tiistai 1. elokuuta 2017

102. Savijärven kilpailut

Hei vaan hei teille jotka siellä vielä ehkä jaksatte odotella, että tännekin jotain ilmestyisi! Savijärven valjakkokisat olivat tuossa pari viikkoa takaperin ja tämä postaus on odotellut sitä, että pääsisin itse reissulta kotiin, hah! Tulin nimittäin sunnuntaina 23.7 Sipoosta kotiin, vaihdoin laukkuun puhdasta vaatetta ja lähdimme perheen kanssa viikoksi Lappiin. Nyt on palattu arkeen, joten onnistui tietokoneenkin avaaminen.

Savijärven kisoihin lähdettiin poikkeuksellisesti jo keskiviikkona, koska hyvinkin poikkeuksellisesti meidän ensimmäinen osakoe oli jo torstaina! Lähtijöitä oli niin runsaasti (PM-kisat, paljon osallistujia suomalaisten lisäksi mm. Norjasta, Ruotsista ja Virosta) ettei kaikkien luokkien koulukokeita olisi mitenkään pystynyt ajamaan perjantaina.

Ajoin Spartan keskiviikkona illalla ja aikamoisen jännittyneellä vieterijäniksellä tuli ajeltua, kun kentän laidassa rakennettiin telttoja ja ympärillä pärräsi traktoreita, mönkijöitä ym. Eihän Sparta normaalioloissa välitä tuon taivaallista oikeastaan mistään, mutta nyt oli ehkä senkin rautaisille hermoille yksinkertaisesti aivan liikaa kaikkea. Sinänsä oli hyvä näyttää sille, että nyt saattaa olla tapahtumaa hieman enemmän kuin meidän aikaisemmissa yhteisissä kisoissa.

Luokkien jako kahdelle eri päivälle (torstaina kansallisten-, perjantain KV-luokkien koulukokeet) mahdollisti meille nyt sen, että saimme kouluverryttelyyn valmentajan hieman antamaan verkkavinkkejä. Poni tuntui todella hyvältä ja sopivan virkeältä. Oli kiva ajaa alusta asti. Sindan Heidin läsnäolo rauhoitti myös omia hermojani. Jotain kuitenkin tapahtui, kun menimme odottelemaan vuoroamme kouluradalle. Tapahtuiko jotain omassa ajossani? Oliko ahdas tila ponille liikaa? Jälkiviisaana totesin, että olisi pitänyt vain kävellä sen kanssa siellä, kun tilaa oli niin vähän. Ainakin siinä kohtaa olisi vain pitänyt ottaa käyntiin ja antaa ohjaa, kun se meni edestä aika tyhjäksi. Mutta radalle vain ja kestohymy naamalle (nyt sen jopa muistin!).










Jos kaivan radasta jotain hyvää - ja siinä oli oikeasti hyviä asioita! - niin ainakin sen, että poni oli energinen, sain esitettyä erot koottuihin ja lisättyihin raveihin (vaikka meidän kohdalla ei voi vielä puhua kootusta eikä lisätystä, mutta sinne päin...) ja hymyilin ainakin melkein koko radan! Joihinkin kohtiin tuomarit vaativat edelleenkin energiaa lisää, mutta suunta on oikea. Pari rikkoa otin myös ja edelleen siirtymiset alaspäin (ravista käyntiin, käynnistä pysähdykseen) on meille haastavia. Mutta "ylöspäin" alkaa jo sujua, joten taas suunta on oikea! Tyytyväinen olin rataan ja ihan hyvillä mielin ajelin ulos.

Ja kyllähän se mieli vain kirkastui, kun kuulimme tulleemme toiseksi tässä osakokeessa! JIPPII!! Koulukokeen sijoitus tuntuu varmaankin parhaimmalta kaikista sijoituksista, tai ainakin tähän asti :D

Torstaina meillä oli myös ensimmäistä kertaa (Spartan kanssa yhdessä) vet check josta toki saimme luvan jatkaa kilpailua.



Perjantaina meillä olikin sitten välipäivä. Lepopäivästä ei voi todellakaan puhua, koska PM-koulusuoritusten lomassa kävelimme ahkerasti aamusta asti lauantain maratonesteitä. Hieman meinasi olla jännitystä ilmassa jo heti kävellessä, koska esteet olivat VAIKEITA! Aivan sairaan hienoja, kuten kuvista näette, mutta meille todella vaikeita ja ahtaita.




Maratonaamu valkeni ja lähdimme A-osuudelle. Vähän saatiin jo tällä kertaa laukatakin, sen verran nopeammassa tempossa piti rata suorittaa, mutta sehän sopi sekä meille että Spartalle. Se ei onneksi maastossa kyttäile mitään. A-osuudesta ei sen kummempaa sanottavaa, tällä kertaa tielle osui vain jänis, ei sentään yhtään hirvieläintä...

B-osuus eli esteosuus alkoi hyvin, tuo lippueste oli mukavan sujuva ensimmäinen este josta sai suorituksen hyvään vauhtiin. Toinen este eli ns. kolmioeste, joka tuossa kuvassa suihkulähteen takana oli jo aika paljon tiukempi, mutta sujui hyvin sekin. Kolmas este eli tuo keskimmäisessä kuvassa oleva kujaeste olikin sitten se, jossa tapahtui "OHO" eli ajoimme yhden portin väärään suuntaan. Onneksi se tuli huomattua esteen sisällä vaikka sillä hetkellä en ollut itse varma kuin vain siitä, että väärin tuli ajettua ja se pitää korjata nyt, vasta jälkeenpäin ymmärsin missä virhe tapahtui.

Maratonesteellä portit ajetaan siinä järjestyksessä missä ne on ratapiirroksessa kerrottu. Meillä tällä esteellä A, B, C, E, F. Eli ei D-porttia ollenkaan. Kun portti on ajettu, se on vapaa eli sen läpi saa mennä miten päin tahansa. Mutta ennen kun se on ajettu oikeinpäin oikeassa kohdassa, sen läpi ei saa ajaa ollenkaan. Ajoimme portit A ja B oikein, mutta sitten tapahtui ajatuskatko ja ajauduimme C-portista väärään suuntaan läpi. Väärinajotilanteessa korjaaminen tapahtuu niin, että palataan siihen missä virhe tapahtui. Joten koukkasimme C-portin uudestaan oikeinpäin ja jatkoimme matkaa. Jos olisimme ajaneet esimerkiksi A, B, C väärään suuntaan, E ja sitten tajunneet että hetkinen, olisimme edelleen ajaneet uudelleen C oikeaan suuntaan, D, E, F ja ulos... Kun virhe tapahtuu, kaikki portit ovat vapaita eli tavallaan kahta virhettä ei voi tehdä toistensa perään. Noh, se siitä. Kallis virhe maksoi meille 20 virhepistettä. Neljäs este eli kivieste oli minulle se peikko etukäteen, mutta poikkesin suunniteltulta reitiltä vain kerran (koukaten hieman kauempaa) ja muuten se meni ihan ok, hitaassa ravissa. Viides este eli mökkieste oli mukava, vaikkakin sekin vaati kyllä todella paljon keskittymistä ja viimeinen este olikin sitten jo todella tiukka. Mutta näiltä esteiltä ilman virheitä. Lopputulos ajan sisällä (ei liian lujaa eikä liian hitaasti) ja 20vp siltä kolmannelta esteeltä. Kuitenkin hyväksytty tulos, joka on meidän tavoite ollut joka kerta.

Se 20vp maksoi meille kuitenkin tämän osakokeen sijoituksen. Ei mahda mitään, seuraavalla kerralla ollaan taas tarkempia!

Sunnuntain tarkkuuteen lähdimme sillä ajatuksella, että kokonaiskisan sijoituksesta ei enää tarvitse haaveillakaan, mutta nyt ajetaan sitten tarkkuuden sijoituksesta täpöillä! Vähän pystyi ottamaan riskejä enemmän, kun ei ollut tarvetta laskea kuinka monta palloa voidaan ottaa alas, jotta pysytään sijoituksessa kiinni jne. Lähdimmekin reippaasti ykkösportille ja oikeastaan koko radan pystyi ajamaan aika hyvin eteen. Tässä tarkkuuskokeessa oli se suuri plussa aikaisempiin verrattuna, että uskalsin laukata monta porttia peräkkäin ilman mitään ongelmia. Ponihan siis laukkaa, se on vain omasta silmästä ja uskalluksesta kiinni ollut koko ajan. Spartaa oli jopa ehkä mukavampi ajaa laukassa, kun siinä askellajissa sen ainoa ajatus on eteenpäin, ravissa se alkaa välillä arpoa että mennäänkö oikealle vai vasemmalle vai sittenkin oikealle... Ponin omistaja sanoi maaliintulon jälkeen, että nyt ei ole sijoituksella väliä tuolla radalla! Teimme nimittäin ensimmäisen nollaradan!

Ja eihän sillä sijoituksella ole väliä, kunhan ruusuke on sinivalkoinen ;) Voitimme nimittäin luokkamme tarkkuusosakokeen! Poni pääsi palkintojenjakoon ja hauskuutti taas yleisöä tekemällä vähän omia joulujuhlaliikkeitä kunniakierrokselle lähtiessä.



Voihan tähän viikonloppuun siis olla todella tyytyväinen! Vähän mieltä kaihertaa se 20vp maratonilta, koska ilman sitä olisi rivissä vielä kolmas ruusuke - kokonaiskilpailun voitosta. Virheistä kuitenkin oppii ja jatkossa keskitymme vielä paremmin! Ja sattuuhan näitä "paremmissakin piireissä", joten pitää vähän antaa itselleen nyt armoa ja taputella olalle hyvistä suorituksista. Maraton oli meille muutenkin nyt vaikein tähän asti, hyväksyttyyn suoritukseen saa olla oikein tyytyväinen.

Seuraava ja samalla tämän vuoden viimeinen kolmen osakokeen kilpailu on Loimaalla syyskuussa. Sen jälkeen onkin ankaraa treeniä seuraavaa kisakautta kohti.