Vaatimustasoa on lisättävä, jotta edistystä tapahtuu, johan sen jo toinen valmentajammekin (Tonnie) sanoi valmennusviikonloppuna. Siispä kotitreeniin on otettu hieman lisää tehoja...
Paitsi, että olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, että ponit eivät vain liiku vaan ne liikkuvat myös oikein, olen alkanut tehdä niiden kanssa lihaksistoa ja tasapainoa kehittävää harjoittelua. Väistöjä ollaan harjoiteltu edelleen ja sitä treeniä jatketaan. Omasta vinoudestani johtuen (luultavasti) toinen kierros on kummallakin haastavampi. Olisi hienoa saada joku taitava maastakäsin tekijä meitä hieman ohjeistamaan... Haluaisin, että ponit oppisivat väistöt, avot, sulut, etu- ja takaosakäännökset ja kaikki siis tietenkin maasta käsin. Sitten jos ne joskus vaikka sisäänratsastettaisiin, olisi asiat hanskassa jo ennen sitä. Ei sillä ettäkö ne mitään noilla "tempuilla" tekisivät, mutta kaikki tälläinen kehittää koordinaatiota ja tasapainoa ja on kuitenkin vaihtelevampaa tekemistä kuin pelkkä ympyrän kiertäminen tai suoraan kävely.
Lisäksi olemme ottaneet mukaan puomit. Ensin yhdellä, sitten kahdella, kolmella ja nyt neljällä puomilla. Puomityöskentelyn tarkoituksena on tasapainon, koordinaation ja lihaksiston kehittäminen - lisäksi se on ponien mielestä kivaa!
Tällä kerralla etenkin Piipa oli todella vaikea saada taipumaan, tuntumalle ja ylipäätään reagoimaan mihinkään. Epäilen, että kiima vaivaa. Ponit on hierottu vasta ja mitään suurempaa vaivaa ei kummallakaan ollut. Piipan ilme oli lähes koko ajan sellainen, että "Ole akka hiljaa." eli suoraan sanottuna vähän huonotuulinen. Lopulta se teki kuitenkin todella hyviä puomisarjoja. Olen todennut, että Piipan kanssa lähes tärkeintä on pitää homma mielekkäänä ja poni tyytyväisenä. Jos on huono päivä ja poni ei ole vastaanottavainen, pitää osata höllätä ja helpottaa tehtävää. Ihan turhaa yrittää käskeä ja vaatia, niin kauan että kuppi menee nurin ja sen jälkeen rentous on taas kaukana. Ponit ovat työskennelleet puoli vuotta, koko ajan täytyy muistaa kuinka alussa ne vielä ovat.
Elli on erilainen luonteeltaan. Siltä uskaltaa vaatiakin ja sanoa, että kyllä nyt vain täytyy tehdä näin ja piste. Sen kuppi kestää. Sen kanssa pitääkin muistaa helpottaa välillä ihan vain sen takia, että ei kasaa sinne kuppiin liikaa tavaraa yhtäsoittoisesti. Välillä pitää palata helppoihin juttuihin ja sen jälkeen uudella itsevarmuudella ne vaikeat jutut saattavatkin olla ihan iisejä.
Mutta tässä tämän päivän jorinat näin koulun penkillä puhelimella puhtaaksi kirjoitettuna, nautiskelkaa videosta. :) Huomenna tulossa tiistain ajokertomusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti