61. Ponipäivitystä

Blogi on ollut kamalan hiljainen nyt viime aikoina etenkin ponien suhteen ja ajattelin, että olisi lukijoita kohtaan reilua vähän selventää meidän tilannetta.

Ponit lähtivät tammikuusta ottamaan isoja harppauksia valjakkourallaan. Joka ajokerralla ne olivat edellistä viisaampia, toimivat edellistä paremmin ja tuntui, että kaikki on mahdollista jo tänä kesänä. Kisakalenteri vilisi silmissä, suunnitelmia oli pitkälle syksyyn asti. Valmennuksissa on koettu ahaa-elämyksiä, saatu vahvistusta sille että olemme valmiita kilpailemaan kesän kisoissa ja kaikin puolin meno on ollut sellaista, että aihetta epäillä mitään muuta ei ole ollut.

Ainahan tämä kaksikko on ollut aikamoisia kuumakalleja. "Täysiverisiä shetlanninponin karvoissa." olen sanonut. Eikä tarve ole ollut siihen, että ne olisivat mitään muutakaan - ovathan ne aikuisille tarkoitettuja "true-kisaponeja".

Mutta sitten niiden energisyys alkoi muuttua rauhattomuudeksi ja se tuli esille etenkin vaunuja laittaessa. Ensin ne alkoivat kuopia. Sitten tuli mukaan levadet, espanjalainen käynti ja muut korkean tason koululiikkeet, joita ei vaunujen edessä kuitenkaan haluta nähdä.

Lopulta tilanne hiljalleen ajautui siihen, että ponit aloittivat rauhattoman steppailun jo siinä kohtaa, kun valjaat saatiin päälle ja päästiin ulos tallista.

Tässä kohtaa vihelsimme pelin poikki. Ponien kanssa alettiin tehdä töitä maastakäsin. Asia joka oli jäänyt tekemättä, koska oltiin niin kovin keskitytty ajamiseen ja kaikkeen sen ympärillä olevaan toimintaan. Ellin kanssa ei ongelmia ollut, Piipa taas koki jonkinsortin ahdistusta ja samalla myös olevansa ihmisen yläpuolella. Se on jo palautunut takaisin "ponitasolle" ja on koko ajan tyytyväisempi toimimaan ihmisen kanssa yhteistyössä eikä itsenäisesti päätöksiä tehden ja ihmiselle uhitellen.

Puntaroimme monia vaihtoehtoja. Pitäisikö ponit lähettää jonnekin koulutettavaksi? Selvästi ongelma"vyyhti" oli jossain siinä vaunujen laiton ympärillä. Ihan tarkalleen ei oikein tiedetty mikä se oli joka tähän rauhattomuuteen johti. Sitten otin lopulta yhteyden Miisa Wikmaniin.

Miisan kanssa vaihdoimme Facebook-viestejä ja noin viidessä minuutissa tulimme siihen tulokseen pelkästään sen perusteella, mitä Miisa minulta kyseli ja mitä itse samalla vastaillessani tajusin, että ponit kokevat kuormakammoa.

Kuormakammo on kokonaisuus asioita josta muodostuu kierre!

Näin Miisa kirjoittaa viimeisimmässä artikkelissaan. Poneilla kuormakammo on luultavasti tulos siitä, että ne eivät ole koskaan osanneet oikeanlaista irtiottoa vaunuilla (irtiotto = kun ponit työntävät kuorman liikkeelle). Elli myös antaa Piipan tehdä suurimman työn ja näin se on tehnyt myös liikkeelle lähdöissä jolloin suurin paine on kohdistunut Piipaan. Tämä käy järkeen myös sen puolesta, että Piipan reaktiot ovat tällä hetkellä paljon suuremmat. Elli lähinnä "komppaa" siskoaan... Poneilla ei ole varsinaisesti vedätetty esim. liian suurta painoa. Ne eivät ole vain osanneet sitä työntää oikealla tavalla irti vaan liikkeelle lähtö on ollut rykivää ja pomppivaa.

Koska asia on ollut niille vaikeaa, ne yhdistävät tällä hetkellä vaunut ja valjaat siihen, että kohta on hankalaa ja sattuu.

Miisa ja Nina Salovaara tulivat myös käymään poneja katsomassa. Ensin juteltiin, pitkäänkin, ponit saivat hengailla meidän kanssa kentällä. Sitten laitettiin valjaat päälle ja saatiin todeta, että rauhattomuus alkoi heti kun valjaat päällä poistuttiin tallista. Vaunut olivat kentällä ja ponit saivat niitä tutkia, kerroin myös että olen niitä treenannut nyt parin viikon ajna puomin viereen erikseen ja ihan vain pyytänyt seisoskelemaan siinä hetken aikaa. Ne menivätkin kumpikin ihan nätisti puomin vierelle - vaikka ei silti mielellään tai vapaaehtoisesti, mutta vertailukohtana on se kun ne pomppivat ja rykivät joka suuntaan joten siihen nähden ihan nätisti... Poneille tuotiin heinää syötäväksi ja ne saivat ruokailla siinä puomin vierellä seistessä. Sitten lähdettiin pois.

Saimme aika paljon kotiläksyjä, mutta lopputulos siis kuitenkin se, että parempi on harjoitella näitä asioita kotona tuttujen ihmisten toimesta:

- Jalat tasan ja pää alas. Tällä on monta tarkoitusta, ensinnäkin harjoitellaan ylipäätään seisomaan paikallaan. Sen lisäksi pää alhaalla poni myös rauhoittuu ja rentoutuu. Hermostunut ponihan haluaa kyllä pitää pään ylhäällä ja pälyillä sieltä ympäristöään. Mutta vielä tämänkin lisäksi tällä asennolla on lopulta iso merkitys irtioton opettelussa. Kun lisää tähän jalat tasan, pää alas -yhtälöön pyynnön laittaa painoa takajaloille ja sitä sitten liikkeelle, tulee myöhemmässä vaiheessa irtiotosta toivottavasti tekniikaltaan paljon parempi.

- Valjaiden kanssa ei tarvitse aina tehdä töitä, vaan käydään vaan hengailemassa vaunujen lähettyvillä. Ponit saavat seisoskella puomin vieressä ja syödä heinää.

- Ohjasajoa parissa ja sama juttu, rennosti, välillä ruokaillen ja siten tehdään pysähdyksistä mieleisiä.
- Toisen ihmisen avustamana opetellaan, että voi liikkua vaikka rintaremmissä tuntuukin painetta. Miisa kokeili tätä kummankin kanssa ja Piipa koki tilanteen ahdistavana, ei tehnyt mitään mutta näytti kyllä siltä, että nyt on ikävää. Lähti helposti pakittamaan. Elli taas ei sanonut rinnassa tuntuvaan paineeseen yhtään mitään, mutta lähti liikkeelle HETI kun paine hellitti. Tyyppi on todellakin sisäistänyt sen, että liikkellelähdössä annetaan Piipan tehdä työ ja sitten voi laittaa itsekin töppöstä toisen eteen! Tämä pitää muuttua...

- Ponien kytkeminen vaunuihin ilman, että lähdetään liikkeelle. Laitetaan vaan kiinni ja otetaan irti ja poistutaan kentältä.

- Vaunuja pitää vetää vielä ponien takana.

- Kaikki tämä ilman silmälappuja. Itse kannatan lappujen käyttöä etenkin sitten kisatilanteessa, mutta ymmärrän kyllä miksi pitää alkaa opettaa kaikki alusta ilman lappuja. Kumpikin on niin riippuvainen toisestaan, niiden täytyy nähdä toisensa ja toistensa reaktiot. Lisäksi ei ole hyvä että ne eivät tällä hetkellä tiedä mitä takana tapahtuu. Niiden pitää nähdä ja tietää ja silti pysyä rentoina.

Asiat tehdään nyt huolella ja rauhallisesti, edetään vaihe vaiheelta kun ponit ovat edellisen vaiheen kanssa täysin ok ja rentoja. Nyt ei oikaista mistään kohdasta... Energisyyttä ei tarvitse tappaa eikä ole tarkoituskaan. Ponit saavat olla energisiä, tarpeen tullen omata räjähtävää voimaa ja nopeat refleksit. Niitä räjähtäviä refleksejä ei kuitenkaan tarvi kuin tietyissä tilanteissa, joten säästellään niitä sinne maratonille ja tarkkuusradoille...

Lopputulos on se, että kisakauden suhteen näyttää tämä vuosi vähän haasteelliselta, mutta toisaalta taas minne meillä on kiire? Ponit ovat 4- ja 6-vuotiaita. Eiköhän meillä ole aikaa vaikka sitten ensi vuonna. Nyt keskitytään tekemään rentoja ja turvallisia ajettavia jotta harrastaminen on mukavaa - lopulta sillä tasolla millä kilpaileminen aloitetaan, on kyse kuitenkin vasta harrastamisesta, kisoja on vuodessa 4-6 joten suurimmaksi osaksi tulee pyörittyä kotikentällä. Tehdään siis siitä kotiajelusta mukavaa.

Blogin puolella ei tule ajojuttuja näkymään nyt varmaan pitkään aikaan (pessimisti ei pety) mutta tästä projektista tulen kyllä kirjoittelemaan.