Viisi viikkoa menee hujauksessa. Niin on mennyt tämä koko yhdeksän kuukauttakin. Olen pysynyt niin positiivisin mielin mielestäni ainakin lähes koko raskauden, että ajattelen selvinneeni aika vähällä ja raskausaika taaksepäin katsottuna on ollut aika helppo. Vaikka onhan niitä vaivoja ollut sitten kun alkaa oikein miettiä! Mutta positiivisuus on kantanut eteenpäin - enkä todellakaan ole jaksanut olla joka päivä iloinen ja ajatella vain hattaroita ja vaaleanpunaisia ruusuja, ehei. On ollut päiviä, kun en ole halunnut nousta ylös sängystä, olen ollut kärttyinen, kipeä, huonovointinen jne. Silti koen selvinneeni hyvinkin helpolla.
Loppuvaiheen pahimmat vaivat ovat nyt alkanut jalkojen turvotus joka aiheuttaa aika kovia särkyjä, lisäksi luultavasti tietynlaisesta löystymisestä johtuvaa lantion alueen jäätävää kipua joka vaikeuttaa nukkumista, närästys on ihan yhtä pahana kuin tähänkin asti ja nyt ylipäätään alkaa olo olla vain jo tukala. Vauva on jo hyvinkin alhaalla joten hengitys ei ole vaikeaa, mutta muuten olo on kuin muumilla joka kantaa keilapalloa jalkojensa välissä...
Perheeni ja ystäväni kokoontuivat juhlistamaan kanssani tulevaa vauvaa babyshowereiden muodossa. Tapa on tuolta Jenkkilästä kantautunut myös Suomeen (kuin myös muualle Eurooppaan toki) samoin kuin Halloweenin ym. vietto. Ihana tapa kokoontua vielä mahdollisesti viimeisen kerran ennen "tissitakiaisen" syntymistä ;) Sen jälkeen meneekin tovi, ennen kuin pystyy vapaammin lähtemään ystävien kanssa istumaan iltaa. Kutsut koostuivat juttelusta niin vauva-asioiden ympärillä kuin kaikesta mahdollisesta muustakin, hyvästä ruuasta, kivoista leikkimielisistä kilpailuista ja ihanista, tarpeellisista lahjoista.
Laitoin meille kotiin joulun jo heti ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Pakko saada tehdä raskaammat asiat nyt, kun vielä jaksaa ja pystyy. Ikinä ei voi tietää a. kuinka tukalaksi olo lopulta menee ja b. koska vauva lopulta päättää syntyä. Kahden viikon päästä vauvasta puhutaan jo täysiaikaisena, jos hän päättäisi syntyä.
Lisäksi kävimme äitini kanssa tekemässä joululahjaostokset. Kaikki on paketissa ja valmiina joulua varten... Vielä kun saisi tehtyä ne muutamat oleelliset hankinnat vauvalle, kuten esimerkiksi turvakaukalon! Eli vielä en huokaise ja nosta jalkoja ilmaan (tosin nyt on turvotuksen takia pakko tehdä se monta kertaa päivässä...) vaan vielä loppupuristus ja sitten vain odotellaan.
Kirjoittelen alkuviikosta sitten hollantilaisvalmennuksista joissa olimme taas Spartan kanssa! Lisäksi ensi viikolla olisi vielä Keilakunkku jonne kyllä kovasti aion vielä mennä kisaamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti