tiistai 26. tammikuuta 2016

33. Ristiaskelia, hop!

Johan se meille kelin lykkäsi! Täällä päin ainakin on tiet aivan peilijäätä. Tästä syystä tämän päivän ajotreeni Urjalassa peruuntui. Teitä ei oltu vielä hiekoitettu ja painavan kopin kanssa ei ollut mitään järkeä lähteä liikenteeseen, vaikka vetoauto onkin neliveto... Vetoautoon on onneksi ketjut tulossa, joten jatkossa sillä uskaltaa lähteä lähes missä tahansa kelissä vetämään.

Ponit rokotettiin viime viikolla keskiviikkona joten ne ovat saaneet olla rokotuslomalla. Sunnuntaina kävin ne kävelyttämässä maastossa ja kumpikin kyllä tykkäsi kovasti! Virtaa olisi ollut, etenkin Ellillä. Kotiin päin kumpikin malttoi kuitenkin jopa kävellä, sen verran taisi olla jo henkisestikin raskasta kävellä jossain muualla kuin tutuissa maisemissa. Pitääkin alkaa ottamaan maastokävelyt niiden kanssa tavaksi, niin oppivat poistumaan kotipihastakin ilman, että vaihtuvia maisemia pitää jännittää ensimmäiset kilometrit.

Eilen oli sitten treeniin paluu ja kumpikin poni puhkui energiaa... Juoksutin ne yksitellen liinassa ja kumpikin poni lähti kuin tykinkuula heti kun annoin hieman löysää liinaa kentälle päästyämme. Aika pian laitoinkin myös toisen liinan paikalleen, jotta hommassa olisi ollut jotain järkeä.

Muutamia havaintoja, vertailupohjana tietenkin ponien lähtötaso:

- Elli pystyy laukkaamaan jo hyvinkin hidasta laukkaa ympyrällä. Sen tasapaino alkaa olla jo todella hyvällä mallilla siihen nähden, että tässä on kuitenkin vasta muutama kuukausi töitä takana. Se on juoksuttaessa suurimman osan ajasta jopa pelkällä äänellä ohjattavissa. Juoksuttaessa se on myöskin jo aika tasainen edestä. Huikea työmotivaatio.

- Piipa pystyy laukkaamaan ympyrällä. Tasapainonsa se pystyy pitämään laukassa hetkittäin, mutta ei vielä yhtä hyvin kuin Elli. Joka tapauksessa, paranee paranee, se on pääasia! Piipa kestää myöskin hienosti paineen alla nykyään.

Ponit oppivat tällä kerralla jo hieman uuttakin. Piiska ei ole pelkkä koriste, jota valjakkokuski kantaa kädessään vaunussa. Sillä on aika montakin tehtävää: se korvaa pohje- ja istunta-avut eli käytännössä kaikki eteenpäinpyytävät ja kääntävät avut (ohjien lisäksi). Sillä voi hallita ponin etuosan ja takaosan, sillä voi avustaa ponin kääntämisessä, sillä voi pyytää eteenpäin. Tämä kaikki tietenkin sillä ehdolla, että ponille on alusta asti opetettu mitä piiskalla tarkoitetaan.

Ponit tietävät jo, että piiska pyytää eteenpäin. Kääntävänä ja sivulle päin pyytävänä apuna se sen sijaan on vieras ja tällä kertaa harjoittelimme piiskasta sivulle päin menemistä. Tästä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia, mutta voin yrittää selostaa mahdollisimman tarkasti mitä tein. Kumpikin poneista suorittivat samaa tehtävää, joten puhun vain "ponista".

Ohjasajoin hieman takaviistosta (sisäpuolelta), aika läheltä ponia. Niin, että piiskan pää yletti hyvin lavan kohdalle. Käänsin ponin lyhyeltä sivulta metrin verran ennen kulmaa pitkän sivun suuntaisesti, suoristin ja huolehdin ensin että poni käveli reippain askelin suoraa eteenpäin. Avasin johtavan ohjan kohti uraa, naputin sievästi piiskalla ponin kylkeä ja pyysin ääneen "sivulle". Koen helpommaksi opettaa kaikki asiat äänimerkin avulla, jotta ponien on helppo yhdistää asiat myöhemmin vaunuilta käsin. Äänimerkin pystyy jättämään kyllä myöhemmin myös pois, kun asia on hallussa ja muut avut tuttuja.

Kiitin jokaisesta pienestäkin askeleesta oikeaan suuntaan ja jatkoin jokaisen oikein tehdyn askeleen jälkeen hetken aikaa suoraa, pyytämättä sillä hetkellä yhtään mitään. Pystyin nostamaan vaativuustasoa jo heti ensimmäisellä kerralla, koska kumpikin poni tajusi tämän todella nopeasti. Vaativuustason nosto tapahtui niin, että pyysinkin pari-kolme askelta sivulle aina kerrallaan. Lisäksi piiskalla pyysin välillä vain takaosaa liikkumaan, välillä etuosaa, hieman siitä riippuen alkoiko esimerkiksi takaosa edeltää liikettä jolloin etuosaa piti pyytää sivulle enemmän.

Tällä tyylillä kumpikin poni otti kumpaankin kierrokseen monta kertaa ihan oikeita ristiaskelia. Se riitti minulle, koska tavoite oli saada kumpikin siirtymään piiskan avulla sivulle päin niin pyydettäessä. Elli teki tämän myös ravissa, mutta Piipan kanssa otetaan hieman pienemmissä palasissa nämä uudet jutut. Varmasti on monia tapoja nämä opettaa, mutta tämä on minun tyylini näiden ponien kanssa. :)

Tiesittekö, että vaunujenkin kanssa pystyy tekemään avo- ja sulkutaivutukset sekä väistöjä? Vaikeammissa kouluohjelmissa on jo ollut avotaivutuksia, mutta nyt osaan on tullut myös väistöt. Noh, eivät koske meitä vaan yksikkövaljakkoja, mutta tämä on hyvää jumppaa poneille joka tapauksessa. Tässä kuitenkin yksi video, jossa tuo väistö tulee hyvin esille :) Aika vaikeaa oli löytää uusista kouluradoista mitään videoita, kun enimmäkseen kaikilla hakusanoilla tulee klippejä vain maratonilta tai tarkkuudesta, mutta löytyihän sieltä sitten lopulta kouluratojakin. Väistöt kohdissa 1:25 ja 2:20.



Videossa muuten Suomeenkin helmikuussa valmentamaan tuleva Rudolf Pestman! Mekin olemme siellä, mutta meille valmentajaksi valikoitui Rudolfin kanssa tänne tuleva Tonnie Cazemier. Tonnien ja poninsa tyylinäytettä tässä (eri ohjelma):



perjantai 22. tammikuuta 2016

32. Tulevaisuuden suunnittelemista

Pakko sanoa, että jo otsikko sai minut naurahtamaan. Tulevaisuutta kun ei voi suunnitella. Tai ainahan niitä suunnitelmia voi tehdä, mutta yleensä juuri sillä hetkellä ne heittää kärrynpyörää ja siinähän ollaan sitten kaikki sekaisin ja pahoilla mielin. Mutta tästä huolimatta tulevaisuuden suunnitteleminen on ihan hauskaa... Voi katsoa jälkeenpäin, mitkä toteutuivat, mitkä ei ja miksi näin.

Ponit ovat nyt sillä mallilla, että niillä voi ajaa. Siis ajaa ihan perusasioita: kääntää, pyytää siirtyminen käynnistä raviin ja toisinpäin, lähteä pysähdyksestä liikkeelle... Seuraava etappi on opettaa niille lisää. Oppia itse opettamaan niille lisää. Eli nyt pitää vaan saada paljon osaavia ammattilaisia ympärillemme ja yrittää imeä kaikki se tieto ja taito, kanavoida kaikki energia uuden oppimiseen ja sen opettamiseen poneille. Sen jälkeen voi ajatella, että niille näyttäisi vähän erilaisia tilanteita. Kisatilanteita, erilaisia tapahtumia, maisemia, ihmisiä hälinää... Joten sitä on luvassa poneille kevään aikana.

Meidän kevään kalenterimme näyttää tältä:

19-22.2. Hollantilaisvalkit Urjalassa
24-26.3. Pääsiäisleiri Urjalassa
27.3. Keilakunkku Cup I (tarkkuus) Urjalassa
(2.-3.4. Hevoset-messut Tampereella )
29.5. 1-tason kilpailu (koulu + tarkkuus) Riihimäellä

Eli ensin kunnon tehovalmennusta Urjalassa kahden viikonlopun verran ja siihen päälle tietty treenit meidän päävalmentajan eli Heidi Sindan kanssa. Hollantilaisvalkeissa meitä valmentaa kahden päivän ajan Tonnie Cazemier. Odotan niin kovasti tätä viikonloppua, enkä pelkästään maailmantason kilpailijan ja valmentajan kanssa toimimista vaan koko tapahtumaa kokonaisuudessaan. Ensimmäinen reissu ponien kanssa. Tutustuminen valjakkoajoväkeen taas uudelleen. Muiden ajojen seuraaminen ja oppiminen myös muiden tekemisen kautta.

Pääsiäisleiri jatkuu samalla teemalla Heidi Sindan opastuksessa. Sinne emme ole vielä ilmoittautuneet, mutta aiomme kyllä. Lisää reissua ja kokemuksia poneille ja silti vielä kohtalaisen helppoa tekemistä, koska paikka on edelleen tuttu.

Ensimmäinen kilpailutilannekin on hyvä päästä kokemaan tutulla alueella ja kentällä. Keilakunkku Cup starttaa maaliskuun lopulla ja sopivasti heti pääsiäisleirin loputtua, joten ensimmäinen tarkkuuskoe tulee suoritettua hyvän treenin perään. 

Messut ovat meille vielä auki. Heidi tarjosi meille mahdollisuutta päästä käyttämään poneja ihan uudessa tilanteessa, messuilla ajelutusponeina. Varsinaista tarvetta niille ei ole, koska Heidiltähän noita ajelutusponeja kyllä löytyy vaikka millä mitalla, mutta tarjous oli nimenomaan ponien kannalta ajatellen. Vähän olemme miettineet toisena päivänä paikalle menemistä, mutta katsotaan miten ensimmäinen valmennus ja ylipäätään nämä seuraavat pari kuukautta tästä menevät. Poneja pitäisi päästä ajamaan kotonakin jo jonkin verran, maastossa, omalla kentällä, erilaisissa ympäristöissä.

Toukokuussa olisi sitten Riihimäellä 1-tason kilpailu ilman maratonkoetta. Taas ihan loistava nimenomaan tähän kohtaan, koska koko 3-osaisesta kilpailusta ponit tuskin vielä pystyvät toukokuussa suoriutumaan.

Lisäksi kalenterissa on monta "ehkä"-kohtaa, jotka riippuvat aika monesta asiasta. Missä vaiheessa ponit ovat siinä kohtaa, mikä niiden kunto on, mitä luokkia tulee tarjolle... Eli muutama helppo kilpailu kesän aikana on, mutta ei vielä tietoa minkä tason luokkia niihin tulee.

13.-15.5. Ypäjän Hevosopisto 
17.-19.6. SRS/ SJ-talli, Salo
26.-28.8. Valjakkoajon SM, Loimaa

Ypäjällä on 2-tason luokkia ja sinne voisi sen puolesta mennä. Maratonia ei ole pakko ajaa, silloin ei saa kokonaistulosta mutta koulun ja tarkkuuden osalta tuloksen kuitenkin saa ja tuloksiakin tärkeämpää olisi vain tehdä nyt ponien kanssa paljon ja vaihtelevaa, näyttää erilaisia paikkoja ja tilanteita.
Salon ja Loimaan kohdalla Kipassa ei ole vielä mitään muuta tietoa, kuin että vaikeustaso on helposta vaativaan tai helposta vaikeaan. Ei tietoa siis mitä luokkia niihin tulee. Sama juttu, ponien ehdoilla mennään ja startataan mitä pystytään.

Tälläiseltä näyttäisi meidän kesä. Jokaiseen mahdolliseen väliin yritetään laittaa valmennuksia, jos sellaisia vain tulee vielä tarjolle kevään ja kesän aikana ja jatketaan ahkeraa treeniä ihan kotosallakin. Innolla kyllä odotamme tätä vuotta ja tulevia tapahtumia!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

31. Siellä ne nyt menee (video)

Eilisestä ponien treenistä on teille nyt videomateriaaliakin, postauksen lopusta löydätte! Ihan huisia nähdä ne näin videolta itsekin niiden menoa, kun olen nyt jokaisella kerralla saanut olla niiden kyydissä. Tämä tähän mennessä taivallettu matka ponien kanssa on ollut kyllä aivan mahtava. Niin paljon on edetty lyhyessä ajassa ja eteneminen on koko ajan todella kovaa. Valjakkopuolella tämä kaksikko on ensimmäinen jonka kanssa olen saanut olla alusta asti mukana. Mietitääs vähän jo tässä kohtaa taaksepäin, vaikka kaikkea kivaa on myös edessä...


         2015 syyskuu         
Syyskuun alussa vaihdoimme ponien omistajan kanssa viestejä Facebookin kautta. Puolessa välin kuuta kävin katsomassa ja sopimassa käytännön asioista.
Ponit laitettiin ensimmäistä kertaa käytävällä kiinni kahdelta puolelta. Niille laitettiin kuolaimet ensimmäistä kertaa. Niillä oli silat selässä ensimmäistä kertaa ja ne juoksutettiin ensimmäistä kertaa. Elli tajusi homman aika nopeasti, Piipa reagoi uuteen asiaan isosti ja hyppi rajusti pystyyn ensimmäisellä kerralla.


Syyskuun lopulla kumpaakin ponia pystyi jo ohjasajamaan takaa taluttajan kanssa ja aika hyvin jo ilman taluttajan tukeakin. Ponit tutustuivat kärryihin. Vielä ei laitettu mitään perään, mutta ponit saivat ihmetellä ja haistella niitä.


         2015 lokakuu         
Lokakuun alussa Piipalle laitettiin kärryt perään. Poni oli kovin järkyttynyt asiasta. Kärryt laitettiin ponien tarhaan ja ne saivat syödä heinänsä niistä.

Lokakuun puolivälissä päätettiin, että ponit lähtevät ajokoulutukseen Mammona-tallille Urjalaan. Minun ja ponien omistajan aikataulut eivät tarpeeksi usein kohdanneet ja tässä kohtaa koulutusta olisi ollut pakko saada useampi asiansa tietävä käsipari avustamaan ponien kanssa. Lisäksi työtä olisi pitänyt tehdä mielellään joka päivä tai ainakin monena peräkkäisenä päivänä eikä tähän ollut aikaa.

Ponit jatkoivat loppukuun ohjasajotreenissä.


         2015 marraskuu         Marraskuun 1. päivä ponit vietiin Urjalaan.

Marraskuun puolivälissä kävin todistamassa itse ponien etenemisen. Elli ajettiin jo ilman taluttajaa, Piipalle etenkin liikkeellelähtö tuotti vaikeuksia ja se oli vielä kahden taluttajan varassa.


Ponit jatkoivat treeniä Mammona-tallilla ja eteneminen oli Ellillä vauhdikasta, Piipalla hieman hitaampaa mutta joka kerta se kulki hieman paremmin ja luottavaisemmin.



         2015 joulukuu         
Joulukuun 7. päivä Heidi Sinda ohjasajoi ponit ensimmäistä kertaa parina. 8. päivä ne saivat vaunut peräänsä ja pääsin ensimmäistä kertaa tulevan kisavaljakkoni kyytiin. Tässä kohtaa taluttajia oli kaksi. Ponit tulivat kotiin tämän jälkeen, hieman aikaisemmin kuin oli tarkoitus, kun Piipalla todettiin kaviopaise.



Puolivälissä kuuta ajoin Ellillä ensimmäistä kertaa kotona kentällä, yksin, ilman avustajia. Piipa paranteli vielä kaviotaan. Klinikalla todettiin paranemisen olevan hyvässä käynnissä ja kumpikin poni pääsi myös hammashuoltoon.


18. joulukuuta ponien uudet valjaat tulivat! Ideal Harnessin synteettiset parivaljaat, jotka ovat osoittautuneet aivan loistaviksi ensivaljaiksi.


Joulukuun lopulla ponit ajettiin toista kertaa parivaljakkona. Piipalta sai jättää jo välillä taluttajan pois.



         2016 tammikuu         
Heti tammikuun alussa suuntasimme kolmannen kerran Urjalaan treenaamaan. Ponien kolmas ajo, kahden taluttajan kera ja ensimmäiset ravit. Piipalle puomin osuminen sen takamukseen ja kylkeen ravissa oli hieman liikaa ja se sai yhden pienen paniikin aikaiseksi, mutta toipui siitä nopeasti. Ponit kävivät pyörimässä myös maratonesteellä.


Tammikuun 18. päivä taluttajat jätettiin pois ja sain hypätä kyytiin. Ponit ravailivat pellolla, kuin olisivat sitä aina tehneet. Mikään ei haitannut niitä enää.


Tammikuun 19. päivä eli eilen ne menivät jo näin hienosti. Tämä oli siis VIIDES kerta parivaljakkona vaunujen kanssa:

maanantai 18. tammikuuta 2016

30. Pienillä askeleilla suuria harppauksia

En tiedä mitä kirjoittaisin. Olen niin hämmentynyt tästä ilosta ja ylpeydestä etten osaa oikein pukea sitä järkeviksi sanoiksi. Ponit ovat nyt, voisiko sanoa, sisäänajettuja parivaljakossa. Siis oikeasti sisäänajettu, niin että niillä on todistetusti kaasu, jarru ja ratti ja ne selviävät yhdessä haastavistakin tilanteista ilman ihmisen tuomaa turvaa. Ponit on siis nyt ajettu ilman taluttajaa, mikä on aivan todella iso harppaus sekä niille, että meille "niiden ihmisille". Pidän tämän tekstin kuvapainoitteisena koska en vain yksinkertaisesti osaa sanoa nyt mitään. Tunnen niin suurta iloa tällä hetkellä noiden ponien ansiosta, etten tiedä oikein mihin sen kaiken hyvän olon voisin kohdistaa koska se halkaisee minut ihan juuri...

Kuvaamassa meitä oli Siiri Kaskinen, kiitos Siirille!



Lumi on kyllä mahtava elementti nuorten ponien koulutusta ajatellen. Se tuo juuri sopivasti vastusta ja tekee treenistä juuri sopivan verran rankempaa, jotta keskittyminen pysyy tekemisessä eikä sähläämisessä. Tässä kohtaa katse harhautuu tuohon Piipan suloiseen naamaan. Voi sitä palluraa. Tällä kerralla ei puomikaan haitannut, se sai koskea kylkeä ja takamusta kaarteissa ilman, että Piipa järjesti tilanteestsa minkäänlaista kohtausta. Lumen alla oli vähän möykkyjä ja vaunut kolisivat ja paukkuivat ponien perässä, hyppivät möykkyjen yli mennessä ja ne kestivät senkin. Yhdessä, ilman että joku oli vieressä sanomassa "Prr soo, prr soo".





Enkä voi kyllä kylliksi kiittää Heidi Sindaa kaikesta tästä avusta. Suosittelen jokaiselle pyytämään ammattilaisen apuun tässä kohtaa koulutusta. Jos minä olisin ollut tuolla kuskin paikalla ja joku olisi sanonut minulle, että hei laitetaas tuo taluttaja groomiksi taakse, ei ponit enää mitään tukea tarvitse niin olisin varmasti nauranut kauhuissani. Ammattilainen taas näkee tilanteen ja tekee ratkaisut sen mukaan, etenee sen mukaisesti miten näkee ponien edistyvän. Ammattilainen näkee kyllä, milloin on sopiva aika edetä ja minkälaisin harppauksin. Nyt otettiin yksi suuri harppaus.







Nyt vihdoin voisi varmaan huokaista ja todeta, että meillä todella on käsissämme parivaljakko. Heidin mukana vielä hyvinkin lahjakas parivaljakko, joten en voisi enää tätä suuremmalla innolla odottaa tulevia koitoksia... Nyt kun vielä uskaltautuisin tuonne kuskin penkillekin niin johan oltaisiin taas iso askel lähempänä sitä mitä tässä nyt tavoitellaan! Jippii!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

29. Hankitreeniä

Nyt on saatu ainakin tänne Pirkanmaalle kunnolla lunta! Voisi jopa sanoa, että pitkästä aikaa. Ainakaan viime talvena ei ollut tälläistä lumimäärää - tai jos hetkellisesti olikin niin ei mennyt kuin pari päivää tilanteen muuttumiseen. Nyt ainakin näyttäisi siltä, että saamme nauttia tästä lumimäärästä vähän pidempäänkin. Oivallinen tilanne hevosten ja ponien kanssa, koska hankitreeni on mitä mainioin tapa saada läskit liikkeelle ja lihasta tilalle plus kunto kasvamaan! Ja ainakin näin toistaiseksi tehdessäni ponien kanssa treenin maastakäsin, tulee tehtyä samalla omakin jumppa...

Piipa sai pyörähtää koskemattomalla kentällä. Lunta ei ollut ihan niin paljon kuin pellolla, mutta se olikin Piipalle ihan hyvä juttu, sen kanssa edelleen pidetään harjoitukset mielummin mukavina ja työn raskautta lisätään aste kerrallaan. Tämä oli jo aika iso harppaus edellisestä ja ihan tyytyväisenä Piiputin pysyi koko ajan.






Yhdessä kohtaa se sai muutamia kertoja jonkinlaisen säikähdyskohtauksen ja siitä ryntäyksen aikaiseksi enkä missään kohtaa päässyt selville siitä, mikä sitä siinä kohdassa jännitti. Nuo ovat vähän niitä sellaisia Piipamaisia "kohtauksia" ja välttämättä kyse ei ollut mistään kovin kummallisesta jutusta, mutta Piipa näki asian hieman erilaisessa mittakaavassa... Sen ryntäykset ovat kuitenkin hyvin pientä ja ovat myös nopeasti ohi. Lähinnä ne menee itselläkin jo olankohautuksella tai naurahduksella, koska tyyppi on kovin järkyttyneen näköinen parin-kolmen askeleen ajan ja sitten se on taas pitkän aikaa kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, kunnes taas sama juttu kerrataan samassa kohdassa.



Elli sai mennä tarpomaan pellolle ja saimmekin aika kivan auringonpaisteen sen treenin ajaksi. Pellolla oli lunta huomattavasti enemmän, joten Ellin kanssa ei tehty kovinkaan pitkää aikaa työtä ja se alkoi loppuvaiheilla näyttääkin jo siltä, että alkoi ehkä olla lihakset jo hieman hapoillakin. Käytiin vain askellajit läpi kumpaankin suuntaan, siinä oli jo pikkuiselle Ellille ihan tarpeeksi työtä.








Alkuviikosta saatte taas kuulumisia ponien pariajosta! Lisäksi suunnittelen jonkinlaista kilpailua tai arvontaa, koska tässä tammikuussa on ollut nyt jo aika monta aihetta juhlimiseen blogin puolella... Näistä lisää myöhemmin. :)

tiistai 12. tammikuuta 2016

28. Antaa sataa vain!

Lunta! Nyt sitä viimein tulee ja kunnolla! On ollut ikävä kunnollisia lumisia talvia. Auton kaivamista lumen alta. Märkiä koiria jokaisen ulkoilun jälkeen. Sitä vesimassaa josta pääsemme nauttimaan sitten, kun kaikki tämä lumi sulaa. No ei, mitään noista ei ole ollut ikävä todellakaan. Mutta lumisessa, siis todella lumisessa talvessa on yksi aivan mahtava asia. Lumiset pellot. Kohta päästään ponien kanssa kunnolla treenin makuun, kun pelloilla alkaa olla hanki. Saa pullukat töihin, kun tarpovat siellä mahaa myöten hangessa... Samanlaiseen treeniin pääsisi kahluuttamalla, mutta sellaista mahdollisuutta ei monellakaan ole. Lumitreenin kanssa täytyy toki olla tarkkana, sitä ei saa tehdä liian usein eikä liian pitkiä aikoja kerrallaan.

Nyt odotellaan, että tämä tuuli ja tuiverrus hieman heltiäisi ja sitten treenit jatkuvat. Pakko vähän säästellä itseäänkin ja pysytellä tälläisellä kelillä mielummin vaikka sisätiloissa. Toistaiseksi tuuli on vielä puuskittaista, mutta ainakin sen kovasti väitetään voimistuvan iltaa kohti.

Eilen kuitenkin kävimme ponien kanssa kentällä hieman maistelemassa ilmaa - ja ponit maistelemassa kentän vierellä lumen alta törröttäviä korsia... Yritin kyllä kovasti saada niitä vähän irroittelemaankin, mutta aika huonolla menestyksellä. Pitää koittaa seuraavan kerran niin, että saisin muutaman muunkin ihmisen kentän laitaan niitä vähän hoputtelemaan...

En muuten malta odottaa, että saisin tänne blogiin kunnon treenipostauksia, kisasuunnitelmia ja kaikkea sitä mikä on meillä vasta edessä... Onneksi jo keväällä alkaa olla varmasti paljon enemmän kerrottavaa ja kirjoitettavaa.











"Löytyisiköhän täältä lumen alta jotain..." 
"Hei, mikäs tää on?!"
"Uuu, joku on jättänyt tänne porkkanan!"
"Namnam..." *rouskrousk*