5. Kaljut minimammutit rallittelemassa

Ponit ovat olleet marraskuun alusta asti Urjalassa ajo-opetuksessa. Tämä oli parempi ratkaisu, kun painiskelimme vähän sekä aikapulan, että käsiparien puuttumisen kanssa. Nämä kaverit kun eivät olleetkaan ihan niin helppoja laittaa ajoon. Ellillä on päästy ajamaan nyt jo ilman taluttajaa, mutta Piipa on haasteellisempi ja se menee vielä taluttajien kanssa. Se on todella teatraalinen kaikissa reagoinneissaan... Kyllä se menee jo kuulemma kaikki tassut maassa ja ei varmaan montaa kertaa mene, että taluttajistakin jo päästään luopumaan. Laput se varmaan tarvitsee aika nopeasti.

Sintit olivat olleet juuri ajossa, kun tulin tallille, joten en sitten lähtenyt niiden kanssa enää kävelylle mutta käytin ne maneesissa - ajattelin, että ne haluaisivat ehkä vähän oikoa jäseniään ja availla lihaksiaan ja rallitella menemään. Noh, katsokaa videosta kuinka kävi...

Aika energisiä poneja? Tässä myös jälleen näkee näiden kahden eron aika hyvin, Elli varmaan olisi juossut sydämensä kyllyydestä, jos Piipa vain olisi lähtenyt siihen mukaan.

Pahoittelen muuten videon hämäryyttä, täytyy muistaa että jatkossa maneesiin kaikki valot päälle, jos meinaa saada videoon selkeää kuvaa.

4. Vaunujen painoista pohdintaa

Eräs lukija kysyi edellisen postauksen kommenteissa, että kuinka isoa painoa 3-4 vuotias poni voi vetää perässään. Ajattelinkin heti, että tästä voisi kirjoitella vähän enemmänkin. Puhun tekstissä ponista, koska kysyjä kysyi asiaa siitä näkökulmasta ja koska blogin kaksi päätähteä ovat pieniä poneja, mutta kaikki tämä pätee ihan samalla tavalla hevosiinkin. Huomatkaa, että tässä alussa en puhu yksinomaan nuorista tai aikuisista poneista vaan ylipäätään tarkastelen asiaa aika monesta eri näkökulmasta.

Hessin Nöpi ja juhlavaunut

Tunne ponisi heikkoudet ja vahvuudet

Tässä asiassa, kuten ihan kaikissa, pitää ajatella ponia yksilönä. Onkin tärkeää alusta asti tietää oman poninsa heikkoudet ja vahvuudet – samoin kuin omat heikkoutensa ja vahvuutensa!

Asioita joita pitäisi tarkastella 

(mielestäni ne oleellisimmat asiat, kun puhutaan valjakkoajosta tai kotona kärryttelystä)

• Ponin vahvuus, joka koostuu sekin useammasta asiasta: paino, fyysinen kunto, luontainen kyky, temperamentti. 

• Alusta jolla ajetaan: kova vs. Pehmeä, asfaltti vs. Hiekka, tasainen vs. Mäkinen... 

• Kengitys ja pito: liukkaalla alustalla poni joutuu tekemään enemmän työtä. Hokkikenkä on siis Suomenkin oloissa ihan asiallinen jo pelkästään ponin tekemän työn raskauden kannalta (puhumattakaan turvallisuudesta). 

• Ponin tekemän työn tyyppi: onko vauhtia, useita pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. 

• Valjaat ja valjastus: oikeanlainen valjastus, oikeanlaiset kulmat valjastuksessa mahdollistamaan oikeanlainen veto. Vaikutusta on myös millaisia valjaita käytetään, esim. rintaremmi vai länki. 

• Sääolosuhteet: huomioitava erityisesti lämmin ja kostea ilma. 

Laskukaavan käyttö valitessa vaunua

Nämä ovat todellakin suuntaa-antavia ja on niin paljon asioita mitkä vaikuttavat siihen, paljonko voidaan ponin perään painoa laittaa, tuossa yllä on mainittuna vain muutama asia.

Poni voi vetää...

...3 kertaa oman painonsa, jos tie on hyvä ja tasainen ja meno rauhallista. 

...2 kertaa oman painonsa, jos tie on esimerkiksi mäkinen tai muuten raskaampi vetää. 

...1 kerran oman painonsa, jos mennään huonoja teitä, mäkiä, raskaalla hiekalla ym.

Maratonilla saatetaan laittaa vieläkin vähemmän painoa, eli ½ kertaa ponin oman painon verran.

Maratonilla pitää päästä lujaa ja ketterästi myös kaarteet!

Mitä säännöt sanovat vaunun koosta

Jos mietitään sitten ihan konkreettisesti erilaisten vaunujen painoa ja esimerkiksi sitä, mitä asiasta sanotaan valjakkosäännöissä.

Koulu- ja tarkkuuskokeessa vaunun painolle ei ole asetettu minkäänlaisia rajoja. Ainoastaan leveydestä ja pyörien määrästä on olemassa sääntö:

Luokka	Pyörät	Avustaja	Minimileveys vaikea / vaativa / helppo
Hevosparit	4	1 takana	148cm / 148cm / 125cm
Hevostandemit	2 tai 4	1 vieressä tai takana	138cm
Hevosyksiköt	2 tai 4	1 vieressä tai takana	138cm / 138cm / 125cm
Poniparit	4	1 takana	138cm / 138cm / 125cm
Ponitandemit	2 tai 4	1 vieressä tai takana	138cm
I Poniyksiköt	2 tai 4	1 vieressä tai takana	138cm / 138cm / 125cm
II Poniyksiköt	2 tai 4	1 ei pakollinen	125cm / 125cm / 110cm

Maratonilla määritellään jo sitten painostakin jotain:

Luokka	Pyörät	Minimipaino	Avustaja	Minimileveys vaikea / vaativa / helppo
Hevosparit	4	350kg	1 takana	125cm
Hevostandemit	2 tai 4	150kg	1 vieressä tai takana	125cm
Hevosyksiköt	4	150kg	1 takana	125cm
Poniparit	4	225kg	1 takana	125cm
Ponitandemit	2 tai 4	90kg	1 vieressä tai takana	125cm
I Poniyksiköt	4	90kg	1 takana	125cm
II Poniyksiköt	2 tai 4	50kg	1 ei pakollinen	125cm / 125cm / 110cm

Vaunujahan löytyy sitten jokaiselle mieleisiä, vaikka ja kuinka monta erilaista mallia ja väriä! Otetaan siis nyt tarkasteluun poninäkökulmasta muutama ponivaunu ja mietitään käytännön kannalta tätä asiaa.

Pete-poni koulutuksensa alkutaipaleella

Käytännön kannalta katsottuna

Kun puhutaan aivan ajokoulutuksen alussa olevasta ponista, laittaisin minä perään hiittikärryt tai todella kevyet koppikset. Mutta kun ajokoulutuksessa on edetty siihen vaiheeseen, että varsinainen kärryihin opettelu on suoritettu ja treenataan kuntoa ja tekniikkaa, voidaan perään laittaa jo jotain hieman kuskillekin mukavampaa kärryä. Otan tähän esimerkkiin Ellin ja ajattelen siis, että Elli olisi tässä kohtaa jo ajokoulutettu.

Elli ja Piipa eivät ole vaa'alla käyneet yhtä ahkerasti kuin tämä kuntokuurilla oleva tuleva kisakuskinsa, mutta arvioidaan vaikka, että Elli painaa 210kg.

Normaali kotiajo on hyvin vaihtelevassa maastossa joka sisältää myös mäkiä, meillä kuitenkin tiet ovat hyväpohjaisia hiekkateitä joten pohjasta ei muuten tule lisävastusta. Toisaalta taas, kummallakaan ei ole vielä lihaskuntoa ja vähän ylipainoakin löytyy. Sanotaan siis, että alkuun ponien perään voisi laittaa maksimissaan oman painonsa verran painoa.

Ellin kohdalla siis 210kg. Tästä miinustetaan kuskin paino hieman yläkanttiin heitettynä, koska talvella vaatettakin on jo parin kilon verran, eli lopulta vaunujen painoksi voidaan laittaa 150kg. Toisaalta, kyllähän ne valjaatkin painavat? Otetaan vielä kymppi pois niin ollaan luvussa 140kg. Millaisia vaunuja tähän painoluokkaan sitten löytyy?

Tarkastelin vaunuja ruotsalaiselta Tidaholmsvagnarilta, koska heidän sivuiltaan löytyi parhaiten kaiki tarvittavat tiedot vaunuista. Yritin löytää muutamia eri merkkisiä koppakärryjä, mutta tässä tultiin siihen ongelmaan, että harva myyjä ilmoittaa verkkosivuillaan vaunujen painoja! Aika isokin virhe mielestäni? Painoeroja on kuitenkin suuriakin.

Laitan muuten hinnatkin näistä vaunuista niin lukijat tietävät vähän missä hintaluokissa valjakkovaunut liikkuvat. :)

Tässä on Tidaholmsvagnarin Rockard nr 204. Painon ilmoitetaan lähtevän 75 kilosta. Alittaa siis hienosti painon jota me etsimme Ellin perään. Mielestäni nuoren ponin ollessa kyseessä, helpommin laittaa ponille liian painavan kuin liian kevyen kärryn joten tämä olisi mielestäni oikein hyvä valinta.

Maratonvagn nr 205 mini, jonka painon kerrotaan lähtevän 80 kilosta. Aika passelit maratonit siis yksikköponille! Näiden hinta lähtee 3800 eurosta.

Kuten näette nyt, maratonvaunuja saa varmasti missä tahansa haluamassaan värissä! Tässä Tidaholmsin 207 X-treme 2015. Paino lähtee 160 kilosta. Tällä hintaa reilu 7000 euroa. Yksikkö shetulle liian painavat maratonit, parille menisikin hienosti!

Juhlavaunuista nelipyöräiset menevät myös jo yksikölle liian painavaksi, yksikköponille voisi juhlavaunuiksi ostaa gigit, esimerkiksi nämä:

Eli Gigg nr 213 joiden painon sanotaan alkavan 85 kilosta. Varmasti hyvät vaunut pienelle ponille.


Lopputulos

Tämä teksti on kyllä niin sekava oksennus faktaa ja mielipidettä sekaisin, että anteeksi vain kaikille jotka asiasta olisivat kiinnostuneet ja joutuvat etsimään niitä tiedon rippeitä täältä seasta! Lopputuloshan kun on kuitenkin se, että maalaisjärkeä joutuu tässäkin asiassa käyttämään. Pitää tuntea poninsa ja miettiä, onko se enemmän sellainen pieni tarmonpesä joka menee vaikka läpi harmaan kiven mitä ikinä sen perään laittaakin vai tuumaako se nopeasti, että eipä jaksa nähdä vaivaa tehdä yhtään mitään, jos perässä on sen mielestä liian painavaa tavaraa.

Itse laittaisin alussa (kun ajokoulutus on jo tehty) ½-1 kertaa ponin painon verran painoa sen perään ja painoahan voidaan nostaa sen mukaan, miten poni kunto kasvaa ja lihaksisto kehittyy, mitään aikataulua tähän ei voi kertoa vaan on niin yksilöllistä, kuinka mikäkin poni eteenpäin menee.

Nämä blogin tähdet ovat aika sisukkaita poneja enkä usko, että ne varsinaisesti painosta sanoo yhtään mitään, enemmän Piipa saattaa olla huolissaan esimerkiksi vesilätäköistä ja pikkulinnuista ja Elli miettii vain, miten voisi saada mennä vähän vauhdikkaammin, että olisi helpompaa ja hauskempaa...

Huomautan vielä loppuun, että niin kuin ratsupuolella, myös valjakkoajon parissa on paljon erilaisia käytäntöjä ja kirjoittamani teksti perustuu osittain faktapohjaiseen tietoon ja suureksi osaksi omiin mielipiteisiini ja siihen, miten minä tekisin asiat. Suosittelen aina, että lajista tietämätön ottaa yhteyttä kokeneempaan tekijään / kouluttajaan ja vähintäänkin kysyy neuvoja ellei jopa käytännön apua.



Lähdeluettelo:

"Very Special Equines: Small but Strong, A Driver's View on Suitability" Ron Whiteman. Carriage Driving World
"How Much Weight Should a Horse Pull?" Driving Digest Magazine

3. Tässä on Elli

Edellisessä postauksessa esittelin parivaljakon vanhemman osapuolen, "Piipan" joten nyt on vuorossa näistä kahdesta se nuorempi eli "Elli", joka on 3-vuotias (kääntyy siis vuodenvaihteessa 4-vuotiaaksi).

Elli on näistä kahdesta nopeammin asiat sisäistävä, mutta luonteeltaan hieman kujeilevampi ja kokeilevaisempi. Sillä on ehkä enemmän mielipiteitä suunnasta, vauhdista ja ylipäätään hirveästi mielipiteitä ihan kaikesta. Ehkä sen kanssa voi jopa käydä niin, että taitojen karttuessa mielipiteitä tulee vain lisää.

Eli ei mistään haastavasta tapauksesta ole tässäkään kyse. ;) Elli on näistä menevämpi ja täpäkämpi, sellainen jonka voisin kuvitella syttyvän maratonilla tai tarkkuudessa, tai ylipäätään missään sellaisessa missä saa mennä lujempaa.

Kaiken kaikkiaan siskokset täydentävät toisiaan kyllä aivan mahtavasti. Elli sisäistää asiat Piipaa nopeammin, mutta Piipa on sitten opittuaan jotain hieman tasaisempi ja rauhallisempi. Katsotaan mitä käy sitten, kun saa nämä parivaljakkoon - kumman kanta voittaa? Mennäänkö mielummin täysiä vai himmaillaanko? Luulen, että Elli nuorempana kuuntelee siskoaan tässä asiassa, mutta aika näyttää. Nyt laitetaan kuitenkin molemmat ponit kärryjen eteen ensin yksin ja sitten aletaan harjoittelemaan parissa kulkemista ensin ohjasajaen.

Kuvat otti meidän tuleva groomi, Sanni! Sanni on ollut luottogroomini/-hevosenhoitajani jo monta vuotta ja ihanaa päästä jatkamaan yhteistyötä ihmisen kanssa, jonka kanssa hommat on jo tavallaan selvät. Kommunikaatiolla groomin ja kuskin välillä on valjakkoajossa todella iso merkitys ja on tärkeää tietää esimerkiksi maratonilla millä tavalla kuski haluaa groomilta ohjeet ja kuskin on tietty tärkeää tietää mitä groomi milläkin sanalla tai sanomisella tarkoittaa.

Jännittävää ajatella, että ehkä jo talvella päästään kunnolla treenin makuun parivaljakon kera! Jee!

2. Tässä on Piipa

Esitellääs siis tämä tuleva parivaljakko, joka on - mikäli kaikki suunnitelmien mukaan etenee - tulossa valjakkoradoille vuonna 2016.

Ensin parivaljakon vanhempi osapuoli, eli "Piipa", joka on siis nyt 5-vuotias shetlanninponi-tamma.

Piipa on ollut näistä kahdesta haasteellisempi kouluttaa, koska se on saanut olla kaksi vuotta pidemmän aikaa olla tekemättä käytännössä mitään. Sitä ei ole ratsu- eikä ajokoulutettu, se on käynyt näyttelyissä ja siis käsitelty kyllä todella hyvin, mutta mitään varsinaista virkaa sillä ei ole ollut vielä elämänsä aikana. Piipan on ollut hieman haasteellista ymmärtää ja sisäistää asioita.

Mutta siinä Piipa taas on aivan erinomainen, että kun se on jonkun asian hyväksynyt ja oppinut, se ei kyllä sitä kyseenalaista - ainakaan se ei ole sitä tehnyt vielä. Tänään sujui kaikki aivan mainiosti ja Piipa teki kyllä kaiken mitä siltä vain pyysi.

Sanottakoon nyt siis vielä, että tässä on ponit jotka saivat suuhunsa kuolaimet ensimmäistä kertaa vähän reilu 2vk sitten ja treenikertoja on sinäkin aikana ollut 4-6 (Piipalla ollut hieman enemmän, ns. tukiopetusta). Ne laitettiin kiinni kahdelta puolelta käytävälle ensimmäistä kertaa. Ne näkivät valjaat ensimmäistä kertaa. Juoksutettiin ensimmäistä kertaa. Kaikki on niille siis aivan vierasta.

Ja nyt Piipaakin, joka ensimmäisellä kerralla lähinnä vain pomppi ylöspäin, pystyy ns. takaa-ajamaan ilman minkäänlaisia vastalauseita tai paniikkireaktioita. Edelleen se jännittävissä tilanteissa meinaa hakeutua ylöspäin, mutta nyt tässä meidän perus kenttätyöskentelyssä sitä paniikkia ei enää tule. Homma on Piipan mielestä nyt ihan OK! Kärryt taas ovat aika jännittävät, mutta aika näyttää minkälanen ajoponi Piipasta tulee... Omistajan kanssa veikkailemme, että kunhan Piipa pääsee ensijärkytyksestä yli, siitä tulee aivan loistava ajoponi.

1. Viisi + yksi syytä valita valjakkoajo.

Tämän tekstin myötä haluan toivottaa uudet lukijat tervetulleeksi lukemaan tästä mahtavasta lajista.

- Valjakkoa harrastava porukka on pieni ja tiivis - ja ihan huipputyyppejä täynnä!! Uudet harrastajat oman kokemukseni mukaan otetaan porukkaan mukaan nopeasti ja kaikki toivotetaan tervetulleeksi porukkaan. Lajin pariin mahtuu kyllä niin harrastelijat ja niin sanotusti huvikseen kilpailevat kuin myös tavoitteet korkealla pitävät kuskit.

Sanni <3 Ihana luottogroomini ja muutenkin aivan huipputyyppi. :)

- Talven pakkasilla ainakin itse pystyn paljon paremmin pukeutumaan lämpimästi vaunujen kyytiin kuin mitä se onnistuu ratsaille mentäessä. Ratsastajille on kyllä kaikenlaisia toppahousuja ja talvisaappaita, mutta itse ainakin koen olevani aina liian "pakattu". Vaunuilla ongelma on yleensä vain käsien lämpimänä pitäminen ja siihenkin on kehitelty aika toimiva juttu: patterilla lämpenevät hanskat!

Ja puhutaanko jotain tuosta ihanasta ajoessusta joka on jopa pakollinen kisavaruste (paitsi maraton-osuudella)?! Kuinka hienoa on kääriytyä talvella vilttiin ajon ajaksi! Hankintalistalle pattereilla lämmitettävä versio siitäkin?

- Ulkoasuun saa ja tulee panostaa! Tiimivärit näkyvät vahvana: vaunuissa, valjaissa, pehmusteissa, suojissa, kuskin ja groomin vaatteissa... Valjakkotarkastuksessa valjakko tarkastetaan kokonaisuudessaan ja paitsi, että siinä kiinnitetään huomiota valjastukseen ja varusteiden sopivuuteen, myös koko valjakon ulkoasuun. Tyylikkäin valjakko myös palkitaan!

Vauhtia tarkkuusradalla!

- Lajin monipuolisuus viehättää. Jokaiselle on jotakin: vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastavalle maraton-osuus, joka yleensä saa kerättyä myös jonkin verran yleisöä radan varrelle. Rauhallisemmasta menosta pitävälle kouluosuus, jossa tärkeintä on valjakon harmoninen yhteistyö ja liikkeiden täsmällinen suorittaminen. Näiden kahden osuuden väliltä löytyy tarkkuuskoe, joka yhdistää vauhdin ja täsmällisyyden.

Tyylikkäänä Nöpin kanssa. Näillä vaunuilla me ei tosin kilpailtu, näillä kuskattiin lähinnä hääpareja. :)

- Valjakkohevosella voi (yleensä) myös ratsastaa! Harvalla ratsuhevosella voi silti ajaa. Ratsastuksesta on lisäksi hyötyä valjakkohevosenkin kanssa, kuten aina erilaisesta treenistä on. Selästä käsin on helpompi tehdä tiettyjä asioita ja esimerkiksi hyppääminen vahvistaa eri tavalla lihaksistoa - ja eri lihaksia!

Minäkin saan taas olla poni"tyttö"!

- Aikuisetkin saavat ihan luvan kanssa ja jopa toivotusti harrastaa pienilläkin poneilla! Jee!

Mitä siis oikein odotat? Ota yhteyttä vaikka sähköpostitse, jos tarvitset apua aloittamiseen. Katsotaan mistä löydetään teille oma opettaja joka opastaa tähän hienoon lajiin! Lähiseudulle voin minäkin tulla opastamaan alkuun. :)