99. Ypäjän kisat ja hollantilaisvalkit

Varmaan aika moni ellei jopa kaikki ihmiset siellä ruudun toisella puolen tietävät sen tunteen, kun on ihan kuoleman väsynyt? Noh, sellaista vähän ilmassa tällä puolella. Ypäjän kisaviikonloppuna sairastuin flunssaan ja siitä lähtien olo on ollut tukkoinen ja uupunut. Meillä edelleen pikkuinen nukkuu kiitettävän hyvin, vaikka onkin kaksi hammasta saanut aikaiseksi tässä lyhyen ajan sisällä, joten sellaista ongelmaa ei ole vaan kyse on nyt joko hormonitoimintaan liittyvistä asioista tai ihan siitepölyallergiasta... Kuka tietää, mutta odotan kyllä sitä aamua kun pystyisin taas heräämään niin, että silmät ihan oikeasti avautuvat ja sängystä jaksaa nousta edes lähes reippaasti (terveisin anti-aamuihminen).

Blogiinkaan en siis ole jaksanut raahautua kertomaan viime viikoista vaikka kirjoitettavaa olisikin ollut. Koska aikaa on nyt vähän rajallisesti niin haluan vain päivittää blogin takaisin ajan tasalle, jotta sitten kun jaksamista ja inspiraatiota on taas enemmän kirjoittaa, ei ole monen kuukauden takaisia asioita päivitettävänä. Lisäksi haluan edelleen pitää blogin lähinnä itseäni varten jotta pystyn palaamaan välillä taaksepäin katsomaan, mitä on tehty ja mistä on tultu.

Ypäjän kisaviikonloppu sujui odotetunlaisesti ja meillä on niin vähän kisoja takana, että jokainen reissu on vielä vähän sellaista opettelua. Mikä toimii ja mikä ei.

Tällä kerralla verryttelin (taas) ponia liikaa ennen koulurataa, mutta nyt kun sen on tehnyt kaksi kertaa, ehkä kolmannella kerralla jo uskoo että lyhyt verkka riittää? Sparta oli rento ja hyväntuulinen, mutta juurikaan minkäänlaisia koottuja tai lisättyjä raveja ei päästy esittämään, kun piti ylläpitää jatkuvasti ihan siinä perusravissa hyvää tempoa. Lisäksi pysähdykset olivat pois tuntumalta, kun poni ei vain olisi enää jaksanut. Kuskin moka.

Maratonille lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin ja A-osuus meni oikein mallikkaasti, ei tullut kiire ja ponillakin oli jo heti maaliin tullessa hyvät sykkeet. B-osuudestakin suoriuduimme hyvin, ensimmäinen este oli ensimmäistä porttia (miten se ekan esteen eka portti tulee muka aina kamalan äkkiä vastaan?!) lukuun ottamatta hyvinkin sujuva. Tokalla esteellä oli enemmän tekemistä tiukissa kaarteissa ja ahtaissa väleissä, mutta hieman kun lennossa tehtiin reittisuunnitelmiin muutosta, päästiin siitäkin kunnialla. Kolmas este oli taas aika paljon sujuvampi ja helpompi, mutta ponissa alkoi jo näkyä tehty työ ja maalilaukat olivat vähän löysät. Neljäs este sisälsi paljon mäkiä ylös-alas ja niistä suoriuduttiin hyvin. Viides este oli taas meille vähän ahdas, tai siis reittisuunnitelmat olisi pitäneet olla heti paljon väljemmin tehdyt, mutta poni oli taas vähän reippaamman oloinen. Kuudes ja samalla viimeinen este oli meidän nopein, vaikka tehtiinkin aika tiukat tiet kaikkialle. Video nyt vain ekalta esteeltä.

Sunnuntain tarkkuuden aikana kuskilla taisi olla jo jonkin verran kuumetta, lisäksi kuumana kävi myös poni joten yhteisvaikutus oli vähän hermostunut, mutta silti lähtöviivan ylitettyämme kaikki sujui kuin vettä vain ja teimme puhtaan radan ja sijoituimme osakokeessa 2. sijalle. Nopeamminkin olisi poni pötkinyt, mutta mielummin vähän hitaammin, jos tuloksena näin on puhdas rata.

Kokonaiskisassa ei sijoitusta tullut, mutta kovassa seurassa emme kuitenkaan jääneet enää niin kovin monen pisteen päähän ja poni tuntui paremmalta kuin viime syksynä. Vieläkin tarvitsee vain paljon lisää voimaa, mutta onhan tässä vasta vuosi tehty töitä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ypäjä-viikonloppua seuraavana viikonloppuna oli sitten jälleen ihanat hollantilaisystävämme Urjalassa valmentamassa ahkeraa valjakkoporukkaa. Ajoin Spartalla perjantaina ja lauantaina, ponin omistaja sitten sunnuntaina ja maanantaina. Perjantaina oli lähinnä sellainen tilannetsekkaus ja ihan perustyöskentelyyn keskittymistä. Saimme kehuja etenkin ponin mielenlaadusta, nyt se on jo heti ajon alkuun rento ja tyytyväinen, se näkyy tietenkin myös liikkumisessa. Pääsimme myös ottamaan nyt hieman laukkaa, tosin tähän ei juuri vielä kiinnitetty sen tarkempaa huomiota, lähinnä että kuski ajaisi ponia samalla tavalla joka askellajissa.

Lauantaina halusin ajaa hieman paria estettä, koska Ypäjän kisassa oli havaittavissa pientä estealuejännitystä kuskin korvien välissä joka tulee esille niin, että painellaan menemään ilman ajatusta. Tai ajatus on vain siinä, minne mennään eikä yhtään siinä, miten sinne päästään. Joten ulko-ohja lepattaa tuulessa ja sisäohja yrittää kiskoa ponia kääntymään. Ei näin... Oli ihan hyödyllistä ajaa estettä treenimielessä, kun pääsi tekemään uudestaan ja uudestaan samat virh... ei kun siis korjaamaan virheensä ;) Pitäisi ajatella esteen ajamista enemmän kouluajona esteen sisällä, mutta nopeamassa tempossa. Eli ulko-ohjan tuki, ponin VALMISTELU tuleviin tehtäviin ja sisäohjasta ei vain kiskota vaan täytyy pystyä myötäämäänkin. On muuten jännä huomata miten jokin tiukka kurvi meneekin paremmin, kun pitää ulko-ohjan tuella ja myötää kääntävästä ohjasta? Ja yhtäkkiä poni kääntyy? Ei vain mene jakeluun, mutta niin se kuitenkin meni. Ehkäpä se ulospäin karkaava lapa on hankala juttu? Oppia ikä kaikki, hei!

Kahden viimeisen ajon tiimoilta tuli matkaan sellaista pohdintaa, että ponille pitää vielä vaan etsiä parempaa kuolainta. Nyt sillä on ajettu suoralla liverpoolilla sekä kolmipala-liverpoolilla. Kumpikin on sille huono. Suora ei anna kielelle tilaa ja poni yrittää kielellä sitten tavallaan nostaa kuolainta ylemmäs ja rullaa siis kielensä kuolainta vasten. Kolmipala ei taas ole varsien ja ketjun kanssa yhdessä kovinkaan mukava kuolain, koska paine menee kielen ja alaleuan ympäri. Haastavaksi tämän tekee se, että koossa 9,5cm ei kuolainvaihtoehtoja ihan turhan paljon ole! Mutta etsiskellään etsiskellään...