tiistai 19. huhtikuuta 2016

60. Turvallisuus ennen kaikkea

Muistan erittäin hyvin ajan noin viiden vuoden takaa. Olin silloin reilu 20-vuotias ja "elämäni kunnossa". Työskentelin ratsastuskoululla, ratsutin nuoria hevosia, olin mukana kaikessa niiden opetukseen liittyvässä. Sisäänratsastin useita nuoria, olin se "apina" joka kyytiin laitettiin killumaan ja ottamaan mahdolliset riekkumiset vastaan. Kiipesin aina mielelläni jokaisen hevosen selkään. Enkä kyseenalaistanut mitään. Alas en muista juuri koskaan tulleeni. Joskus istahdin kyytiin sellaisen hevosen kärryille jonka tiedettiin olevan vielä kärryjen edessä vähän arvaamaton. Tavoite oli pysyä kyydissä ja mennä koko ajan eteenpäin. Nousin sellaisten hevosten selkään joista en tiennyt mitään. En niiden koulutustasoa, terveydellistä historiaa... En tarkastanut varusteita, luotin siihen että joku ne on katsonut. Yksi asia oli kuitenkin varmaa: koskaan en tehnyt mitään ilman kypärää.

Nyt kun ajattelen taaksepäin, kauhistuttaa itseänikin se kuinka rämäpää sitä olikin. Joku on ehkä ollut tai on vieläkin hurjempi kuin minä. En tehnyt ikinä mitään tyhmää tai sellaista joka ei olisi sallittua, tiesin myös aina riskit - en vain juuri välittänyt niistä.

Sitten sain lapsen. Muutos minussa ei tapahtunut lapsen myötä samantien vaan hiljalleen. Samalla kun minä kasvoin äidiksi ja kasvatin suojeluvaistoa lastani kohtaan, kasvatin sitä myös itseäni kohtaan. Itsevarmuuskin kärsi samalla. Olin vieläkin enemmän tietoinen riskeistä ja tietoinen siitä miten hankalaksi elämä menisi jos joutuisin onnettomuuteen - edes "pieneen" jossa vaikkapa murtuisi käsi tai jalka. Puhumattakaan sitten vakavasta onnettomuudesta jossa voisin vammautua pysyvästi. Kaikki olisi vaikuttanut heti koko meidän perheeseen ja minun lapseeni. En ollut enää vain "minä", olimme täysin pysyvästi ja lopullisesti "me".

Samoihin aikoihin näiden tuntemusten kanssa putosin yhdeltä hevoselta ja toisen kanssa keulimme ympäri. Sitten kun tuli tilanne jossa sain päättää jatkanko hommia vai suuntaanko toisaalle, ei päätöksen teko lopulta ollut kovin vaikea. Jätin ratsastuksen aika pitkäksikin aikaa.

Toisaalta edelleen tuon tauon aikana nousin ratsaille, nuorten, hieman ehkä väärinymmärrettyjen, pukittelevien nuorten hevosten selkään ja sain osan sitä murentunutta itseluottamustani takaisin. Ymmärsin taas, että tiedän mitä selässä pitää milloinkin tehdä. Osaan kyllä. Silti riskit olivat aina mielessäni ja jatkuvasti ennen ratsastamaan menemistä vietin ajomatkan pohtien mitä teen, jos hevonen tekee niin tai näin... Kertasin kaiken mahdollisen ja mahdottoman ajatuksissani ja tein toimintasuunnitelman jokaiselle vaihtoehdolle.

Ehkä voitte siis ymmärtää, että ratsastus ei enää tuottanut mielihyvää?

Ajamisen kanssa tätä ei ole ollut koskaan. Toki esimerkiksi nyt ponien kanssa ymmärrys riskeistä ja siitä mihin ne voivat johtaa ovat läsnä. Ne eivät kuitenkaan kummittele mielessäni samalla tavalla jatkuvasti. Kun pääsen vaunuille, pystyn nopeasti unohtamaan nuo ajatukset. Ennakoin kyllä, se on ehkä tärkeintä hevosten kanssa toimiessa. Ja edelleen käytän kypärää.

Ajaessa en ole kypärää aina käyttänyt. Miten siellä vaunuilla muka pää saisi osumaa? Sitten tapahtui onnettomuus, ei minulle mutta minun läsnäollessani, onnettomuus jossa kuskin pää sai kovan osuman, siellä korkealla vaunujen kyydissä. Tuon jälkeen kypärä on aina ollut päässäni myös ajaessa.

Turvaliivi on sellainen asia jota pitäisi vielä oppia käyttämään paljon enemmän. Ratsastaessa se oli maastoesteillä päällä, mutta esimerkiksi rataesteillä en käyttänyt turvaliiviä koskaan. Ajaessa se on samoin päällä ainoastaan maratonilla ja yleensä nimenomaan kisasuoritusta tehdessä. Jotta en laita itselleni heti hankalasti toteutettavia tavoitteita, otan tavoitteeksi sen, että jatkossa turvaliivi on päälläni aina maratonesteitä treenattaessakin.

Mihin valjakkoajossa kuski sitten tarvitsee vartalon suojaa? Jokainen huippukuski liputtaa erityisesti selkäpanssarin puolesta. Maratonesteet ovat kiinteitä, isoja rakennelmia joita päin kuski voi hyvinkin vaunuilta lentää. Vaunut voivat kaatua, kuski voi pahimmassa tapauksessa jäädä myös alle.

MW Hevospalvelut teki itseasiassa mielenkiintoisen kyselyn aiheesta. Kokonaisuudessaan sen tulokset voi lukea täältä. Vastauksia tuli 102. Pari otetta kyselyn tuloksista:

"Yleisimmät onnettomuustilanteet:
66 ryöstäminen
42 kärryjen/reen kaatuminen / kuskin tippuminen kyydistä
11 liikenneonnettomuus (yleisin seuraus: ryöstäminen ja/tai kärryjen kaatuminen)
7 pukittaminen (yleisin seuraus: jalka aisan yli ja/tai ryöstäminen ja/tai kärryjen kaatuminen)
6 varusterikko (valjaiden pettäminen, kärryn pyörän irtoaminen tms)
5 potkiminen
4 perähevosen tai toisen valjakon/ratsukon aiheuttama onnettomuus (törmäys, toisen valjakon ryöstäminen)
4 valjastus- tai purkutilanteessa tapahtunutta ryöstämistä (kahdessa toinen aisa vielä kiinni ja kahdessa heti valjastuksen jälkeen lähdössä)."

"Vakavuus:

Lieviä:
32 ohjastajan lievä loukkaantuminen
Kohtalaisen vakavia:
17 ohjastajan kohtalaisen vakava loukkaantuminen
Vakavia:
10 ohjastajan vakavaa loukkaantumista
Erittäin vakavia:
2 ohjastajan erittäin vakavaa loukkaantumista

Avoimissa vastauksissa yleisimmät: ohjastajan yläraajavammat."

Mahdollisia onnettomuustilanteita on siis paljon. Suurin osa kyselyyn vastanneista ilmoitti onnettomuuden syyksi "ulkopuolisen tekijän". Eli usein asia on sellainen johon ei voi itse vaikuttaa. Sitä ei silloin myöskään pysty ennakoimaan. Yleisimmät vammat olivat vastanneilla ohjastajan yläraajavammoja.

Youtubessa olisi monta havainnollistavaa videota siitä, kuinka kaikki ei aina mene kuten kuski tai groomi on suunnitellut. En kuitenkaan halua liittää niitä tänne, koska osa niistä on sen verran järkyttäviä ja osassa on selvästi kyse a. huonoista varusteista ja b. huonoista taidoista tai siitä, että laitetaan hevonen liian hankalaan paikkaan. Sanoisin, että hevosten kanssa ehkä ensisijaisen tärkeää onkin tietää mitä tekee tai jos ei tiedä, ottaa avuksi joku joka tietää. Mutta kyllä turvavarusteet eli kypärä ja turvaliivi tulee todella, todella hyvänä kakkosena ellei jopa samalla viivalla...

Koetko sinä asian samoin ja haluat laittaa turvallisuuden etusijalle? Ajamiseen lisäturvaa saa Heliten airbag-turvaliivistä, jonka voit hankkia Equestrialin nettikaupasta!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

59. Keväisiä kuvia

Blogin puolella hieman hiljaisempi hetki meneillään, ensi viikolla on ensimmäinen tutkintotilaisuus ja nyt on pakko keskittyä kunnolla vähän aikaa opintoihin. Mutta Mirella (http://hertjekker.net/) oli kuvaamassa poneja tuossa yksi kaunis päivä maaliskuun lopulla. Kevät ei ollut vielä silloin yhtä pitkällä kuin se on nyt, mutta kyllä näistä on mielestäni selvästi aistittavissa, että talvi on ohitse ja aletaan kovasti odottaa lämpimämpiä kelejä ja kesää? Vai mitä sanotte?

















tiistai 12. huhtikuuta 2016

58. #tekevällesattuu - Helite Airbag, osa 2

Toteutettu yhteistyössä Equestrial.netin kanssa.

Edellisessä postauksessa kerroin faktatietoa Helite Airbag -turvaliivistä. Mutta miten ne käyttökokemukset sitten? Mitä tuumasi Ben Simonsén? Mitkä ovat omat ajatukseni tuotteesta?


Käyttökokemukset

Aivan ensimmäiseksi halusin saada mielipiteen tuotteesta kokeneemmilta valjakkokuskeilta. Sain enemmänkin kuin mielipiteen, sain nimittäin nähdä takin vauhdikkaalla maratonilla ja sen jälkeen kuulla käyttökokemuksia heti testin jälkeen. Kansainvälisellä tasolla, jopa MM-kisoissakin menestynyt kovan luokan kuski Ben Simonsén otti Air Shell Blousonin testiin Indoor Driving Challengeen eli messuilla nähtyyn valjakkoajon näytöskilpailuun.

Tarkastelimme Benin ständillä turvaliivin kiinnitystä vaunuihin ja löysimme paikan johon liivi kannattaa kiinnittää, jotta se laukeaa kuskin mahdollisesti pudotessa mutta sallii silti liikkua vapaasti vaunuilla - maratonilla kuski ei vain voi olla sidottuna penkkiinsä tai pelätä liikkumista. Takapuolen on syytä pysyä penkissä, mutta täytyy silti varautua myös siihen, että töyssystä ajaessa kuski hyppää penkillä ylöspäin.

Totesimme heti, että groomille liivi ei sovi. Groomi saattaa joskus pudota kyydistä, mutta siitä tulee virhepisteitä, ei hylky. Groomi saa siis juosta takaisin kyytiin ja vauhdissa ei patruunan vaihto onnistu eli groomin on käytettävä liiviä joka ei posahda putoamisesta ja ole sen jälkeen käyttökelvoton patruunan vaihtoon asti.

Mutta kuskin pudotessa vaunuilta seuraa välitön hylky. Kuskille siis liivi sopii tämän puolesta hyvinkin. Benin, kuten myös minun huolena oli, tuleeko vaunuilla tunne siitä, ettei kaarteisiin uskalla mennä mukaan. Kun katsotte valjakkoajoa, voitte huomata, että kuski todellakin mukautuu kaarteisiin isoillakin liikkeillä. Alla Ben Simonsénin suoritus sunnuntailta, näette vähän kuinka paljon kuski siinä vaunuilla lopulta liikkuu.



Lauantain suorituksen jälkeen Ben totesi, että Helite Air Sell Blouson on hyvä tuote. Hän oli todella tyytyväinen tuotteen istuvuuteen ja siihen kuinka se nimenomaan EI rajoittanut kuskin liikkumista vaunuilla. Koska tuote ei aktivoituneena ole tavallista takkia kummemman tuntuinen, se itseasiassa lisää tunnetta vapaasta liikkuvuudesta. Joten peukku ylös Beniltä ja tämä sai myös lopulta minut varmistumaan siitä, että tuote soveltuu valjakkoajoon.

Otin siis tuotteen testiin myös itselleni, koska pakkohan se on tietää mistä kirjoittaa. Kävin pitkästä aikaa ajamassa hevosella ja pääsin myös hieman rallittelemaan. Mukana tietenkin luottogroomini Sanni! Kameran takana Sannin sisko, Maiju Karonen.



Paras paikka tuolle hihnalle on siis kuskin jalkojen välissä. Tämä paikka tsekattiin parhaaksi messuilla Benin kanssa. Ainoastaan itse kiinnitys olisi saatava vaunuihin järkevämmäksi, satulaan kuuluvaa hihnaa ei oikein saa mihinkään kiinni vaunuissa joten piti tehdä tuollainen viritys siihen. Pidemmällä tähtäimellä ei ehkä järkevin ratkaisu. Tosin totesimme jo messuillakin, että pikalukko olisi kätevin tässäkin, koska sen saisi myös tarpeen tullen nopeasti auki (jos pitäisi päästä äkkiä vaunuilta pois tms). Tämä paikka on kuitenkin paras sen kannalta, että hihna ei kiristy kuskin suuristakin liikeistä mutta irtoaa sitten kyllä, tippuu kuski vaunuilta sitten vasemmalle tai oikealle.

Pidemmittä puheitta kuviin. Täytyy muuten sanoa, että kuvista taitaa nähdä kuinka hauskaa meillä oli?




Näinkin voi käydä! Suuressa vauhdissa ja oikeasta kulmasta tullessa pienikin töyssy saattaa aiheuttaa ison hypyn... Kuski siis todella voi pudota sieltä vaunuilta! 
Tilanteesta jatkettiin kuitenkin kaikilla renkailla ja hymyissä suin :)








Oma arvioni tuotteesta on täsmälleen sama kuin Benilläkin: täydellisen huomaamaton turvaliivi joka ei rajoita kuskin toimintaa vaunuilla. Missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että apua pystynkö tekemään näin, ei edes tuon jäätävän hypyn kohdalla. Mukavuus on siis taattu tämän tuotteen kohdalla.

Kuitenkin kyse on erityisesti turvallisuudesta. Muutama seikka ehkä jäi hieman auki sekä itselleni, että valmentajalleni Heidille. Mitä jos vaunut kaatuvat? Kuski ei välttämättä putoa vaunuilta vauhdissa vaan joskus vaunut kaatuvat niin, että kuski itse asiassa pysyy penkissä aika pitkäänkin. Tietenkin, kuskilla on aina tarkoitus yrittää nimenomaan pysyä vaunuissa. Silloinkin, kun ollaan jo kahdella pyörällä menossa ympäri, kuski ja groomi yrittää kaikin tavoin saada vaunut tasapainoon ihan viimeiseen asti jotta kaatumista ei tapahdu. Tällöin liivi tuskin saa tarvittavaa 30kg vetoa lauetakseen. Toisaalta vaunujen kaatuessa tuolla tavoin ei ole niin suurta riskiä satuttaa itseään pahasti, kuin esimerkiksi tilanteessa jossa kuski oikeasti lentää sieltä vaunuista, yleensä estealueella missä esteet ovat kiinteitä kappaleita. Sellaista päin lentäessä on jopa halvaantumisriski ja Ben tiesikin messuilla kertoa, että tietää yhden valjakkokuskin jonka paukkuliivi pelasti halvaantumiselta juuri tälläisessä tilanteessa.

Sitten toki voidaan päätyä siihen ratkaisuun, että paukkuliivin alle puetaan perus turvaliivi. Mukavuudesta täytyy siinä kohtaa tinkiä, mutta turvallisuus menee joka tapauksessa edelle. Paukkuliiviä itseasiassa aika moni kenttäratsastajakin käyttää nimenomaan tavallisen turvaliivin päällä tuomaan lisäturvaa ja suojaamaan niskaa sekä lonkkia, joita perusliivi ei tee. Tämä ehkä olisi omakin ratkaisuni ja tämän käyttökokemuksen perusteella uskallan kyllä mainostaa valjakkokuskeille paukkuliiviä lisäturvana tavallisen turvaliivin kanssa. Airbag-liivin käyttö yksistään vaatisi ehkä hieman enemmän tutustumista aiheeseen. Aionkin ottaa tavoitteeksi löytää muutaman valjakkokuskin maailmalta, jotka käyttävät jotain airbag-tekniikkaa käyttävää liiviä ja kysellä kuinka he kokevat liivin vaunuilla, käyttävätkö sitä lisänä tavallisen turvaliivin tai selkäpanssarin kanssa vai onko se heidän mielestään tarpeeksi ihan yksinäänkin. Palataan siis varmasti aiheeseen tuonnempana!

Mikäli sinä vakuutuit, voit hankkia oman liivisi Equestrialin verkkokaupasta!
 
Lottakin pääsi kyytiin. Äiti kovasti yrittää käännyttää siihen ajatukseen, että ajaminen on kivempaa kuin ratsastaminen. Pliis ala tykkäämään ajamisesta, pliis ala tykkäämään ajamisesta... Ratsastus on liian jännittävää äidille edes katsella ;D

perjantai 8. huhtikuuta 2016

57. #tekevällesattuu - Helite Airbag, osa 1

Toteutettu yhteistyössä Equestrial.netin kanssa.

Tampereen Hevoset -messuilla kuulin ensimmäisen kerran Helitestä. Itse asiassa Helite on ensimmäinen turvatyyny-teknologiaa käyttävä turvaliivi johon olen koskaan päässyt tutustumaan ja kunnolla näkemään sen käyttöä. Täytyy sanoa, että etukäteen olin skeptinen, kuten kaiken uuden ja itselleni vieraan suhteen hyvin helposti. Ratsastuksen näkökulmasta ymmärrän liivin käytön todella hyvin ja sen kuinka se toimii. Kiinnität liivin "laukaisunarun" satulaan, jolloin se irtoaa hevosesta irtautumisen voimasta. Mietinkin jo kovasti ennen messuja, miten vastaavanlainen tekniikka toimisi vaunuilla? Itse kun en enää ratsasta, en tarvitse varusteita jotka toimivat vain ratsailla. Tarvitsen varusteet, jotka toimivat ajaessa. Blogissani en koe tarpeelliseksi tuoda esille ratsastukseen käytettäviä varusteita, koska ensisijaisesti blogini on suunnattu valjakkoajosta kiinnostuneille. Joten otin tehtäväkseni tarkastella liiviä valjakkokuskin näkökulmasta ja sen jälkeen harkita, onko tässä tuote jota uskallan esitellä valjakkoajoon sopivana.

Tutustuin jo hieman etukäteen Heliteen merkkinä ja googlettelin ylipäätään tietoa ilmatyynyturvaliiveistä. Tämä osa tulee sisältämään täyttä, raakaa fatkaa. Seuraavassa osassa kerron käyttökokemuksia liivistä.


Mikä on Helite?


Helite on ranskalainen tuotemerkki, joka on perustettu vuonna 2002. Se on maailman johtava airbag turvatyyny-liivien ja -takkien valmistaja. Yrityksellä on samaa turvatyyny-teknologiaa käyttäviä tuotteita usealle eri ryhmälle: moottoriurheilijoille (moottoripyörät, moottorikelkat), ilmailijoille ja ratsastajille.

"The airbag jacket has to be different if you ride a horse, go down on your skis, ride a motorcycle or fly a light aircraft. Because you don't injure the same things the airbag jacket doesn't protect the same things. Because you don't fall with the same speed, the airbag jacket inflates at a different time, because you don't fall on the same type of ground, the airbag jacket materials are different. Every application has to be treated differently so we decided on business units to focus and improve every application equally, because everybody is allowed to have more protection."

Jokaisessa lajissa on omanlaisensa riskit, jokaisessa lajissa loukkaantuminen voi tapahtua hyvin erilailla joten jokaisen lajin turvaliiviin on myös tehty lajin vaatimia ratkaisuja. Tämä kuulostaa minun korvaani hyvältä. Kaatuminen moottoripyörällä tapahtuu usein ihan erilaisesta nopeudesta kuin putoaminen hevosen selästä.



Turvaliivin toiminta

Turvaliivi ratsastajille on yrityksen menestynein tuote. Liivin key-ball -tekniikka laukaisee turvatyynyn riippumatta putoamissuunnasta ja liivi täyttyy jopa 0,1 sekunnissa aktivoitumisen jälkeen. Arvio pitää paikkansa, liivi laukaistiin messuilla useita kertoja viikonlopun aikana ja täyttyminen on niin nopeaa, että siinä ei ehtinyt silmiänsä räpäyttämään. Liivi täyttyy ulospäin, ei sisäänpäin, joten sisuskalujensakaan puolesta ei tarvitse pelätä. Liivi on valmistettu erittäin vahvoista materiaaleista jotka kestävät korkeaa ilmanpainetta. Ei tarvitse siis myöskään huolehtia siitä, että liivi lopulta eräänä kauniina päivänä ei kestäisikään täyttymistä. Tämä on nimenomaan tehty kestämään.



Mikä on ihan huippua Helite Airbag-liivissä, on sen suojaavuus. Täyttyessään Helite suojaa niskaa takaa sekä sivuilta jolloin se vähentää riskiä piiskaheilahdusvammoilta. Rintakehä on suojattu molemmita sivuilta sekä koko selkä niskasta häntäluuhun asti. Lisäksi liivi suojaa lonkkaa kauttaaltaan, mitä normaali turvaliivi ei tee.

Aktivoitumisen jälkeen liivi alkaa hitaasti tyhjenemään ja tyhjenee 2-3 minuutin aikana. Tämän jälkeen liiviin vaihdetaan uusi patruuna ja se on jälleen käyttövalmis. Patruunan vaihto itsessään on helppoa ja nopeaa, näette sen ala olevasta videosta.




Vaihdettavat päällysvaatteet

Mutta mikä erottaa Heliten muista markkinoilla olevista airbag-liiveistä? Puhutaan nyt suoraan, niitähän on tarjolla jo useilta eri merkeiltä. Helite eroaa näistä muista markkinoilla olevista mielestäni kahdella hyvin oleellisella asialla. Ulkonäkö ja käyttömukavuus.


Helite Air Shell on rakennettu kahteen eri elementtiin: päällysvaate ja airbag. Päällysvaatetta voi käyttää siis myös ilman airbagia jolloin saat täysin tavallisen softshell-takin tai -liivin käyttöösi silloin, kun et ole hevosen selässä. Airbag yhdistetään päällysvaatteeseen helposti vetoketjulla. Sama airbag toimii kaikkien tarjolla olevien päällysvaatteiden kanssa. Valjakkokuskit ovat kiitollisia tästä ominaisuudesta: maratonilla voit itse käyttää liiviä airbagin kanssa ja groomille voi pukea päälle pelkän takin tai liivin ja groomi voi käyttää alla omaa turvaliiviään. Valjakossa tiimivärit ovat kova sana etenkin maratonilla ja kuskin sekä groomin vaatetus mietitään lähes aina sopimaan toisiinsa.


Päällysvaate on täysin konepestävä 30°C:ssa. Airbag järjestelmää ei saa pestä koneessa, joten sen pesu on tehtävä käsin haalealla vedellä ja ilman pesuainetta. Mutta päällysvaatehan se maratonilla tulee kuraiseksi vesiesteessä rämpiessä, joten koko liiviä ei ole tarvekaan pestä.

Tarkentaakseni siis vielä tätä joka sai minut ja usean messuilla vierailleen KV-tason valjakkokuskin ihastumaan tuotteeseen: voit omistaa airbagin lisäksi monta eri päällysvaatetta. Voit myös ostaa päällysvaatteita erikseen.


Tarjolla olevat tuotteet

Hevosihmisille Helite tarjoaa neljä erilaista tuotetta. Helite Airnest Vest on se perinteisimmän näköinen turvaliivi. Siinä ei ole vaihdettavaa päällysvaatetta vaan käytännössä pelkkä airbag. Airnest Vest on se alkuperäinen Heliten turvatyynyliivi ja sitä käyttää jo yli 45 000 ihmistä joista suurin osa on kenttäratsastajia.



Helite Air Shell Gilet sisältää airbagin ja kauniin softshell-liivin. Tuote on istuva, materiaaliltaan korkealuokkaista teknistä kangasta joka sopii äärimmäisiin olosuhteisiin ja pitkäaikaiseen kättöön.



Helite Air Shell Blouson on se, johon itse ihastuin todella kovasti. Blouson sisältää airbagin ja softshell-takin. Materiaali on samaa kuin Gilet-liivissä ja takki näyttää aivan tavalliselta softshell-takkilta.



Uusin tuote Heliteltä on Air Shell Show. Kyseessä on erityisesti esteratsastukseen kehitetty klassinen kisatakki. Materiaali tässä takissa on sama kuin Gilet- ja Blouson-päällysvaatteissa eli laadukas softshell.



Kaikkia tuotteita on saatavilla niin aikuisille kuin lapsillekin. Lisäksi ns. satularemmiä (jolla kiinnitetään liivi satulaan tai vaunuihin, jonka irrotessa liivi laukeaa) on saatavilla kahta eri pituutta eli lapsille on mahdollista saada lyhyempi remmi. Patruunoita on kolmea erilaista (50cc, 60cc ja 100cc) ja patruunan koko määräytyy liivin koon mukaan. Patruunan hinta on 22-26e välillä koosta riippuen.



Mutta mitä mieltä liivistä oli kansainvälisellä tasolla, jopa MM-kisoissakin menestynyt kovan luokan kuski Ben Simonsén? Entä mitkä ovat omat kokemukseni liivistä käytännössä? Seuraavassa osassa kerron sekä Benin että minun itseni kokemuksia tuotteesta.

Helite-tuotteista on vielä hetken ajan tarjous Equestrialin nettikaupassa - 9.4.2016 asti saat liivin -50€ alennuksella! Kiiruhda siis, jos haluat omasi :)

tiistai 5. huhtikuuta 2016

56. Hevosmessujen valjakkotunnelmaa

Valjakkoajo on yhdessä esimerkiksi matkaratsastuksen ja westernin ohella vielä toistaiseksi sellainen laji, joka ei messuilla ole juurikaan esillä ollut. Näytöksissä valjakkoajoa ollaan esitelty jo useina vuosina, se on vauhdikas ja yleisöystävällinen laji näyttävyytensä puolesta joten se on lajina syytäkin ottaa vakavasti, kun valmistellaan messujen ohjelmarunkoa. Näytteilleasettajia ei kuitenkaan juurikaan ole. Jos etsii valjaita, ajopiiskaa, tarkkuuskeiloja, ajoloimia, maratonsuojia jne. on helpointa kääntyä internetin tai sen tutun jälleenmyyjän puoleen.


 Mutta hiljalleen tämänkin asian osalta ollaan kunnostauduttu ja tänä vuonna Tampereen Hevoset-messuilta löytyi jopa kaksi alan jälleenmyyjää! Savijärven kartano oli yhdessä Tidaholms Sverigen kanssa esittelemässä paria maratonvaunua, valjaita ja ylipäätään keskustelemassa ihmisten kanssa valjakkoajosta. Lisäksi Hessi-tarvike oli tuonut näytille ja myyntiin ajopiiskoja, tarkkuuskeiloja, kuolaimia, loimia, valjaita...


Omalta shoppailulistaltani ei löytynyt mitään, mutta kävin toki kiertelemässä näytteilleasettajat ja tein yhden heräteostoksenkin, joka tosin oli kyllä ihan tarpeellinen. Nimittäin ruskeat hanskat. Valjakkoajossa hanskojen täytyy olla ohjien väriset ja omat ruskeat Roecklin hanskat ovat sellaiset avomallin, isoilla tuuletusaukoilla varustetut, joten oli ehkä aikakin hankkia uudet. Tosin nyt en satsannut "rökeleihin" vaan ostin testiin Fair Play -merkkiset hanskat.

Tälläinen iloinen Gnist Varde -tiimi löytyi Hessi-tarvikkeen ständiltä!
Lisäksi yritin katsella maratonsuojia poneille. Mutta eihän niitä löytynyt. Ylipäätään shetlanninponeille oli todella vähän mitään. Hei varustemyyjät, meitä tosissaan shettiksillä harrastavia alkaa olla jo niin paljon, että pikkuvarusteiden tuontikin voisi alkaa olla jo jossain määrin kannattavaa! Mutta nettitilaamiseksi menee näiden suojienkin osalta.

Sunnuntaina pääsimme myös Playsson.netin toisen tiimibloggaajan Miran kanssa keskustelemaan aiheesta "Miten digi ja tekniikka muuttavat hevosalaa". Aihe on mielenkiintoinen ja varmasti aika monen bloggaajan sydäntä lähellä ja olikin mukavaa päästä keskustelemaan aiheen parissa monen hevosalan ammattilaisen kanssa saman pöydän ääreen.


Muuten tuli tietenkin vietettyä suurin osa molemmista päivistä Playsson.netin Loungella - kiitos kaikille vierailijoille, ainakin omalta osaltani voin todeta, että todella mukavat kaksi päivää oli ja oli ihanaa tavata vanhoja tuttuja kuin myös uusiakin tuttavuuksia!




Pakkohan toki oli käydä katsomassa molempien päivien valjakkoajon Indoor Challenge! Kyllä oli vauhtia, jee! Ensimmäisenä päivänä voiton vei Talvikki Järvinen hevosellaan Danser T ja toisena päivänä meidänkin valmentajamme Heidi Sinda vuonohevosella Gnist Varde! Ja ei muuten porukan junnukuski kisan pienikokoisimmalla ponilla jäänyt kumpanakaan päivänä kauas kärjestä, Laura Haapakoski Hessin Myrskyllä oli lauantaina 3. sijalla ja sunnuntaina 2. sijalla! Aika hienosti!


Nyt kärvistelen flunssan ja kuumeen kourissa kotoa, en kuulemani mukaan ole ainut joka tämän taudin messuilta toi tuliaisena, vetoinen halli taisi tehdä tehtävänsä - toki hilluin myös pihalla ilman takkia pariinkin otteeseen, kun piti käydä "vain nopeasti moikkaamassa valjakkokuskeja" ja ainahan siellä jää suustaan kiinni pidemmäkiskin aikaa... Mutta nyt on aikaa sairastaa, kalenterissa ei ole seuraavalle parille viikolle mitään muuta kuin ponitreenejä ja ne saa nyt odotella niin kauan, että tästä toivun kunnolla. Ponit kyllä odottaa :)