tiistai 22. marraskuuta 2016

89. Pre-baby bucket list


Postauksen ihanien kuvien © Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net! <3

Blogeissa on usein kaikenlaisia listauksia siitä, mitä kukin haluaa tehdä keväällä, kesällä, syksyllä, talvella, valmistumisen jälkeen, ennen vaihtarivuotta... Mikä milloinkin ajankohtaista on. Nyt tietenkin jokaisesta varteenotettavasta blogista pitäisi alkaa hiljalleen löytyä "winter bucket list" joka kertoo, mitä bloggaaja haluaa tehdä talven aikana. Meinasin itse listata juurikin samanmoista to do -listaa itselleni, mutta sitten tajusin, että ennen kuin näkee kuinka arki alkaa vauvan kanssa rullaamaan ei paljonkaan kannata suunnitella.



Mutta jotain sentään pystyn suunnittelemaan - nimittäin mitä haluaisin tehdä ennen vauvan syntymää! Oletusarvona tietenkin se, että a. vauva pysyttelee yksiössään ainakin lähelle laskettua aikaa ja b. pysyn itse hyväkuntoisena loppuun asti. Vuodelevossa on hankala tehdä mitään muuta kuin tuijottaa Netflixiä... Mutta oletetaan siis, että kaikki menee vielä parin kuukauden ajan vallan loistavasti!


Pre-baby bucket list


1. Käydä leffassa. Elokuvateatterissa ei tule muutenkaan juuri käytyä, mutta nyt siellä pyörii pari elokuvaa jotka voisin käydä mielelläni katsomassa.

2. Käydä kampaajalla. Olisi mukavaa edes hieman päästä siistimään kuontaloaan ennen vauvan syntymää.

3. Nähdä ystäviä, ilman kiirettä ja aikatauluja. Väsymykseltä ei meinaa aina jaksaa, mutta nyt pitäisi tavata ystäviä, koska vauvan kanssa ei välttämättä ihan hetkeen liikuta minnekään - ainakin hyvä varautua siihen.

4. Valmentautua Spartalla. Ainakin pari valmennusta haluaisin ottaa vielä, kun se on mahdollista. Ei pääsisi ihan ruostumaan...

5. Hemmotella esikoista. Käydä hänen kanssaan vaikka shoppailemassa ja syömässsä, viettää leffailtoja kahden kesken, käyttää ratsastamassa... Antaa erityishuomiota vielä, kun hän saa olla meidän "maailman napa" ihan yksinään.

6. Valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Vielä olisi ainakin yhdet pikkujoulut edessä, kun tulee varmasti valvottua hieman myöhäisempään. Pitkään nukkuminen, noh, tätä toteutan lähes koko ajan ja otan lisäksi päiväuniakin. Olisikin hauskaa jos voisi nukkua koko yön putkeen, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan piiiiiiitkään aikaan :D

7. Käydä mieheni kanssa treffeillä, ihan vain me kaksi! Syömässä, leffassa, mitä tahansa.

8. Tehdä äidin kanssa koko päivän shoppailureissu oikein pitkän kaavan mukaan, eli välillä vähän kahvia ja toisessa välissä vähän ruokaa, useampi lepotauko kun on pakollista ottaa joka tapauksessa.

9. Syödä mitä mieli tekee! Eroon raskauskiloista -projekti alkaa sitten keväällä.

10. Nauttia siitä, että SAAN tehdä perheelle vaikkapa ruokaa oikein kunnolla siihen keskittyen, vaikka aamusta asti sitä valmistaen. Ja ylipäätään siitä, että on aikaa ja jaksaminenkin on vielä kohtalaisella tolalla.


maanantai 21. marraskuuta 2016

88. Laukkatreeniä kurakelissä

Tässä on ollut pieni tauko omassa valmentautumisessa, syynä se että nyt on tärkeää saada myös Spartan omistajalle valmennusta jotta ponin treenaaminen sujuu sitten, kun itse pidän väkisinkin pientä breikkiä koko ajamisesta. Lisäksi ponilla on ollut myös vähän kevyempää jaksoa välissä, sillä on ollut jopa ensimmäinen ihan oikea lomaviikko jolloin se ei tehnyt mitään muuta kuin söi ja tarhaili.

Itse olen käynyt ajamassa viikottain, mutta en montaa kertaa viikon aikana. Sparta on liikkunut ahkerasti ratsain ja tulos alkaa olla nähtävissä myös vaunuille. Siispä tänään kokeiltiin Heidin valmennuksessa miltä se laukka tänä päivänä tuntuu vaunut perässä!

Alkuun toki työskentelimme käynnissä ja ravissa. Spartassa on havaittavissa nyt ihan selvästi myös se, että toispuoleisuus näkyykin nyt ihan toisinpäin kuin alkuunsa. Alkuun oikea kierros oli sille heikompi ja vasen selvästi helpompi, nykyään tilanne on toisinpäin. Tämä kuuluu asiaan, kun kyseessä on nuori hevonen tai tässä tapauksessa poni, jonka kanssa lihastenkasvattaminen on aloitettu lähestulkoon nollasta. Ero ei ole todellakaan niin merkittävän suuri kuin alussa oli, mutta havaittavissa silti.

Ongelmat tulevat siinä, että välillä poni kääntyy vasemmalle todella näppärästi. Sitten seuraavalla kerralla se asettuu ja taipuu mutta ei käänny... Oma ulkokäsi ei myöskään ole näissä tilanteissa tarpeeksi nopea suoristamaan ja pyytämään kääntymään eikä vain taipumaan, osaksi sen vuoksi että edellinen kulma on saattanut mennä vallan hienosti ja helposti ja seuraavan kulman ongelma tulee vastaan ihan yllättäen. Tämä oli huomattavissa myös viimeksi tarkkuusradalla, kun kääntyvyys saattui muuttua kahden portin välillä niin merkittävästi.

Kun oma ulkokäsi alkoi olla tarkempi ja tilanteissa nopeampi niin ponikin alkoi kääntyä eikä vain taipunut mutkalle. Teimme paljon kolmikaarista kiemurauraa kumpaankin kierrokseen, koska tässä tehtävässä tuo kyseinen ongelma tuli hyvin vahvasti ilmi. Sitä täytyy treenata nyt kotiajossakin paljon...

Kuraa uhmaten otimme tosiaan myös laukan mukaan treeniin ja pääty-ympyrällä pyysimme vain rentoa laukkaa ja laukan jälkeen rentoa ravia. Kierrokset ponilla jää laukan jälkeen helposti päälle, mutta mukavaa oli huomata, että laukka oli mahdollista pitää jo paljon lyhyempänä ja se oli rentoa. Spartan omistaja sanoi myös huomaavansa nyt sen eron, että ratsain poni ei kykene vielä yhtä lyhyeen laukkaan kuin vaunujen kanssa. Ehkä ratsastajan paino tällä hetkellä on sille ns. häiriöksi laukan kanssa ja kun sitä ei ajossa ole, on sen helpompi pitää oma tasapaino yllä. Mutta tämä kertoo vain siitä, että ratsain tehty laukkatyö alkaa tehdä tulosta, se vain näkyy nyt ehkä ensimmäisenä ajossa.



Vielä olisi hollantilaisvalmennukset edessä, ajan ainakin yhtenä päivänä itse, toivottavasti kahtenakin mutta katsotaan nyt kuinka tässä kaikki menee, sinnekin on vielä kuitenkin yli kaksi viikkoa aikaa. Lisäksi olisi mukavaa valmentautua vielä Heidinkin kanssa kerran tai parikin, pyrin pysyttelemään vaunuilla niin pitkään kuin olo siellä on varma ja hyvä. Nyt tarvitsen jo ihan tosissani kyllä penkkiä vaunuille nousemiseen, enää ei jalka vain yksinkertaisesti nouse, hah!

Mamma ja diskopallo pikkujouluissa viime viikonloppuna :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

87. Hormonihöpötyksiä

Vielä vähän syksyistä maisemaa, seuraavat kuvat ovat toivottavasti aika paljon lumisempia... :)
Tässä olisi enää kaksi kuukautta niin sanotusti h-hetkeen. Olo on odottava, levollinen ja kaikin puolin hyvä. Tai onhan niitä vaivoja kyllä. Närästys muuttui refluksiksi ja se vaivaa etenkin öisin, jos erehtyy iltaisin syömään jotain jugurttia raskaampaa... Mutta mekanismituoli on pelastanut jonkin verran <3 Jos herään yöllä siihen, että maistelen suussani illalla syömääni leipää uudemman kerran (jep, täällä märehditään!) niin kipittelen peittoineni ja tyynyneni tuolille, nostan jalat ylös ja lasken selkänojaa vain hieman alemmas, kuitenkin niin että selkeä pystyasento säilyy. Siinä tulee sitten nukuttua pari tuntia jonka jälkeen voikin jo herätä tai sitten tallustella takaisin sänkyyn jatkamaan unia. Asento ei ole ihan tarpeeksi hyvä, jotta siinä voisi viettää koko yönsä... Peffa puutuu!

Rakkaustuoli <3
Lisäksi kuvioihin ovat tulleet taas supistelut ja muut mieltä vaivaavat merkit siitä, että synnytys lähenee - ainoa vain, että nämä merkit voisivat tulla toki vasta vaikka lähempänä vuodenvaihdetta tai edes vähän lähempänä joulua. Olen yrittänyt vain ottaa rennosti ja levätä paljon.

Spartaa olen käynyt ajamassa kerran - pari kertaa viikossa. Se kulkee hyvin, kuten tähänkin asti on tehnyt. Olemme ottaneet mukaan taas laukan, joka oli hetken aikaa ns. "pannassa" kun haimme tuntumaa käyntiin ja raviin. Laukkaan on kyllä tullut huomattava parannus nyt, kun poni on päässyt liikkumaan säännöllisesti myös taitavan ratsastajan alla. Myös hyppytreenit ovat nyt mukana! Siitä se tykkää kuin hullu puurosta. Vähän sillä on laukan kanssa työtä ratsastajankin kanssa, laukka ei tule vielä takaisin kovinkaan hyvin vaan voimanpuutetta on korvattava tempolla. Mutta ajan kanssa kaikki, koko ajan poni vahvistuu ja lihakset kehittyvät.


Vielä ei ole ollut havaittavissa joskus näihin aikoihin vuodesta tapahtuvaa selkeää nousua vireystilassa. Tarkoitan sitä, kun jotkut hevoset ensimmäisten vähänkin kylmempien kelien aikaan löytävät jostain sellaisen energianappulan itsestään, että siinä on omistaja/ratsastaja/kuski helisemässä. Sparta on ainakin toistaiseksi pysynyt omana mukavana, leppoisana itsenään eikä ole alkanut esittää ajossakaan mitään ylimääräisiä joulujuhlaliikkeitä.

Koko ajan lähenee se hetki, että minä joudun luovuttamaan ponin ajamisen kokonaan sen omistajalle ja odottelemaan kevyempiä oloja. Tässä istuskelen nytkin ja odotan kyytiä synnytyspäivystykseen ja väkisinkin mietin, onko nyt jo se hetki, kun joudun sanomaan että seuraavat kaksi kuukautta on tälle mammalle koppihoitoa? Tässähän olisi vielä hollantilaisvalmennukset ja yksi osakilpailu Keilakunkkuakin, ei nyt vielä, jooko... Mutta lapsi menee toki kaiken edelle. Hänen ei soisi syntyvän vielä ainakaan seitsemään viikkon, mieluiten voitaisiin mennä tällä tavoin yhtenä yksikkönä kahdeksan-yhdeksänkin viikkoa...

Lisäys seuraavana päivänä: päivystyksessä ei mitään hälyttävää havaittu, joten rauhallinen odottelu jatkuu.
Mutta ainakin lastenhuone on nyt rempattu. Kalusteet on kasattu, mutta huone kaipaa vielä verhoja, mattoja, sängyntekstiilejä, uutta valaisinta ja kaikenlaista pientä. Pikku hiljaa... Odottavan aika on vain niin tuskaisen pitkä.

Mutta enää kaksi kuukautta!