälle muodostuu joku muu lempinimi tai parka saa kantaa tuota viehättävää nimeä koko loppuelämänsä) saapui Suomen rajojen ulkopuolelta viikko sitten. Aika paljon jännitti sekä minua että ponien (shettiskaksikon ja nykyään myös tämän Parta-ponin) omistajaa, kun ponia emme olleet koskaan livenä nähneet, ainoastaan videolta. Mutta ne videot olikin kyllä kierrätetty analysoitavana monen eri ammattilaisen silmien alla ja niiden perusteella uskalsi ostopäätöksen lopulta tehdä.

Parta on valjakkoajon osalta konkari, se on kilpaillut KV-tasolla ja kopistakin astui uuteen tarhaansa "maailman miehen" elkein, rauhallisesti paikkoja tutkien ja lopulta syömään siirtyen. Se on hyvin sopeutuvaisen oloinen, toki kiltin ja nöyrän ponin pään sisällä varmasti myllertää tällä hetkellä, kun paikka ja ihmiset ovat vielä outoja. Mutta se on otettu jo työhön rauhallisessa tahdissa, toisiimme tutustuen.

Heidi Sinda tuli suorittamaan ensimmäisen testiajon ja samalla sovittamaan valjaat ja vaunut ponille. Niin pääsivät myös vaunut ensimmäistä kertaa käyttöön! 

Parta osoitti olevansa hyvin tyypillinen welsh-poni: herkkä, nöyrä, ahkera ja reaktioissaan hyvin nopea. Alkuun se tuntui hieman kyttäävän kentän laitoja, mutta kun se alkoi keskittyä, se keskittyi täysillä. Sille on nyt vielä vähän vaikeaa luottaa kunnolla kuskin käteen ja kuolaimeen ja tulla tasaiselle tuntumalle, mutta tuntuman ja rentouden löytäessään se on todella pehmeä ja mukava ajaa.

Vasen kierros on toistaiseksi hieman hankalampi ja Parta työntyy helposti lapa edellä kaarteeseen ja karkaa ulko-ohjalta. Se on tehnyt pienten lasten ratsastustunteja ja ehkä sen jäljiltä vähän ruosteessa. Hieman vino se on kauttaaltaan, mutta hiljalleen se varmasti saadaan suoraksi.

Itsekin olen jo pari kertaa Partan vaunuille päässyt ja sen kanssa voisi körötellä tuntitolkulla kenttää ympäri. Etenkin silloin kun se tulee tuntumalle ja rentoutuu, se on todella mukava ja voi itsekin vain rentoutua ja hymyillä. Ponilla ei ole vielä kenkiä, joten olemme pysytelleet vielä kentän aitojen sisäpuolella, mutta pian toivottavasti päästään kokeilemaan sen maastovarmuus. Pitäisi olla autojen ja muiden tiellä kulkevien kestävä, maastovarma poni, mutta varuiksi meille varmasti lähtee mukaan joku vetohevonen ratsain, on sitten joku johon Parta voi tukeutua jos menee liian jännittäväksi.

Aika hyvä peruskunto sillä tuntuu olevan, joten kyllä tässä on katseltu kisakalenteria taas vähän enemmän tosissaan ja tähtäin on ihan ensimmäiseksi neljän viikon päähän Riihimäen kisoihin, jotka ovat yksipäiväiset ja sisältävät vain koulun ja tarkkuuden. Ehkä pääsemme tänä vuonna kokeilemaan jo kolmepäiväistäkin kilpailua, Loimaalla olisi sopivasti elokuun lopussa. Sinne olisi aikaa treenatakin...

Lisäksi Partalla tulee olemaan todella tärkeä tehtävä: kunhan saadaan selville sen maastovarmuus, se pääsee viemään Piipaa ja Elliä maastoon. Kiva saada poneja narun päähän peräponiksi ja vähän pois omalta kentältä, laajentuu taas niidenkin maailmankatsomus hieman. Shettispari on nyt saanut olla vähän vähemmällä työllä, kun olemme viimeisen viikon keskittyneet siihen, että uuden ponin kanssa päästään vauhtiin. Shettistytötkin otetaan taas työhön, kunhan Parta on saatu liikkumaan aktiivisesti. Tytöille ehkä tekee ihan hyvää tässä kohtaa hieman huokaista. Piipa alkaa olla aika lähellä sitä hetkeä, että sille voi laittaa kärryt perään. Ellin kanssa mietiskellään, olisiko sille paikallaan pidempikin tauko. Se tuntuu olevan ehkä aika hankalassa kasvuvaiheessa tällä hetkellä. Mutta tytöt etenevät omaa vauhtiaan, ilman kiirettä.