101. Loimaan valjakkokilpailut

Tämä postaus on kamalan myöhässä, koska tiedättehän, kesä ja kiireet. Mutta palataan nyt sitten hieman ajassa taaksepäin, katsotaan paljonko muistan. Onneksi on kuvat ja videot tukena.

16-18.6.2017 vietettiin toistaiseksi kesän parasta viikonloppua kelien puolesta ainakin tuolla Loimaalla. Keli todellakin helli meitä. Torstai-illan verryttely hoidettiin samoin kuin Ypäjällä, eli kävelyttäen ponia. Vähän haetaan edelleen, että mikä se on se paras tapa hoitaa edellisen päivän liikunta, koska ponilla voisi kouluradalla olla energiaa edelleen enemmän. Palataan tähän hieman myöhemmin...

Tein sen virheen, että otin uudet ohjat ensimmäistä kertaa käyttöön perjantaina. Ja nehän oli paljon painavammat kuin tutut antislipit! Otimme vain hieman käyntiä, hieman ravia ja sitten laukkaa kumpaankin suuntaan ja sitten jäimme vain odottelemaan vuoroamme. En noin nopeasti saa/osaa vielä ajaa ponia rehelliselle tuntumalle ja pyöreäksi ja nyt uusilla ohjilla se oli vieläkin vaikeampaa, mutta nyt ei haluttu taas kerran väsyttää sitä ennen koulurataa ja siten rämpiä maiskuttaen lopputervehdykseen. Poniin jäikin virtaa nyt liikkua ihan omalla moottorilla, mutta ei se mikään suuri moottori ollut vieläkään, ehkä sellainen 1.3L yskivä bensavehje... Ihan tyytyväinen olin suoritukseen ja Sparta lähti jopa peruutukseen rennosti (toki paperissa sitten luki, että liian lyhyt, mutta tässä kohtaa mielummin rento ja lyhyt kuin jännittynyt peruutus). Energia puuttui ja siksi lisäykset ja kootut ravit ovat edelleen kateissa...

© Sallis Lindqvist

© Sallis Lindqvist

Loppu perjantai menikin sitten maratonesteitä harjotellessa ja lauantaihin valmistautuessa.

Maratonille lähdimme hyvillä mielin virkeällä ponilla ja toivoen, että tällä kertaa ei eteen hyppäisi peura eikä mikään muukaan eläin. Toiveeseen vastattiin ja A-osuus meni suunnitelmien mukaan hyvässä tempossa, ajassa ja ilman peurakolareita. Taukopaikalla ponia jäähdyteltiin ja kyytiläiset saivat myös juodakseen - oli ihan hieman kuuma keli!

Esteet sujuivat melkein juuri niin kuin suunniteltiin. Parille esteelle oli jo mietittynä vaihtoehtoisia reittejä, jos liian ahtaat reitit tuntuisivat huonoilta ja lopulta tulikin valittua ne pitkät tiet. Sujuvampi parempi meidän kohdalla. Mutta Sparta laukkasi esteillä todella hyvin, haki laukalle kaarteissa myös itse ja lähti esteiltä ihan kohtalaisen hyvin ulos. Pari mokaa tein, kolmannella esteellä hukkasin reitin ja piti ihan stopata jotta löysin kulkuväylän joka on vapaa (ei sisältänyt portteja joita ei saanut ajaa vielä) ja viimeisellä esteellä olin niin menossa ulos, että unohdin kertoa ponille että ajetaan tosiaan esteeltä pois, se oli sujahtamassa vielä esteen sisään... Mutta muuten ilman virhepisteitä ja ajassa maaliin.

© Taru Pentikäinen

© Taru Pentikäinen

© Taru Pentikäinen

© Taru Pentikäinen

© Taru Pentikäinen

© Sallis Lindqvist

Sunnuntain tarkkuusradalle olikin sitten viimeisen päälle energinen ja viritetty poni vaunujen edessä! Näin ollen tarkkusrataa olikin mukava ajaa. Pallot otettiin alas sieltä mistä etukäteen ajattelin, että ne voi tippua. Jos etukäteen tietää, miksei aja niin ettei ne tipu?! Noh, mutta nro 17 tippui sentään ulkopuolelta, kun olin varma että sieltä tulee pallo alas sisäpuolelta... Puolustuksekseni sanon, että poni ei tullutkaan niin nopeasti kiinni kuin olen sen tottunut tulevan! Taisin sanoakin, että "nyt lähti näpistä"! Ei nyt sentään niin pahasti, mutta aika terävästi poni lähti kun pyysin sen ottamaan vähän lisää jalkoja mahan alle pitkän välimatkan takia. Seuraava pallo tuli sitten portilta nro 18, vähän samaa vikaa, en valmistellut kaarteeseen riittävän hyvin. Mutta moni muu oikeasti vaikea kohta meni hienosti. Oli todella mukava ajaa, kun Sparta oli itse menossa niin hyvin eteenpäin.

Mainetta ja kunniaa ei tältä reissulta saatu, mutta kokemusta senkin edestä ja mukavan viikonlopun valjakkoajon parissa.

© Sallis Lindqvist

© Sallis Lindqvist

Seuraava kisa onkin jo alle kahden viikon päästä! 20-23.7. ajetaan Savijärvellä Sipoossa valjakkoajon PM-kilpailut ja me olemme myös siellä! No, emme PM-kisoissa toki, mutta samana viikonloppuna ajettavassa 2-tason helppo A-luokassa kyllä. Meidän koulukoe ajetaan jo torstaina, koska kaikkia valjakoita ei olisi saatu ympättyä yhdelle päivälle millään. Perjantaina fiilistelemme sitten KV-luokkien menoa ja kävelemme maratonesteitä oikein hartaasti. Lauantaina on maratonin vuoro ja sunnuntaina tarkkuuden, eli loppuosakokeet menevät ihan totutusti.

Mutta operaatio ponille virtaa kouluaitojen sisälle? Olen miettinyt, että ehkä siinä tapahtuu jonkinlainen jäätyminen omaltakin osaltani, koska tarkkuusradalle menee varmasti jo paljon rennommalla mielin itsekin. Eli omaa mielenhallintaa kehiin (mitä, voiko sitä syödä?). Spartan suhteen jotain muutoksia ruokintaan tulossa ja lisäksi nyt varmastikin ajetaan kouluosuutta edeltävänä päivänä. Olisi ehkä kiva kokeilla päästä maastoon ajamaan ja antaa sen tuulettaa korvienväliään ja katsoa, olisiko sillä positiivinen vaikutus seuraavaan päivään. Nyt maratonin jäljiltä se oli nimittäin tarkkuudessa niin hyvä ja terävä. Katsotaan, katsotaan...

100. Suurten ahaa-elämysten puolivuotinen

Arki rullaa tasaisena eteenpäin ja nyt ollaan jo kesäkuussa! Miten nopeasti tämä vuosi menee, jos nyt on jo puolet lusittu?! Mutta eikös se ole niin, että aika menee lujaa, kun on kivaa? Noh, mulla on ollut kivaa. Raskasta, väsyttävää ja samalla... kivaa! Vauva on ihana ja rauhallinen tyyppi joka pääosin nukkuu hyvin, olen siis jaksanut myös harrastaa Spartan kanssa. Onneksi, koska tämä on ollut kyllä sellainen suurien ahaa-elämysten puolivuotinen, ettei tosikaan. Ajattelin suurimmasta käännekohdasta hieman kirjoitella.

Helmikuussa palailtuani Spartan vaunuille, oli ajaminen yhtä seinän päähän lyömistä. Se jatkui vielä maaliskuussakin, osittain edelleen myös huhtikuussa. Ajot olivat sitä, että kymmenisen minuuttia yritin saada ponia taipumaan etenkin vasempaan kierrokseen ja sitten jouduin toteamaan ponin omistajalle, että tule sinä ajamaan tämä vino poni takaisin suoraksi. Olin siis kymmenessä minuutissa saanut ajettua suoran ponin vinoksi. Käynnissä kaikki kulki yleensä alkuun ihan hyvin ja pakka levisi sitten ravissa. Oli kyllä niin epätoivoinen olo, ettei tosikaan... Kaikkihan oli mennyt ihan hyvin vielä edellisen vuoden lopulla?

Lähdin hakemaan syytä erityisesti omasta kropastani. Tiesin, että ponin vinous on lähtöisin minusta, koska se ei ollut sitä aina - vain minun ajoni jälkeen *mutinaa*

Olin tuohon aikaan järkyttävän kipeä selästä ja hartioistani ja ihan erityisesti vasemmalta. Kävin hierotuttamassa lihaksia auki ja aloin arjessa kiinnittämään huomiota siihen, etten kannattelisi vauvaa aina vasemmalla kädelläni. Oikealla kädellä kun on helppo tehdä asioita, kuten laittaa vauvalle maitoa, syödä, juoda kahvia, imuroida, jnejne. on vauvan kantaminen helpompaa vasemmalla. Piti alkaa ihan systemaattisesti vaihtelemaan kättä, joka sen suurimman kuormituksen saa. Siitä alkoi hiljalleen yläkroppa kuntoutua. Vieläkin voisin tehdä enemmän, kuten venytellä...

Suurin muutoskohta oli kuitenkin se, kun ponin omistaja havaitsi, että roikut ehkä vähän sisäohjassa. Tein itsekin lopulta saman havainnon (koska eihän toisen sanomasta voi ottaa vielä vinkistä vaaria, pakko se on itse nähdä jotta voi alkaa jotain muuttaa). Heidi Sindan valmennuksessa viimeistään tajusin, että siitä sisäohjasta pitää pystyä päästämäänkin ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sain Spartan taipumaan kunnolla ja ainoa asia joka piti tehdä, oli päästää niistä naruista...

Hollantilaisvalmennuksissa asia oli tavallaan jo selvillä ja tiedossa syy siihen, miksi hommat eivät pelaa, joten oli helppo lähteä toteuttamaan valmentajamme Tonnie Cazemierin neuvoja. PÄÄSTÄ SIITÄ SISÄOHJASTA! Ja kas kummaa, poni kääntyi, taipui, suoristui...

Tarkennan nyt tätä minkä olen vihdosta viimein monien, monien vuosien jälkeen tajunnut (ja huomataan, että ajossa ei ole pohkeita eikä istuntaa, kaikki tapahtuu ohjalla ja hieman vähemmän herkästi lentoon lähtevillä poneilla myös piiskalla):

Ulko-ohjalla annetaan tuki. Se määrittelee tahtia, säätää asetusta, antaa raamin ponille. Sisäohja asettaa, taivuttaa, kääntää. Mutta sisäohjasta tulee myös päästää. Ympyrää tehdessä ei voi vain koko ympyrää vetää sisäohjasta, vaan ympyrällä tulee myös useampi myötäys. Nykyään, kun saan Spartan ajettua kotioloissakin rehellisesti tuntumalle ja pyöreäksi, tuo myötäys ei näy sen liikkumisessa mitenkään. Asetus ja taivutus säilyy, vaikka sisäohjasta sormet hieman hellittävät. Toki jotain sen myötäyksen myötä tapahtuukin: ponin ylälinja pyöristyy ja selkä nousee ylös.

Alkuun teen tuota myötäystä jopa aika liioitellusti - se on tarpeellista minulle itselleni. Joudun vielä tekemään tämän todella tietoisesti, koska herkästi jään edelleen vetämään liikaa. Myöhemmin, kun poni on rehellisesti tuntumalla, pystyn itsekin ajamaan todella pienieleisesti ja myötääminen on riittävän suuri, kun vain avaan sormet nyrkistä.

Ei ajaminen toki ole näin yksioikoista, että kun haluaa ponin taipuvan niin päästää sisäohjasta ja *tadaa*. Ulko-ohjalla suoristan Spartaa välillä ympyrän aikana, tavallaan tsekkaan että se suoristuu ja on oikeasti lapojenkin kanssa mukana. Ilman tätä tarkistusta käy helposti niin, että poni taipuu muka kivasti, mutta lavat karkaavat ulos. Silloin ulko-ohja ei ole tukenut tarpeeksi.

Ja vaikka nykyään, kun poni on aika samanlainen molemmilta puolilta, ajaminen on juurikin näin musta-valkoista että ulko-ohja tukee ja sisäohja asettaa, tulee välillä tilanteita, kun pitää tehdäkin vasta-asetus jolloin sisäohja onkin se tukeva ohja ja ulko-ohja se, jolla täytyy tehdä pieni pidäte ja myötäys. Yleensä tilanne on se, että Sparta tuntuu jäävän hieman kiinni ulko-ohjaan ja tulee tavallaan vähän tyhjäksi sisältä. Silloin olen itse jäänyt roikkumaan liikaa ulko-ohjaan.

Sparta on hyvä opettaja sen puolesta, että se reagoi hyvin hyvin nopeasti ihan kaikkeen. Jos ajan sitä viisi minuuttia huonosti, korjaan tekemiäni virheitä koko loppuajon ja ehkä vielä seuraavankin. Jos taas alusta asti ajan sitä oikein, se palkitsee sen liikkumalla lopulta niin elastisesti ja kevyesti, että lopulta voi vain nautiskella eikä tarvitse tehdä "juuri mitään" (oman ajamisen voi jättää todella pienieleiseksi).

Olemme myös nyt löytäneet sen tavan jolla Sparta on hyvä verrytellä niin, että se on aika nopeastikin hyvä ajaa. Sen kanssa kannattaa laukata aika pian heti ajon alkuun, jotta sen lihakset lämpeävät ja aukeavat nopeammin.

Kohta vuosi takana Spartan kanssa työskentelyä ja kyllä me kehitytään, vitsit! Pitääkin tehdä joku video- ja kuvapostaus, niin näkee itsekin mistä on lähdetty ja mihin ollaan nyt tultu.

99. Ypäjän kisat ja hollantilaisvalkit

Varmaan aika moni ellei jopa kaikki ihmiset siellä ruudun toisella puolen tietävät sen tunteen, kun on ihan kuoleman väsynyt? Noh, sellaista vähän ilmassa tällä puolella. Ypäjän kisaviikonloppuna sairastuin flunssaan ja siitä lähtien olo on ollut tukkoinen ja uupunut. Meillä edelleen pikkuinen nukkuu kiitettävän hyvin, vaikka onkin kaksi hammasta saanut aikaiseksi tässä lyhyen ajan sisällä, joten sellaista ongelmaa ei ole vaan kyse on nyt joko hormonitoimintaan liittyvistä asioista tai ihan siitepölyallergiasta... Kuka tietää, mutta odotan kyllä sitä aamua kun pystyisin taas heräämään niin, että silmät ihan oikeasti avautuvat ja sängystä jaksaa nousta edes lähes reippaasti (terveisin anti-aamuihminen).

Blogiinkaan en siis ole jaksanut raahautua kertomaan viime viikoista vaikka kirjoitettavaa olisikin ollut. Koska aikaa on nyt vähän rajallisesti niin haluan vain päivittää blogin takaisin ajan tasalle, jotta sitten kun jaksamista ja inspiraatiota on taas enemmän kirjoittaa, ei ole monen kuukauden takaisia asioita päivitettävänä. Lisäksi haluan edelleen pitää blogin lähinnä itseäni varten jotta pystyn palaamaan välillä taaksepäin katsomaan, mitä on tehty ja mistä on tultu.

Ypäjän kisaviikonloppu sujui odotetunlaisesti ja meillä on niin vähän kisoja takana, että jokainen reissu on vielä vähän sellaista opettelua. Mikä toimii ja mikä ei.

Tällä kerralla verryttelin (taas) ponia liikaa ennen koulurataa, mutta nyt kun sen on tehnyt kaksi kertaa, ehkä kolmannella kerralla jo uskoo että lyhyt verkka riittää? Sparta oli rento ja hyväntuulinen, mutta juurikaan minkäänlaisia koottuja tai lisättyjä raveja ei päästy esittämään, kun piti ylläpitää jatkuvasti ihan siinä perusravissa hyvää tempoa. Lisäksi pysähdykset olivat pois tuntumalta, kun poni ei vain olisi enää jaksanut. Kuskin moka.

Maratonille lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin ja A-osuus meni oikein mallikkaasti, ei tullut kiire ja ponillakin oli jo heti maaliin tullessa hyvät sykkeet. B-osuudestakin suoriuduimme hyvin, ensimmäinen este oli ensimmäistä porttia (miten se ekan esteen eka portti tulee muka aina kamalan äkkiä vastaan?!) lukuun ottamatta hyvinkin sujuva. Tokalla esteellä oli enemmän tekemistä tiukissa kaarteissa ja ahtaissa väleissä, mutta hieman kun lennossa tehtiin reittisuunnitelmiin muutosta, päästiin siitäkin kunnialla. Kolmas este oli taas aika paljon sujuvampi ja helpompi, mutta ponissa alkoi jo näkyä tehty työ ja maalilaukat olivat vähän löysät. Neljäs este sisälsi paljon mäkiä ylös-alas ja niistä suoriuduttiin hyvin. Viides este oli taas meille vähän ahdas, tai siis reittisuunnitelmat olisi pitäneet olla heti paljon väljemmin tehdyt, mutta poni oli taas vähän reippaamman oloinen. Kuudes ja samalla viimeinen este oli meidän nopein, vaikka tehtiinkin aika tiukat tiet kaikkialle. Video nyt vain ekalta esteeltä.

Sunnuntain tarkkuuden aikana kuskilla taisi olla jo jonkin verran kuumetta, lisäksi kuumana kävi myös poni joten yhteisvaikutus oli vähän hermostunut, mutta silti lähtöviivan ylitettyämme kaikki sujui kuin vettä vain ja teimme puhtaan radan ja sijoituimme osakokeessa 2. sijalle. Nopeamminkin olisi poni pötkinyt, mutta mielummin vähän hitaammin, jos tuloksena näin on puhdas rata.

Kokonaiskisassa ei sijoitusta tullut, mutta kovassa seurassa emme kuitenkaan jääneet enää niin kovin monen pisteen päähän ja poni tuntui paremmalta kuin viime syksynä. Vieläkin tarvitsee vain paljon lisää voimaa, mutta onhan tässä vasta vuosi tehty töitä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ypäjä-viikonloppua seuraavana viikonloppuna oli sitten jälleen ihanat hollantilaisystävämme Urjalassa valmentamassa ahkeraa valjakkoporukkaa. Ajoin Spartalla perjantaina ja lauantaina, ponin omistaja sitten sunnuntaina ja maanantaina. Perjantaina oli lähinnä sellainen tilannetsekkaus ja ihan perustyöskentelyyn keskittymistä. Saimme kehuja etenkin ponin mielenlaadusta, nyt se on jo heti ajon alkuun rento ja tyytyväinen, se näkyy tietenkin myös liikkumisessa. Pääsimme myös ottamaan nyt hieman laukkaa, tosin tähän ei juuri vielä kiinnitetty sen tarkempaa huomiota, lähinnä että kuski ajaisi ponia samalla tavalla joka askellajissa.

Lauantaina halusin ajaa hieman paria estettä, koska Ypäjän kisassa oli havaittavissa pientä estealuejännitystä kuskin korvien välissä joka tulee esille niin, että painellaan menemään ilman ajatusta. Tai ajatus on vain siinä, minne mennään eikä yhtään siinä, miten sinne päästään. Joten ulko-ohja lepattaa tuulessa ja sisäohja yrittää kiskoa ponia kääntymään. Ei näin... Oli ihan hyödyllistä ajaa estettä treenimielessä, kun pääsi tekemään uudestaan ja uudestaan samat virh... ei kun siis korjaamaan virheensä ;) Pitäisi ajatella esteen ajamista enemmän kouluajona esteen sisällä, mutta nopeamassa tempossa. Eli ulko-ohjan tuki, ponin VALMISTELU tuleviin tehtäviin ja sisäohjasta ei vain kiskota vaan täytyy pystyä myötäämäänkin. On muuten jännä huomata miten jokin tiukka kurvi meneekin paremmin, kun pitää ulko-ohjan tuella ja myötää kääntävästä ohjasta? Ja yhtäkkiä poni kääntyy? Ei vain mene jakeluun, mutta niin se kuitenkin meni. Ehkäpä se ulospäin karkaava lapa on hankala juttu? Oppia ikä kaikki, hei!

Kahden viimeisen ajon tiimoilta tuli matkaan sellaista pohdintaa, että ponille pitää vielä vaan etsiä parempaa kuolainta. Nyt sillä on ajettu suoralla liverpoolilla sekä kolmipala-liverpoolilla. Kumpikin on sille huono. Suora ei anna kielelle tilaa ja poni yrittää kielellä sitten tavallaan nostaa kuolainta ylemmäs ja rullaa siis kielensä kuolainta vasten. Kolmipala ei taas ole varsien ja ketjun kanssa yhdessä kovinkaan mukava kuolain, koska paine menee kielen ja alaleuan ympäri. Haastavaksi tämän tekee se, että koossa 9,5cm ei kuolainvaihtoehtoja ihan turhan paljon ole! Mutta etsiskellään etsiskellään...

98. Valjakkoviikonloppu

Vähän on blogin kirjoittaminen jäissä, kun päivät kuluvat kyllä ihan kiitettävän nopeasti vauvan kanssa touhutessa ja kotihommia tehdessä... :) Ajamassa käyn kyllä pari kertaa viikossa, mutta enempään ei nyt toistaiseksi ole pystynyt, koska meidän pikkuherra ei vieläkään nuku vaunuissa ihan täysin. Lotta kun oli pieni, pystyi olemaan varma, että nukahtaessaan vaunuihin oli itselläni se 2-3 tuntia peliaikaa tehdä milloin mitäkin. Lukan kanssa on kuitenkin vielä epävarmaa, riittääkö unta 15min vai heti suorilta 4 tuntia...

Noh, tässä on tehty vähän mm. kuolainkokeiluja ja laitoimme Spartalle testiksi sen ratsukuolaimen myös ajoon - eli ihan perus kolmipalan oliivirenkailla. Se oli heti suustaan rauhallisempi ja tasaisempi ja selvästi piti kuolaimesta. Lähdimme siis testaamaan kuolainta oikein "tositilanteessa" ja suuntasimme Urjalaan maratonharjoituksiin, groomikurssille ja Keilakunkkuilemaan! Meillä oli siis todellinen tehoviikonloppu 24-26.3.

Perjantain maratonharjoituksissa ajoimme kahta erilaista estettä tehden ensin kontrolliharjoituksia erilaisilla teillä, mm. pujottelulla ja lopulta sitten koko estettä ihan kisavauhdissa. Sparta on saanut laukkaan hurjasti voimaa lisää ja se näkyy esimerkiksi esteeltä ulos laukatessa, se lähtee nyt aivan räjähtäen ulos mikä onkin siis ihan toivottavaa. Ihan täysin ei laukka pyörinyt esteellä ja vasemmalle kääntyminen oli hankalaa, mutta lopussa kun teimme isommilla teillä toista estettä, alkoi laukkakin kantaa paremmin. Ei vain pysty vielä kääntämään pennin päällä ja se on muistettava myös kisoissa.

Groomikurssilla lauantaina käsittelimme sääntöjä ja kilpailutilannetta groomin osalta, mutta hyvin tuli kertausta asioista myös itselleni kilpailijana. Kurssin päätteeksi ajelutimme kurssilaisia samoja esteitä, mitä olimme treenanneet jo perjantaina. Tällä kerralla Sparta laukkasi todella hyvin, vaihtoi laukat lennosta ja oli kaikin puolin paremmin ajettavissa myös esteen sisällä!

Sunnuntaina oli sitten kauden ensimmäisten kilpailuiden vuoro, Keilakunkun 1. osakilpailu eli siis vuorossa oli tarkkuutta! Olimme osallistuneet +25cm ja +20cm luokkaan. Kahden päivän maratonrällääminen näkyi Spartassa kyllä, se oli vino, ehkä hieman jumissakin ja samalla todella intoa piukassa. Oli pakkokin verrytellä sitä aika paljon ennen kisasuoritusta, koska radalla ei saanut laukata ja se oli tarjoamassa laukkaa nyt edellisten päivien jälkeen ihan jatkuvasti. Hieman sain sitä suoristettua verryttelyssä ennen rataa ja ensimmäinen eli +25cm luokka menikin sitten ihan mukavasti yhdellä pallonpudotuksella. Olimme tässä luokassa lopulta 3. sijalla. Toinen luokka eli +20cm ei sujunut aivan yhtä hyvin, neljä pallonpudotusta ja lisäksi otimme yliajasta useamman virhepisteen. Tarkoitus ei ollutkaan ajaa kovin lujaa vaan enemmänkin tarkasti, mutta niin niitä palloja vain ropisi kapeista porteista ajettaessa... Tein parille portille huonon tien ja parilla portilla korjasin ponia ihan syyttä suotta kesken portin läpiajon.

Mutta oikein tyytyväinen sai olla koko viikonlopun kulkuun. Kuolain tuntui muuten hyvältä, mutta hieman kaipasin siihen terävyyttä ja päädyinkin tilaamaan liverpool-kangen kolmipalana. Se oli testissä ensimmäistä kertaa tänään ja hyvältä vaikutti. Vaunuihin on vaihdettu nyt kovakumipyörät ja tällä välineistöllä treenaamme kohti kuun lopussa olevia Ypäjän kisoja... Ei enää montaa viikkoa, jaiks!

97. Lukan nimiäiset

Muutama kuva meidän viime viikonloppuna vietetyistä nimijuhlista, joissa paljastimme tämän kuopuksemme nimen. Hän on siis Luka!

Kuvien © IDA Photography

96. Hollantilaisvalmennukset - 2. ajo

Viimeisen päivän ajossa alkoi Sparta tuntua jo hieman väsyneemmältä. Se tekee töitä urheasti viimeiseen asti ja täytyy todella tarkasti katsoa ja kuunnella, löytää niitä merkkejä mitkä kielivät väsmyksestä. Ei kuitenkaan haluta, että väsymys menee "yli", treeneissä on kuitenkin tarpeen lopettaa siinä kohtaa kun vielä kaikki menee hyvin. Poni oli hienosti työskennellyt nämä päivät ja varmasti alkoi tuntua lihaksissakin.

Edellisenä päivänä tuumattiin, että tällä ajokerralla otettaisiin laukkaa mukaan, mutta sen verran hakemista vielä oli ihan perustyöskentelyssä etenkin kun ponia sai pyytää nyt edelliseen ajoon verrattuna enemmän eteenpäin, niin jatkettiin siirtymisten hiomisella.

Siirtymisten treenaamisessa on tärkeää, että huonon siirtymisen jättää mielummin tekemättä. Tarkoitus on tehdä siirtyminen, ei vain saada ponia askellajista toiseen. Käynti-ravi -siirtymiset saa jo helpommin pyöreällä ja rennolla ponilla vaikka niissäkin se hieman pudottaa edelleen selkänsä, mutta ravi-käynti -siirtymiset ovat vieläkin haasteellisempia. Pitäisi pystyä pyytämään eteenpäin ja silti pidättämään... Juuri oltiin harjoiteltu että kahdesta ohjasta puolipidätteellä ponin pitää odottaa ja silti aktivoinnilla jatkaa polkemista, niin nyt se tarjosi vain tahdin hidastamista vaikka tarkoitus oli siirtää käyntiin. Mutta treeniä treeniä ja varmaan pitäisi selkeät ääniavut yhdistää siirtymiseen vrt. tahdin hidastamiseen tai kokoamiseen.

Videollakin näkyy, pari kertaa, kun alan ottamaan Spartaa käyntiin, mutta se heittääkin selän pois ja lakkaa työskentelemästä takaa jolloin pyydänkin sen jatkamaan ravia. Vaikka siirtyminen ottaisi kolme kierrosta, se on parempi tehdä oikein eli niin, että Sparta jatkaa takaa polkemista myös siirtymisen läpi eikä vain töksähdä käyntiin. Ja ihan sama juttu sitten askellajin sisällä.

Siirtymisessä työskennellään ihan samoin kuin ns. työskentelyravissa tai -käynnissä, eli puolipidäte molemmilla ohjilla mikäli poni on hyvä ja tasainen kummaltakin puolelta, jos se on siinä hetkessä enemmän toisella ohjalla niin puolipidäte enemmän sillä ohjalla. Kun ei ole painoapuja eikä pohkeita, niin ajaminen on aika paljon ohjasotteella (ja tietty äänellä) pelaamista.

Videolta näkyy jotain, lopun parhaimmat siirtymiset nyt jäi videolta pois mutta vähän tästä hahmottaa mitä harjoiteltiin ja mitkä olivat ongelmakohtia :)