17. HYVÄÄ JOULUA

16. Ideal Harness Synthetic -valjaat

Ponien ensimmäiset parivaljaat saapuivat perjantaina! Jännityksellä ja innolla niitä kyllä odottelimme... Koska ruskeaa ei kuulemma ollut saatavana, poneille tilattiin musta-ruskeat joissa pääosin valjaat olivat mustat, mutta pehmusteet sitten ruskeat. Yllätys olikin suuri, kun ponien omistaja kävi noutamassa valjaat ja laatikon avauduttua sieltä paljastuikin kokoruskeat synteettiset valjaat! Sellaisia ei pitänyt todella edes olla, mutta nämä ovatkin nyt sitten ensimmäiset laatuaan Suomessa.

Valjaiden kanssa kotiutui myös yksi Liverpool-kuolain, jota nyt testataan kummallekin ensin ja ostetaan toinen kun koko on selvillä (Piipalla on vähän isompi pää ja sitä myötä myös kuolain saa olla pidempi, mutta tarkka mitta on vähän kuolaimestakin kiinni). Lisäksi meillä on nyt Fleckin tasapainotettu piiska. Nuo piiskat ovat parhaita mitä olen kädessäni pitänyt, käsi ei väsy pitkässäkään ajossa.

Valjaat ja muut varusteet tilattiin/ostettiin Hessi-tallin Heidi Sindan kautta jonka kanssa jatketaan mahdollisimman pian yhteistyötä myös ponien ajossa. Piipa alkaa olla jo parempi, ponit kävivät klinikalla kumpikin hammastarkastuksessa (eikä mitään suurempaa löytynyt, perus raspauksella pääsivät) ja Piipa kaviopaisettaan näyttämässä ja ohjeeksi saatiin jatkaa samalla tavalla, eli mätää ulos vain ja tossu jalassa ulkona, sitten kun on ontumaton niin treeni saa jatkua ihan normaalisti.

15. Ensimmäinen ajo kotona

Odotin kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun pääsen ensimmäistä kertaa kotona ponien kyytiin. Sen piti tapahtua ehkäpä joskus joulun jälkeen. Ponien piti olla Urjalassa niin kauan, että Piipa asettuisi edes hieman. Olisi myös ollut kiva ajaa niitä parina vielä siellä niille tutussa treeniympäristössä. Mutta toisin kävi.

Kuten kerroin viime postauksessa, Piipa arkoi kovasti kavioitaan ja pohdiskelin kengityksen tarpeellisuutta. Seuraana päivänä se oli aivan kolmijalkainen ja syyksi on paljastunut kaviopaise. Huomenna on klinikkakäynti, vaikka kavio on alkanut jo olemaan hieman parempi, mutta mätää pukkaa edelleen ulos. Ponit myös pääsevät (joutuvat?) raspaukseen samalla.

Suuntasin kuitenkin maanantaina poneja moikkaamaan ja Ellillä kärryttelemään. 

En voi olla rakastamatta noita loimia ja sitä kuinka ponit saavat tungettua korvansa sinne sisälle! Meillä ei poneilla korvatkaan palele. ;)

Valjastin Ellin katoksessa, jossa se tullaan nyt jatkossakin tekemään ja josta on helppo vaunujen kanssa sitten lähteä. Kävin ohjasajamassa sen hyvin pikaisesti kentällä ja totesin, että koska se on nyt ajettu lappujen kanssa, se kammoksui hieman takana tulevaa tyyppiä (minua) ja teki etenkin kaarteissa pieniä syöksyjä. En pidä asiaa huonona, koska lapuilla se ajetaan jatkossa sitten parissakin joten ei muuta kuin virittämään hevoskokoiset laput Ellin suitsiin ja kärryt perään samalla.

Saimme Ellin kanssa talutusapua kentälle asti, mutta kentällä kärryttelimme ihan keskenämme. Tänään oli tälläinen tutustumispäivä, vähän vain fiilisteltiin sitä että mitä katoksessa tapahtuu ja mihin sieltä mennään ja kuinka sinne päästään takaisin - ja päästiin muuten ilman taluttajaa. Nyt siis vain käveleskelimme ympäri kenttää, teimme laajoja kaarteita ja pidimme homman todella yksinkertaisena. Elli oli hyväntuulinen ja kuuliainen eikä sitä mietityttänyt yhtään lähteä pois Piipankaan luota. Sitä se hieman kammoksui, kun tuo ontuva huppupää lähti seuraamaan aidan viertä meitä. Mutta ei sekään lopulta ollut kovin kamalaa.

Ellille on siis oppi mennyt perille ja nyt odotellaan vain, että saisimme tehdä saman Piipan kanssa. Toivottavasti Piiputin paranee pian, jotta pääsisimme tekemään myös pariajoharjoituksia...

14. Vielä pari sanaa blogiexposta

Kirjoitinkin jo joulukalenterin puolella viime lauantaina Tampereella järjestetystä blogiexposta, mutta sain muutanman kuvan tapahtumasta käsiini ja ajattelin kirjoittaa päivästä vielä tälläkin puolella blogia. 

Tässä kohtaa päivää penkit eivät olleet vielä täynnä, mutta parhaimmillaan ne olivat jokaista penkkiä myöten varattuja, lisäksi porukkaa oli ständeillä ja expo-alueella jatkuvasti. Nähdäkseni oli oikein hyvin porukkaa ensimmäisille blogiexpoilla.

Osallistuin myös bloggaajien tietokilpailuun vapaaehtoisena "vierailijana". Olen helposti yllytettävissä oleva ja siinä kohtaa kun totesin, että nyt ei meinaa yleisön seasta innokasta löytyä niin pakkohan se oli käsi nostaa ylös. Rohkeutta minulta ei puutu tuollaisiin tilanteisiin, en ole koskaan vierastanut lavalle nousemista, olenhan siellä joskus laulanutkin satapäiselle yleisölle joka oli huomattavasti pelottavampikin tilanne... Ylipäätään esimerkiksi koulussa esitelmien pito on aina ollut minulle helppoa. Kiitän kyllä tästä ominaisuudesta, koska moni asia olisi vaikeampaa, esimerkiksi eilen piti luontevasti kertoa kuka olen ja mitä teen, kun olin yhteishaastattelussa kouluun. Ei tuottanut ongelmia siis sekään.

Kävin nappaamassa myös ihanan Sennin kaverikuvaan kanssani. Sennillä oli aivan mahtava ständi, siihen oli kyllä panostettu, kuten myös kaikkeen Kisamatkalla-blogin "alaisuudessa" järjestettävään tulevaan tapahtumaan. Me ainakin ponien kanssa pyritään kesän tulevaan mätsäriin, sen verran hulppeat palkinnot on sinne tulossa, pakkohan se on niitä yrittää lähteä tavoittelemaan!

Vielä vähän bloggaajia yli portaalirajojen, kuten Playsson.netin Penina sanoi keskustellessamme tapahtumasta ja tulevastakin. Arvostan sitä, että Playsson.net ei ole "pienessä piirissä pyörimistä" vaan jokainen voi tuntea olevansa tervetullut porukkaan mukaan.

Kuten olen jo sanonut useammassa paikkaa, odottelen innolla ensi vuotta. Tässä kun olen muutamalle ihmiselle heidän pyynnöstään lähettänyt kuvia, koska kamera kädessä siellä kyllä ahkerasti pyörin kuten "kunnon bloggaajan" kuuluukin, niin yksi asia on sellainen johon haluaisin että tulevaisuudessa kiinnitetään huomiota. Kun yleisössä on bloggaajia, on siellä myös kameroita. Taustat! Ne taustat... Valitettavasti lavalla olevia tapahtumia kuvatessa pääsi kyllä muutama ärräpää parikin kertaa, koska tausta oli vain yksinkertaisesti ruma. Noh, ei mikään ihmeellinen, ihan rauhallinen kyllä mutta sinne ehdottomasti jotain kuvaustaustaa seuraavalla kerralla! :) Tulee vähän sellainen koulufiilis kun kuvia katselee. Nämä kaverikuvat ovat taas kivan näköisiä tuollaisen talvisen taustan kanssa. Muuten vinkkejä onkin tullut ympäri (ht.)nettiä joten sen kummemmin en toista jo sanottua.

Hieno tapahtuma oli ja toivon vain onnea ja menestystä Playsson.netin jatkolle!

13. Maisemat parivaljakon kyydistä

Ei huonot maisemat parivaljakon vaunuilta! Jos viime postauksessa meillä oli parivaljakon alku, nyt meillä on parivaljakko ilman mitään liitettä! Olen yhtä huutomerkkiä nyt tämän tapahtuman jälkeen, joten pahoittelen jos postaus on niitä täynnä!

Taas tuttuun tapaan valjastimme ponit ja nyt suuntasimme pimeälle kentälle - tai ei nyt ihan pimeälle, kentällä oli oikein hyvät valot mutta kieltämättä kentän ympäröivä pimeys toi tälle ensimmäiselle ajokerralle hieman "lisämaustetta". Sen lisäksi kenttä oli myös jäätynyt, joten se tarkoitti sitä, että vaunut tulisivat heti näin ensimmäisellä ajokerralla kolisemaan jonkin verran.

Ensin poneja ohjasajettiin, minä ja ponin omistaja liinoissa ja Heidi Sinda ohjissa. Piipalle oikea kierros on tällä hetkellä haasteellisempi, kun se joutuu olemaan sisäponina. Sen tasapaino on oikealle huonompi ja siihen kierrokseen se saattaa herkästi hermostua tasapainon heittelyistä. Vasemmalle Piipakin jo rentoutui ajoittain. Ihan yhtä rennoksi sitä ei silti saanut ajettua, kuin esimerkiksi viime kerralla, mutta ei muuta kuin kärryjä perään.

Tässä kohtaa saimme apuun myös Mammona tallin Esan, jolla on Piipaan rauhallinen ote ja joka on Piipalle selvästi jonkinlainen auktoriteetti. Minä pääsin vaunujen taakse olemaan tarvittaessa työntöapuna ja lisäjarruna. Ponit kiinnitettiin puomiin, laitettiin vetoliinat kiinni ja sitten vain liikkeelle. Autoin liikkeelle lähdössä työntämällä vaunut hiljaa liikkeelle ponien kanssa ja sen jälkeen jäin kävelemään niiden perään valmiina vetämään vähän vastaan, jos kumpikaan poneista (Piipa...) meinaa tehdä lähtöjä. Noh, noin parinkymmenen metrin jälkeen nousin kyytiin, jotta ponit saivat hieman vastusta (tekemistä, ei ala ajattelemaan kujeita) ja jotta vaunut eivät rämisseet niin paljon jäätyneellä kentällä.

Ja noin hienostihan ne menivät! Piipakin jopa rentoutui lopulta ja ainoastaan ohjaustehostimessa oli hieman puutteita, mutta muutoin ensimmäinen ajokerta parivaljakolla meni aivan loistavasti! Menimme kumpaankin suuntaan, myös siihen Piipalle vaikeampaan oikeaan kierrokseen ja kaikki sujui hienosti.

Jotain havaintojakin teimme. Tulevaisuudessa tulee olemaan haasteellisempaaa motivoida ja aktivoida Elliä, joka on koko ajan niin tyynen rauhallinen että ajoittain Piipa veti yksin koko vaunun kun Elli totesi, että vähän jälkeen jättäytymällä pääsi painosta eroon. Heidi ajoi ekan kerran ilman piiskaa, koska poneilla oli nyt ihan tarpeeksi jännää vain kävellä ympäri kenttää taluttajien rinnalla. Piipa aristi jonkin verran kavionpohjiaan, sen kaviot ovat varmaankin nyt lisääntyneen liikunnan johdosta kuluneet nopeammin joten hyvin luultavasti kumpikin tullaan kengittämään jotta treenit jäisilläkin keleillä ovat mahdollista.

Aika hieno fiilis oli olla tulevan kisavaljakkonsa kyydissä. Toivottavasti pian myös kuskin penkillä, mutta annetaan se tehtävä vielä toistaiseksi Heidille!

12. Parivaljakon alku

Olen ollut todella kiireinen töissä viime aikoina, joten blogin puoli on ollut vähän huonolla päivityksellä. Joulukalenteriin on tullut päivittäin materiaalia ja tulee edelleen, joten käykää ihmeessä katsomassa mitä siellä on ja osallistukaa 50e lahjakortin arvontaan! Nyt kuitenkin ponien kuulumisia pitkästä aikaa.

Elli on edelleen edistynyt ja sen kanssa ajetaan jo ihan missä vain ja edelleen ilman taluttajaa, se on siis käytännössä jo ihan "valmista kauraa" ja voisi tulla kotiin. Piipan kanssa silti on vielä liikkeelle lähdössä haasteita ja sen kanssa mietitään nyt mikä olisi se keino millä pomppimisen katokselta lähtiessä saisi pois. Se pomppii vain sen yhden kerran, ensimmäisen kerran katokselta lähdettäessä, kun sen kanssa tullaan takaisin katokselle ja lähdetään uudelleen ei pomppujakaan enää ole. Toistaiseksi sen kanssa ei vielä täysin yksin pärjää juuri tuon takia, koska taluttajan pitää saada se "pomppimaan eteenpäin"... Olisiko ratkaisu valjastaa se ja tehdä liikkeelle lähtö jossain eri paikassa? Pitäisikö se vain uudelleen ja uudelleen yhden päivänkin aikana valjastaa, lähteä liikkeelle, palata takaisin ja purkaa ja saman tien uudestaan valjastaa, lähteä liikkeelle jne...

Mutta me päätimme kokeilla mitä Piipa tuumaa, kun lyödään se kiinni siskoonsa! Kuten viime postauksessa kirjoittelin, olimme jo hetken pohtineet että olisiko siitä lopulta apua Piipalle. Ei muuta kuin ponit parivaljaisiin ja liikkeelle.

Elli on niin rauhallinen ja esimerkiksi sen suu on rauhoittunut nyt jo todella paljon, ei enää ollenkaan kuolaimen mälväämistä. Piipa oli hieman hermostuneempi ja pureskeli sen myötä kuolaintaankin aika kovasti. Kumpikin kesti silti todella hyvin sen, että ne olivat toisissaan kiinni. Mielestäni Elli jopa heittäytyi aivan "yli rauhalliseksi" ja rennoksi, jopa vähän laiskaksi, ehkä se yritti rauhoitella Piipaa?

Ponit joutuivat heti pieneen tulikokeeseen, kun Heidiä yllättäen tarvittiin hetken ajan muualla ja meninme ponien kanssa odottelemaan maneesin nurkkaan. Käynnissä oli seuraestekilpailut ja maneesissa oli siis esteitä, ihmisiä, muita hevosia ja tietenkin taputtava yleisö! Hienosti selvisivät pikkuiset ja vasta ihan loppuhetkillä alkoi sellainen levoton kuopiminen, "Voitaisko tehdä jo jotain pliis."

Aika söpö parivaljakko, vai? Minä ja omistaja kyllä meinasimme haljeta ylpeydestä. Ponien kanssa ravattiin, vaihdeltiin suuntaa ja pysäyteltiin niitä. Ellillä on luonnostaan parempi tasapaino ja Piipa otti pieniä spurtteja sellaisilla hetkillä, kun se tunsi tasapainon heittävän, esimerkiksi raviin siirtymiset ja kaarteet. Hyvä oli kuitenkin huomata, että Elli ei lähtenyt näihin ollenkaan mukaan vaan jatkoi aina ihan rauhallisesti siskon spurttailuista välittämättä. Piipakin teki lopulta todella rauhallisia siirtymisiä.

Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! Tarkoitus olisi käydä ohjasajamassa ponit parissa viikon aikana ja sitten seuraavalla kerralla Heidin avulla laitetaan varmaan jo vaunuja perään. Tästä lähtee ponien paritreenit! Kumpikin on silti edelleen myös ajokoulutuksessa yksikkönä, etenkin Piipa tarvitsee sitä rutiinia eikä se Ellillekään huonoa tee, että sillä ajetaan säännöllisesti. Odotan kyllä niin kovasti, että pääsen tämän parivaljakon kyytiin.

11. Joulukalenteri on auki!

Jee! Nyt sain viimein sen avata. Kuukauden päivät olen sen kanssa painiskellut ja muutamat luukut vaativat vielä enemmän tai vähemmän työtä, mutta kaikki sormet ja varpaat ristissä, että saan ne valmiiksi. Muutama sellainen "hätävaraluukku" on takataskussa, jos jonkun kanssa tulee ongelmia. Tulossa myös arvontoja ja kilpailuja joten kannattaa olla kuulolla!

Klikatkaa siis itsenne joulukalenteriin ja käykää katsomassa, mitä ensimmäisestä luukusta paljastui!