84. Vauvakuplassa

Tämän postauksen kuvat ovat ihanan IDA Photographyn käsialaa!

Vielä pitää hetki odotella hollantilaisviikonlopun postausta, koska odottelen kuvien toimitusta. Blogi siis on hieman jäljessä, mutta vain hieman, koska hollantilaisten lisäksi sillä rintamalla ei ole tapahtunut oikein mitään. On treenattu, mutta nyt jo paljon vähemmän ja poni on saanut aika paljon kevympää jaksoa tähän väliin. Muutenkin talvi tulee olemaan aika paljon ratsastuspainotteista ja lisäksi ponia suoristellaan juoksuttamalla (Klaus Schöneichin kehittämä vinon hevosen suoristus juoksutusmenetelmän avulla) ja vain hieman ajoa pitämään tason yllä. Se on tähän väliin ansainnutkin pienen hengähdyksen vakavamielisestä treenistä ja itse alan koko ajan vain hidastumaan ja kankeutumaan, joten jossain välissä voi olla, että on pakko todeta ettei vaunuille enää kykene nousemaan. Mutta vielä ei ole se tilanne. Vielä on tulossa yhdet tarkkuusajokilpailut, aluevalmennukset ja jos vain vielä kykenee niin joulukuussa uudestaan hollantilaisetkin... Ehkä turha luulo, mutta voihan sitä suunnitella!

Nyt kuitenkin on se hetki, kun pää on täynnä vauvaa. Olen sellaisessa tiiviissä vauvakuplassa, että sieltä pois lähteminen edes hetkeksi tuntuu kamalan vaikealta. Vauvakuplassa kaikki on vauvaa. Tietokoneella selailen Facebookin vauvaryhmiä tai teen listoja asioista joita pitää vielä hankkia tai tehdä ennen vuodenvaihdetta ja mielellään jo ennen joulukuuta. Shoppailen (tai lähinnä tässä kohtaa "ikkunashoppailen") verkkokaupoissa kaikkea tarpeellista ja vähän turhaakin.

Lisäksi pesänrakennusvietti on jo iskenyt. Nyt olen järjestellyt olohuoneen uusiksi ja hankkinut uusia huonekaluja, siivonnut kaappeja ja tyhjentänyt niistä monta jätesäkkiä tavaraa ja nauttinut siitä tunteesta, kun kaapit ovat siistejä ja sisältävät vain tarpeelliset tavarat. Etupihalle on ilmestynyt uusi syyskukkapenkki (tämä tosin mieheni aloitteesta!) ja kovasti olisi suunnitelmia tehdä lisääkin. Tontilla on käyty haaveilemassa ja suunnittelemassa ja jotain siellä on jo tapahtunutkin, mitä enemmän kaivinkone saa tasoitettua siellä maastoa, sitä paremmin alkaa näkemään tulevan kotinsa nousevan siihen parin vuoden sisällä. Olen myös istunut tulevassa vauvanhuoneessa joka vaatisi tyhjennyksen ja remontin ja stressaan siitä, että se ei ole vieläkään valmis. Heh, vieläkään... Onhan tässä vielä kuukausia aikaa.

Ensimmäisen kanssa tämä kupla ja pesänrakennusvietti tulivat vasta paljon myöhemmin. Tai en muista, että tälläistä olisi oikein ollutkaan. Ehkä se iski nyt, kun on paljon paremmin tiedossa mitä tulee tapahtumaan. Se fakta, että tuo mahassa potkiva tyyppi syntyy mahdollisesti jo kolmen kuukauden päästä (iik!) on ihan täyttä totta jo omassa mielessänikin. Ensimmäisestä varmaan oli niin pihalla eikä uskonut koko asiaa ennen kuin vauva oli oikeasti siinä sylissä.

Tästä blogista ei koskaan tule vauva-, perhe- tai lifestyle-blogia, mutta tulen varmasti nyt loppuvaiheissa aihetta sivuamaan vähän enemmän kuin tähän asti. Yksinkertaisesti siksi, että tämä on nyt arkeani. Lisäksi blogi hiljenisi varmaan ainakin pariksi kuukaudeksi kokonaan, jos päättäisin kirjoittaa täällä vain valjakkoajosta. Joten varautukaa kuulemaan loppuvuoden ajan myös hieman vauvahöpötystä. :)