91. Vuoden viimeiset valmennukset

Ihanat ystävämme Tonnie Cazemier ja Rudolf Pestman tulivat jälleen valmentamaan Urjalaan. Ihanaa, kun näitä valmennuksia on ollut vuoden aikana nyt sitten neljä kertaa! Ensi vuodelle on suunnitteilla onneksi samanlainen setti. Aivan mahtavia viikonloppuja. Itse vähän kevensin omaa urakkaani ja ajelin kotiin jokaisena päivänä nukkumaan, enkä lauantainakaan ollut ihan iltaan asti. Sunnuntain jätin välistä kokonaan vaikka mieli kovasti tekikin mennä katsomaan valmennuksia...

Spartan kanssa ajoimme perjantaina ja lauantaina. Ponin omistaja ajoi toisen ajon myös lauantaina ja sitten vielä sunnuntaina, joten ihan reipas treeniviikonloppu oli ponillekin.

Koska olen tällä hetkellä aikamoinen lahopää, tuntuu kuin jossain aivojen osassa olisi miljoona pientä reikää josta kaikki vaan valuu pois, katselin videota ja tein sieltä muutamia havaintoja ranskalaisin viivoin. Tonnien neuvot onneksi kuulee videolta hyvin, huh :)

- Äänenkäyttöä vähennettävä ja otettava mukaan muut avut, eli käytännössä piiska jonka käyttämistä on hieman ehkä liikaa varottu. Ääni kerran tai kaksi, jos poni reagoi niin täytyy olla hiljaa, jos ei reagoi niin sitten piiskalla tehostaa pyyntöä. Jos Sparta reagoi piiskaan jännittymällä, esimerkiksi siirtymisessä askellajin sisällä, tässä kohtaa sillä ei ole niin väliä vaan ensin pitää reagoida oikein eli eteenpäin ja sitten voi alkaa keskittyä siihen, että siirtyminen tapahtuu rennosti ja teknisesti oikein.

- Siirtymisessä ravista-käyntiin jos poni meinaa "levähtää" ja venyä vain pitkäksi, siirtymisen voi jättää vaikka kesken ja pyytää takaisin eteenpäin. Ns. "fake transition" ettei poni ala ennakoimaan siirtymistä aina "lysähtämällä". Eteenpäinpyrkimyksen pitää säilyä myös siirtymisessä.

- Ei saa jäädä roikkumaan ohjaan! Tämä oli tämän viikonlopun teema, sen mitä kuuntelin niin aika monella muullakin kuskilla. Kuulemma yleinen vika ;) Jos poni juoksee, hidastetaan puolipidätteillä. Pidätettä aina seuraa myötäys. Don't hold too long! Pitää muistaa aktivointi myös silloin, kun poni juoksee!

- Poni oli kiinni vasemmassa ohjassa ja Tonnie kävi kokeilemassa miltä poni tuntuu, koska tätä ei ollut nähtävissä maasta käsin. Hän huomasi toki sitten vaunuilla heti mistä puhuin. Sparta irroitti vasemmalta, kun Tonnie teki muutamia puolipidätteitä vasemmalla ohjalla, antaen tasaisen tuen silloin oikealla ohjalla. Tämän jälkeen omakin ajo sujui suorastaan kuin tanssi, poni oli todella kevyt kädelle ja tasaisesti molemmilla ohjilla... Saimme tehtyä vähän pienempää volttia ja siirtymisiä askellajin sisällä sekä askellajista toiseen paljon rennommalla ja pyöreämmällä ponilla.

Lauantaina Sparta oli alusta alkaen todella menossa, ei varsinaisesti jännittynyt mutta niin innoissaan, että oli hieman hankaluuksia saada takaisin se fiilis mikä perjantaina oli. Se nojasi aika vahvasti käteen eikä eilinen "tuki oikealta, puolipidätteet vasemmalta" auttaneet asiaa. No eivätpä tietenkään auttaneet, kun se oli vähän vaihtelevasti kummallakin ohjalla. Tonnie kävi vaunuilla ja sanoi, että kun se irroittaa vasemmalta, se nojaakin kohta jo oikeaan ohjaan. Joten eipä se auta jos saa ponin irtonaiseksi vain vasemmalta jos sama tilanne on toisellakin puolella. Joten taas vähän ranskalaisia viivoja...

- Pitää tuntea mitä milloinkin tapahtuu. Jos poni on vasemmalle ohjalle jäykkä, pitää tehdä puolipidätteet vasemmalla ohjalla ja silloin antaa tuki oikealla. Jos se on jäykkä oikealle ohjalle, puolipidätteet sillä ohjalla ja tuki vasemmalla.

- Täytyy uskaltaa ihan oikeasti pidätteen jälkeen myödätä, käsi eteenpäin! Tällöin selvä tuki toisella ohjalla kuitenkin. Poni lähtee seuraamaan kyllä myötäävää kättä ja tulee alemmas, pyöreämmäksi ja kevyemmäksi.

Pääsimme lopulta ajamaan myös muutamia tarkkuustehtäviä, jotka olivat minun toiveissani viime kerralla huonosti menneen kisan jälkeen. Halusin päästä ajamaan suoralla ponilla ja fiilistellä sitä, miltä radalla pitäisi oikeasti tuntua.

- Edelleen, ei saa roikkua ohjassa ja muistettava aktivointi. Myös sillä piiskalla, jos ääni ei ole tarpeeksi tehokas.

- Ei mitään "vhooou" -äänitehosteita kuskin suusta ennen keilaparia. Aina eteenpäin, ei taaksepäin.

- Kaikki tämä auttaa siinä, että keilojen välistä päästään suoraan ja palloja pudottamatta. Ponin pitää olla ensin tasaisesti molemmilla ohjilla.

- Jos kuitenkin kisaradalla tulee se tunne, että poni on ihan banaani eikä suoristu millään verkan aikana, silloin mennään sillä mitä on. Se banaanikin menee keilojen välistä puhtaasti, jos itse ei yritä mitään temppuja keskellä keilaparia.

Nyt vain kohti Keilakunkkua, kauden viimeistä kilpailua! Nyt mennään sillä ajatuksella, että poni kunnolla suoraksi ennen ratoja ja radat hillitysti ja siististi. Vauhti ei ole pääosassa, nyt halutaan poistua radalta hyvällä fiiliksellä.