Ensin Sparta tosin kilpaili omistajansa kanssa ja hienosti veti ponin omistaja ensikertalaiseksi! Onneksi, jäi sentään kokonaisuudessaan reissusta kaikille hyvä mieli, kun edes toinen meistä onnistui tavoitteessaan... ;)
Rata oli mukava, ei liian kinkkinen mutta tekemistä toki oli silti. Aika paljon pitkiä linjoja jotka tosin ovat siinä mielessä pahoja, että pallo tulee yleensä ainakin minun kohdallani alas nimenomaan helposta portista johon herkästi ajaa ehkä vähän huolimattomasti, koska se on helpossa paikassa, suoralla linjalla, "eihän tässä voi mennä mikään vikaan". EiPÄ!
Otettiin sitten elämäni ennätysvirhepisteet. Palloja tippui niin, että plop plop plop vain kuului. Kyllä harmitti.
Toki pitää spekuloida nyt kuten silloin radan jälkeenkin tuli tehtyä.
Sparta laitettiin kahden suorituksen välissä karsinaan odottelemaan, koska meidän luokkien välissä oli noin tunti. Eikö tämä ollutkaan hyvä idea, olisiko pitänyt pitää se vain liikkeessä (taluttaen) tuo väli? En saanut millään ajettua ponia kahdelle ohjalle vaan se etenkin oikealle vain kaatui, ei kääntynyt. Oliko se vetänyt odotellessaan vaikka jumiin?
Otin myös liian vähän verkka-aikaa siihen nähden, että totesin jo ponin olevan kummallinen siinä tallialuetta ympäri kävellessäni odotellessani, että verkkakentälle kannattaa mennä. Kyseinen kenttä oli pehmeämpi kuin kisakenttä enkä halunnut rasittaa Spartaa liikaa, olihan sillä jo yksi rata alla. Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt vain raaskia se tehdä ja ajaa poni kunnolla molemmille ohjille. Olisiko se onnistunut, sitä en toki voi tietää... Edellisen päivän valmennuksessa Sparta oli ihan SUPER hyvä ja nyt ihan eri maata.
Oliko kyse omasta jännityksestäni? En kokenut jännittäväni, tarkkuus on meille ollut ihan "piece of cake" mutta voihan se alitajunta tehdä tepposensa.
Alkaako oma reaktionopeus olla vaan jo niin huono? Olo on toki aika kankea, mutta en ole kokenut sen vielä haittaavan ajoa, koska kankeus tulee esille lähinnä kävellessä ja esimerkiksi portaita noustessa, mutta yläkroppa on pelannut kyllä. Ajaessakin vain sitä alakroppaakin tarvitsee käyttää, samoin kuin keskivartaloa, alkaako jo näkymään se ettei se liiku enää samalla tavalla?
Yksi iso virhe minkä tein - ajoin ihan liian nopeassa tempossa! Tuloslistaa kun katsoo, olisimme olleet yli 13 sekuntia voittajaa nopeampia! Ei todellakaan olisi tarvinnut ajaa olenkaan noin lujaa kuin ajoin. Kasiportilta kun otimme pallon alas, otin vauhtia vielä lisää. "Kun nyt tuli pallo niin ajetaan edes lujaa". Väärin, kun arvostelu on sellainen, että virhepisteet merkkaa ensin ja sitten vasta aika. On olemassa myös arvostelu jossa virhepisteet muutetaan ajaksi, silloin kannattaakin ajaa pallojen tiputtua vain lujaa...
Kymppiportilla huomasi selvästi sen, että heti kun vasemmasta ohjasta päästi, poni kaatui voimakkaasti oikealle ja siitä taas pallo alas. Videolta näkee, kuinka poni tekee saman sitten portilla 14, kaatuu keskellä porttia oikealle, kun teen pienen suoristavan liikkeen vasemmalla ohjalla (tai siis yritän tehdä). Loppuradasta ajoin itse jo todella huolimattomasti ja plop plop kuului vain.
Radan jälkeen itketti ja harmitti ja olisin halunnut aloittaa kokonaan uudestaan. Totesin todella nopeasti itsekseni, että miksi en kasiportin jälkeen ottanut vauhtia pois ja alkanut ajaa tarkemmin, miksi piti lisätä tempoa! Mutta nämä on näitä, oppimisen hetkiä. Harmi, että tälläiset opit yleensä takoo kalloonsa kisatilanteissa, kun treenit menevät usein todella hyvin (koska joku on huutamassa, että aja paremmin).
Mutta tästä katsotaan taas eteenpäin ja jatketaan treenejä! Joulukuussa olisi vielä yksi Keilakunkku-osakoe, sen suhteen katsotaan tilannetta sitten ennen hollantilaisvalmennuksia tai hollantilaisvalmennusten jälkeen. Sparta osallistuu joka tapauksessa, mutta ajaako omistaja vai ajanko minä, katsotaan se sitten kun näkee mikä oma kuntoni on. Hollantilaisvalkit kertoo varmasti hyvin sen, olenko enää niin hyvässä terässä kuin voisin olla. Ponille on parempi saada alle hyviä ratoja ja hyviä kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti